Klo8.51 /13,6 /72% ja selkeää. Jännästi klo5.00 lämpötila oli jo 15,4 vaan laskee sitten aamupalalle kohotakseen uudelleen auringonnousun myötä.
Vodafonelta kotiutuessa kotinurkillamme kadunkulmassa ympärilleen pälyilee huolestuneen ja eksyneen oloinen jo enemmän elämää nähnyt mieshenkilö. Kohdatessamme puuskahtaa:"Do you speak english?" Yes, we do. Ja sitten pistää meille pahan:"My bag, I lost my bag, where is the bag?". Annamme haukankatseittemme kiertää täydet 360 astetta, vaan ei yksi ainutkaan laukku maata rojota kiveyksellä omistajaansa etsien, joten: Sorry, can't help you.
Muutaman askeleen edettyämme pyörrämme kuin sanattomasta sopimuksesta yht'aikaisesti kannoillamme. Pirskatti, tuo oli satavarmasti suomalainen. Utelemaan: Are you maybe from Finland?
Myöntävän helpottuneenoloisen "Yessin" jälkeen ehdotamme kainosti kielenvaihtoa ynnä tiedustelemme, josko voimme jotenkin olla avuksi.
Surullinen tarina ei tällä erää kerro jäniksenpojasta, vaan matkalaukun lukituskoodin unohtumisesta, lukon murtamisesta ja laukun rikkoutumisesta. Ollaan tiukasti yhtä mieltä näistä kaikista kirotuista koodeista sekä tunnuslukujen ja salasanojen viidakossa rämpimisestä. (Eikös nykytekniikalla voitaisi sujauttaa jo laitoksella piisirua ihon alle ja sillä sipuli, perää Mummo). Kun kotirappuamme vastapäätä sijaitsee tuttu, kelpo laukkukauppa leikimme seuraa johtajaa ja ilahdutamme kauppiassetää tällä jo valmiiksi tyytyväisellä asiakaspotentiaalilla. Vanhoina partiolaisina: "Aina valmiina".
Karkauspäivää:
keskiviikko 29. helmikuuta 2012
maanantai 27. helmikuuta 2012
Top5 & tönkkösuolatut sillit...
Grand Ballin huipennukseksi veti 14-hengen pumppu komian loppusetin, josta nautimme hurjasti ihan vaan sängyssä köllötellen ja varpaita heilutellen. Tässä tulee kahden viikon TOP5: 1) Danza Kuduro (Don Omar), 2) Stand by Me englanniksi (Ben E.King), 3) Me Gustas Tu (Manu Chao), 4) La Bamba (Ritchie Valens) ja 5) Livin' la Vida Loca (Ricky Martin). Useasti soi myös nippu mainiota & mukaansatempaavia biisejä, joiden melodoista tuli sitkeästi kiemurtelevia korvamatoja, mutta jotka valitettavasti toistaiseksi jäivät no-name-sarjaan.
Aamu oli 11-asteen sellainen, vaan pilvetön taivas, joten ei kuin Martianezin merivesialtaille, jonne oli askaa edellisen kerran 27.1. = tasan kuukausi sitten. Elikkä valohoito-osastoon ja huiluuseen, rötköttämään kuin tönkkösuolatut sillit ikään, satsaamme nyt, kun selkeästi ennusteiden mukaan kevääseen, lämpimämpään ja ennen kaikkea tuulettomampaan mennään. Kunnon sadetta ei siis edelleenkään sitten marraskuun puolivälin ole saatu (reissun alussa ostetuista kahdesta sateenvarjosta Mummon on iskemättömässä tilassa & Vaarin kaksi kertaa avattu ja saman tien suljettu) ja jos ei nyt lähiaikoina tule, eikä ennusteiden mukaan näin käy, pottujen lisäksi kadotettujen sielujen joukkoon liittyvät tomaatit ja viinirypäleet. Tasan eivät siis tällä Telluksella käy sateetkaan...
Vamos a la playa:
Aamu oli 11-asteen sellainen, vaan pilvetön taivas, joten ei kuin Martianezin merivesialtaille, jonne oli askaa edellisen kerran 27.1. = tasan kuukausi sitten. Elikkä valohoito-osastoon ja huiluuseen, rötköttämään kuin tönkkösuolatut sillit ikään, satsaamme nyt, kun selkeästi ennusteiden mukaan kevääseen, lämpimämpään ja ennen kaikkea tuulettomampaan mennään. Kunnon sadetta ei siis edelleenkään sitten marraskuun puolivälin ole saatu (reissun alussa ostetuista kahdesta sateenvarjosta Mummon on iskemättömässä tilassa & Vaarin kaksi kertaa avattu ja saman tien suljettu) ja jos ei nyt lähiaikoina tule, eikä ennusteiden mukaan näin käy, pottujen lisäksi kadotettujen sielujen joukkoon liittyvät tomaatit ja viinirypäleet. Tasan eivät siis tällä Telluksella käy sateetkaan...
Vamos a la playa:
sunnuntai 26. helmikuuta 2012
Paraati ja piletystä...
Klo 9.57 / 14,6 / 71 /sees taivas,Uukkoluoja suosii karnevaalien päätöspäiviä ja kevät koittaa kaikille.
Eilispäivä oli verrattoman hauska ja tempaisi täysillä mukaansa. Hyväksi aluksi pääsimme aitiopaikalta seuraamaan kuuden kulkueen päälavetin rauhallisen systemaattista ylöspanoa tässä kotikadulla: sen tuhannen oranssia ja kaikenkirjavaa kananhöyhentä, tuhansittain riikinkukon pyrstösulkaa, kimalletta,maalausta yms. dekoreerausta mahtavine tellinkeineen.
Grand Puerto de la Cruz International Carnival Parad'ia seurasimme pääkadulla sen reunoille rivitetyillä klaffituoleilla (a 3,-) tuulettomassa ja täyspaisteisessa kelissä hikoillen viekussa istuneen eteläenglantilaisrouvan kanssa mainiota smalltalkkia harrastaen. Komiaa oli, kuningattaret ja rinsessat paikoillaan laveteillan, eri värikylläiset tanssiryhmät, rummunpäristykset ja väkeä kuin merenmutaa. Tämä operaatio kesti kohdallamme penkkivarauksineen kolme tuntia, mutta sekalaisen seurakunnan kulkuetta jatkui hamaan illantuloon.
Kämpille kuivan paidan vaihtoon ja ei kun sekaan väenpaljouteen Charcolle, jonne paraatikin päättyi, JO kahdeksalta alkavaan Grand Balliin, jossa soitti 14-miehinen bändi vaihtuvin solistein. Voihan vihveli, mikä hilpeä meno mikä lento!!! Ja kerrankin: emme olleet pukeutuneet tilanteen vaatimalla tavalla ja tunsimme itsemme tosi turisteiksi normirensseleissämme. Ehkäpä juuri siksi, Vaari kesken kaiken nykäistiin käskynkästäni, ja totesin helpottuneen yllättyneenä hänen iloisen rennoin lanneliikkein luontevasti kamera kaulassa bailaavan samanmittaisen "leidin" kanssa takavasemmalla, Vauhdikas tansstuokio päättyi hersyvään nauruun & ylävitoseen. Jess!
Meno jatkui, vimoista varsinaista juhlailtaa lue -yötä kun kerran mentiin, volyymirikkaasti aamukuuteen. Tänään on kivasti taas ohjelmallinen lauhkea Murmelipäivä, ties vaikka pomppulinnaan... Kahden viikon tapahtuma päättyy kahdeksalta alkavaan ja kymmeneltä loppuvaan Great-Grand Balliin ja tiettävästi huipentuu ilotulitukseen. Karnevaalit = asia, joka on itse koettava.
Menossa mukana:
Eilispäivä oli verrattoman hauska ja tempaisi täysillä mukaansa. Hyväksi aluksi pääsimme aitiopaikalta seuraamaan kuuden kulkueen päälavetin rauhallisen systemaattista ylöspanoa tässä kotikadulla: sen tuhannen oranssia ja kaikenkirjavaa kananhöyhentä, tuhansittain riikinkukon pyrstösulkaa, kimalletta,maalausta yms. dekoreerausta mahtavine tellinkeineen.
Grand Puerto de la Cruz International Carnival Parad'ia seurasimme pääkadulla sen reunoille rivitetyillä klaffituoleilla (a 3,-) tuulettomassa ja täyspaisteisessa kelissä hikoillen viekussa istuneen eteläenglantilaisrouvan kanssa mainiota smalltalkkia harrastaen. Komiaa oli, kuningattaret ja rinsessat paikoillaan laveteillan, eri värikylläiset tanssiryhmät, rummunpäristykset ja väkeä kuin merenmutaa. Tämä operaatio kesti kohdallamme penkkivarauksineen kolme tuntia, mutta sekalaisen seurakunnan kulkuetta jatkui hamaan illantuloon.
Kämpille kuivan paidan vaihtoon ja ei kun sekaan väenpaljouteen Charcolle, jonne paraatikin päättyi, JO kahdeksalta alkavaan Grand Balliin, jossa soitti 14-miehinen bändi vaihtuvin solistein. Voihan vihveli, mikä hilpeä meno mikä lento!!! Ja kerrankin: emme olleet pukeutuneet tilanteen vaatimalla tavalla ja tunsimme itsemme tosi turisteiksi normirensseleissämme. Ehkäpä juuri siksi, Vaari kesken kaiken nykäistiin käskynkästäni, ja totesin helpottuneen yllättyneenä hänen iloisen rennoin lanneliikkein luontevasti kamera kaulassa bailaavan samanmittaisen "leidin" kanssa takavasemmalla, Vauhdikas tansstuokio päättyi hersyvään nauruun & ylävitoseen. Jess!
Meno jatkui, vimoista varsinaista juhlailtaa lue -yötä kun kerran mentiin, volyymirikkaasti aamukuuteen. Tänään on kivasti taas ohjelmallinen lauhkea Murmelipäivä, ties vaikka pomppulinnaan... Kahden viikon tapahtuma päättyy kahdeksalta alkavaan ja kymmeneltä loppuvaan Great-Grand Balliin ja tiettävästi huipentuu ilotulitukseen. Karnevaalit = asia, joka on itse koettava.
Menossa mukana:
lauantai 25. helmikuuta 2012
Korkkarimaratonilla...
Klo09.19/13,4/70%/sininen taivas, joten yölämpöä oli vain 10:n pintaan.
Silmät ristissä, suorana lähetyksenä: XVII Maraton Masculino "Mascarita Ponte Tacon": Kahdeksan jälkeen ehtoolla toppautuneina kuin Michelinukot portista ulos ja hupsista suoraan keskelle tanssiryhmää. "Kappas, mitäs tytöt täällä tekevät, kun piti olla korkkarit?": äityy Vaari kummastelemaan. Mutta, mutta siinähän valmistatui meidän kadun/tienoon ikkari 15-salskean uroon "Aloha"-poppoo, nimensä mukaisesti minimaalisissa kaislahameissa, monenkirjavat paperipalmutöyhdöt päässä, taidokkaasta meikattuina ja kutritettuina, menojuomaa siemaillen ja lauleskellen. Tempaisivat meidät pöllähtäneet nauraen keskelleen hauskanpitoon ja me ei kuin peukkua pystyyn, kehumaan ja kuvaamaan. Alohan perässä hetkutellen Charcolle, jossa oli lavalla ryhmien esittely ja startti. Osallistujia oli kaikkiaan kunnioitettavat 318. Totta mooses otimme oman Alohamme lavalla vastaan "Arriba"-kannustushuudoin!!
Tämä on mielestämme se kaikkein hauskin ja huumoripitoisin karnevaaliproge, sillä tässä parin tunnin alkuhörhellyksessä kilpailijat paitsi siemailevat virvokkeita, ottavat kontaktia meihin katsojiin ja kaikin tavoin hauskuuttavat porukoita ja asettautuvat kuvauksellisiin poseerausasentoihin. Pukuviritelmiä on käsittämätön valikoima ja niiden eteen on nähty armottomasti vaivaa. Ja musiikki raikaa estottomasti kuulutusten välillä.
Juoksureitin varrelle emme enää väkimassan puristuksiin singonneet, järjenkäyttöhän ei suoranaisesti ole kiellettyä, vaan hetken penkillä huilattuamme köpöttelimme kiltisti kotiin. Ehdimme taas vetäistä unipuvut niskaan, kun jo rävähti ilmoille ties kuinka mones Grand Ball, joka jatkui normaaliin tapaan aamukuuteen, rytmikkäässä ja desibelipitoisessa musiikissa siis pysymme ajan hermolla ihan ilman omaa kidekonetta.
Aloha:
Silmät ristissä, suorana lähetyksenä: XVII Maraton Masculino "Mascarita Ponte Tacon": Kahdeksan jälkeen ehtoolla toppautuneina kuin Michelinukot portista ulos ja hupsista suoraan keskelle tanssiryhmää. "Kappas, mitäs tytöt täällä tekevät, kun piti olla korkkarit?": äityy Vaari kummastelemaan. Mutta, mutta siinähän valmistatui meidän kadun/tienoon ikkari 15-salskean uroon "Aloha"-poppoo, nimensä mukaisesti minimaalisissa kaislahameissa, monenkirjavat paperipalmutöyhdöt päässä, taidokkaasta meikattuina ja kutritettuina, menojuomaa siemaillen ja lauleskellen. Tempaisivat meidät pöllähtäneet nauraen keskelleen hauskanpitoon ja me ei kuin peukkua pystyyn, kehumaan ja kuvaamaan. Alohan perässä hetkutellen Charcolle, jossa oli lavalla ryhmien esittely ja startti. Osallistujia oli kaikkiaan kunnioitettavat 318. Totta mooses otimme oman Alohamme lavalla vastaan "Arriba"-kannustushuudoin!!
Tämä on mielestämme se kaikkein hauskin ja huumoripitoisin karnevaaliproge, sillä tässä parin tunnin alkuhörhellyksessä kilpailijat paitsi siemailevat virvokkeita, ottavat kontaktia meihin katsojiin ja kaikin tavoin hauskuuttavat porukoita ja asettautuvat kuvauksellisiin poseerausasentoihin. Pukuviritelmiä on käsittämätön valikoima ja niiden eteen on nähty armottomasti vaivaa. Ja musiikki raikaa estottomasti kuulutusten välillä.
Juoksureitin varrelle emme enää väkimassan puristuksiin singonneet, järjenkäyttöhän ei suoranaisesti ole kiellettyä, vaan hetken penkillä huilattuamme köpöttelimme kiltisti kotiin. Ehdimme taas vetäistä unipuvut niskaan, kun jo rävähti ilmoille ties kuinka mones Grand Ball, joka jatkui normaaliin tapaan aamukuuteen, rytmikkäässä ja desibelipitoisessa musiikissa siis pysymme ajan hermolla ihan ilman omaa kidekonetta.
Aloha:
perjantai 24. helmikuuta 2012
Vaaralliset vahtimestarit...
Klo9.10 / 16,4 / 55% pilvipoutaa.
El Dia: La Guanchassa, 5400 asukkaan kylässä Puertosta 15 km länteen suorittivat poliisit vaarallisiin koiriin kohdistuvan tehoiskun. Tähän ryhmään kuuluvat: Pit Bull, Staffordshire Bull Terrier, Dogo Argentino, Fila Brasileiro, American Staffordshire Terrier, Rottweiler sekä Tosa ja Akita Inut. Lisäksi kaikki ne lihaksikkaat & suurileukaiset hurtisaanit, joiden säkäkorkeus on 50 - 70 cm ja paino yli 20 kg.
Tulos: 10 rekisteröimätöntä, kahdeksan ilman vaadittua pitolisenssiä, yhdeksän ilman kuonokoppaa (jota on aina ulkona pidettävä) tai alle kahden metrin mittaista kuljetinta ja viisi ilman pakollista vakuutusta, jonka tulee kattaa kolmannelle osapuolelle aiheutuneet vammat ja vahingot vähintään 120.000,- asti. Vakavista rikkomuksista saadun pikavoiton suuruus on miehekkäät 2.400 - 15.000,-.
Näitä massiivi- tai kolossikoiriksikin kutsuttuja rekkuja käytetään yleisesti omakotialueilla ja maaseudulla pelotteina ja talonvahteina sekä lisääntyneesti nuorten miesten keskuudessa yleistyneenä tredi-ilmiönä puhtaasti suojelukoirina, mutta runsaasti keskustelua herättäneenä, epäterveenä sellaisena, kun tuo aikaaviepä ja kinkkinen koulutusvaihe tuppaa jäämään pahasti puolitiehen.
Oma lukunsa ovat sitten jaloissa sipsuttelevat mikrot citykoiraset. Useimmiten nämä karvakasat seuraavat omistajiaan vapaina, ( noutajat ja kultsut) odottelevat kärsivällisinä kytkemättöminä kauppojen ja kampaamojen ovilla matteja ja husseja, asioivat tyylipuhtaasti puodeissa ja maata rötköttävät kuppiloissa. Joitakin harvoja etuoikeutettuja ajelutetaan peräti lastenvaunuissa, osa kulkee kainaloissa tai sylissä tiiviisti takin sisällä. On lettejä (ei sentäs rastoja ole tullut vastaan), rusetteja, takkeja, neuleita, sadeasua ja töppöstä, merkeistä Burberry on suosituin, ym. egonjatketta ja -pönkitystä.
Hoteinta hottia hurttamuodin huipulta: hupparit, eksklusiivisimmat turkisreunuksella, mikä tässä ihan vaan pienenä tredivinkkinä nti T:lle ja hra R:lle...
Itkeäkö vai nauraako? Lähinnä luokittelen osastoon eläinrääkkäys, sen verran nololta moni karvaturri vaikuttaa ja semminkin, kun mielestäni faktaa on, että kelpo musti seuralaisena hakkaa mennen-tullen useimmat ihmiset!
Suuresta kaikenkarvaismäärästä huolimatta kaduilla ei tarvitse kahlata Haisaappaissa tai hypellä sinne sun tänne kasoja ja kikkaroita väistellen kuten helposti voisi luulla, vaan kakkapussikulttuuri on kerrassaan erinomaisella tasolla. Rähinöitä tai nahisteluja koirakansan parissa ei juuri synny, liekö sitten kyse saturaatiopisteen ylittymisestä vaiko siitä, että tämä on paitsi onnellisten ihmisten myös onnellisten koirien kaupunki?
Hurttahuumorilla:
El Dia: La Guanchassa, 5400 asukkaan kylässä Puertosta 15 km länteen suorittivat poliisit vaarallisiin koiriin kohdistuvan tehoiskun. Tähän ryhmään kuuluvat: Pit Bull, Staffordshire Bull Terrier, Dogo Argentino, Fila Brasileiro, American Staffordshire Terrier, Rottweiler sekä Tosa ja Akita Inut. Lisäksi kaikki ne lihaksikkaat & suurileukaiset hurtisaanit, joiden säkäkorkeus on 50 - 70 cm ja paino yli 20 kg.
Tulos: 10 rekisteröimätöntä, kahdeksan ilman vaadittua pitolisenssiä, yhdeksän ilman kuonokoppaa (jota on aina ulkona pidettävä) tai alle kahden metrin mittaista kuljetinta ja viisi ilman pakollista vakuutusta, jonka tulee kattaa kolmannelle osapuolelle aiheutuneet vammat ja vahingot vähintään 120.000,- asti. Vakavista rikkomuksista saadun pikavoiton suuruus on miehekkäät 2.400 - 15.000,-.
Näitä massiivi- tai kolossikoiriksikin kutsuttuja rekkuja käytetään yleisesti omakotialueilla ja maaseudulla pelotteina ja talonvahteina sekä lisääntyneesti nuorten miesten keskuudessa yleistyneenä tredi-ilmiönä puhtaasti suojelukoirina, mutta runsaasti keskustelua herättäneenä, epäterveenä sellaisena, kun tuo aikaaviepä ja kinkkinen koulutusvaihe tuppaa jäämään pahasti puolitiehen.
Oma lukunsa ovat sitten jaloissa sipsuttelevat mikrot citykoiraset. Useimmiten nämä karvakasat seuraavat omistajiaan vapaina, ( noutajat ja kultsut) odottelevat kärsivällisinä kytkemättöminä kauppojen ja kampaamojen ovilla matteja ja husseja, asioivat tyylipuhtaasti puodeissa ja maata rötköttävät kuppiloissa. Joitakin harvoja etuoikeutettuja ajelutetaan peräti lastenvaunuissa, osa kulkee kainaloissa tai sylissä tiiviisti takin sisällä. On lettejä (ei sentäs rastoja ole tullut vastaan), rusetteja, takkeja, neuleita, sadeasua ja töppöstä, merkeistä Burberry on suosituin, ym. egonjatketta ja -pönkitystä.
Hoteinta hottia hurttamuodin huipulta: hupparit, eksklusiivisimmat turkisreunuksella, mikä tässä ihan vaan pienenä tredivinkkinä nti T:lle ja hra R:lle...
Itkeäkö vai nauraako? Lähinnä luokittelen osastoon eläinrääkkäys, sen verran nololta moni karvaturri vaikuttaa ja semminkin, kun mielestäni faktaa on, että kelpo musti seuralaisena hakkaa mennen-tullen useimmat ihmiset!
Suuresta kaikenkarvaismäärästä huolimatta kaduilla ei tarvitse kahlata Haisaappaissa tai hypellä sinne sun tänne kasoja ja kikkaroita väistellen kuten helposti voisi luulla, vaan kakkapussikulttuuri on kerrassaan erinomaisella tasolla. Rähinöitä tai nahisteluja koirakansan parissa ei juuri synny, liekö sitten kyse saturaatiopisteen ylittymisestä vaiko siitä, että tämä on paitsi onnellisten ihmisten myös onnellisten koirien kaupunki?
Hurttahuumorilla:
torstai 23. helmikuuta 2012
Entierro de la Sardina...
Klo9.15 / 17,7, / 56% / puolipilvistä, kunnon sadetta ei ole saatu vieläkään ja nyt ovat myös tomaatti- ja rypälesadot uhanalaisia, jos ei aquaa kunnolla pariin viikkoon tule. Sääennusteen mukaan ei siltä näytä. Helmikuu on ollut paitsi poikkeuksellisen kuiva, myös varsin koleatuulinen ja näin ollen auringonotto-osasto valitettavasti on ollut suljettuna.
Sardiinin hautajaisiin päätimme puuskaisen, puistattavan koillistuulen, myöhäisen alkamisajankohdan, hennosti tuhisevien nenuleiden ja ennen kaikkea kulkureitin suotuisuuden ynnä oivallisuuden vuoksi osallistua sivistyneen arvokkaasti aitiopaikalta omalta terassiltamme käsin. Päätökseen lienee vaikuttanut myös se tosiseikka, jottas Vaari kalaruokien suurena ystävänä maistoi suosittua paikallista herkkua: rapeiksi öljyssä paistettuja sardiininpötkäleitä. Tämä tapahtui kerralla kaksi kertaa, olivat kuulemma sen verran tiukkoja,tuhteja & tönkköjä eväkkäitä raavaankin kulinaristin makuhermoille...
Tämä traditio on uskonnollispohjainen ja juontuu tuhkakeskiviikosta liittyen paastonajan alkamiseen, jolloin liha, näin meren ympäröimänä kun tässä ollaan, kala varmuuden välttämiseksi haudataan poissa silmistä - poissa mielestä-periaatteella merenpohjaan.
Runsaasti ja taidokkaasti koristeltua ja rakennettua 10 m:n pituista, 1,5 m korkeaa ja 0,5 m:ä paksua, punaisin lamppusilmin varustettua fisua vedettiin traktorinlavetilla halki kaupungin keskustan. Itkijänaiset = naisiksi pukeutuneet uroot olivat suureen ääneen valittaen ja tuskaansa kirkuen saattojoukon etunenässä ns. ensisijaisina surijoina.
Sardiinipolon maallinen vaellus päättyy proosallisesti kalasatamaan, jossa se tuikataan tuleen ja iloisesti roihuavana palautetaan takaisin meren syliin.
Valoja taivaalle: komiasti räiskyvään ilotulitukseen huipentui tämä produktio. Nämä ilotulituksetkin vaan fiksusti muuttuvat aina vaan loistokkaammiksi karnevaalien etenemisen myötä. Eikä yötä ilman Grand Ball'ia: näin "arkisin" soitto pelittää vain 01.00 asti, mutta on vastapainoksi vaihtanut genreä tiukkatahtisempaan ja nuorisoystävällisempään suuntaan.
Let's rock:
Sardiinin hautajaisiin päätimme puuskaisen, puistattavan koillistuulen, myöhäisen alkamisajankohdan, hennosti tuhisevien nenuleiden ja ennen kaikkea kulkureitin suotuisuuden ynnä oivallisuuden vuoksi osallistua sivistyneen arvokkaasti aitiopaikalta omalta terassiltamme käsin. Päätökseen lienee vaikuttanut myös se tosiseikka, jottas Vaari kalaruokien suurena ystävänä maistoi suosittua paikallista herkkua: rapeiksi öljyssä paistettuja sardiininpötkäleitä. Tämä tapahtui kerralla kaksi kertaa, olivat kuulemma sen verran tiukkoja,tuhteja & tönkköjä eväkkäitä raavaankin kulinaristin makuhermoille...
Tämä traditio on uskonnollispohjainen ja juontuu tuhkakeskiviikosta liittyen paastonajan alkamiseen, jolloin liha, näin meren ympäröimänä kun tässä ollaan, kala varmuuden välttämiseksi haudataan poissa silmistä - poissa mielestä-periaatteella merenpohjaan.
Runsaasti ja taidokkaasti koristeltua ja rakennettua 10 m:n pituista, 1,5 m korkeaa ja 0,5 m:ä paksua, punaisin lamppusilmin varustettua fisua vedettiin traktorinlavetilla halki kaupungin keskustan. Itkijänaiset = naisiksi pukeutuneet uroot olivat suureen ääneen valittaen ja tuskaansa kirkuen saattojoukon etunenässä ns. ensisijaisina surijoina.
Sardiinipolon maallinen vaellus päättyy proosallisesti kalasatamaan, jossa se tuikataan tuleen ja iloisesti roihuavana palautetaan takaisin meren syliin.
Valoja taivaalle: komiasti räiskyvään ilotulitukseen huipentui tämä produktio. Nämä ilotulituksetkin vaan fiksusti muuttuvat aina vaan loistokkaammiksi karnevaalien etenemisen myötä. Eikä yötä ilman Grand Ball'ia: näin "arkisin" soitto pelittää vain 01.00 asti, mutta on vastapainoksi vaihtanut genreä tiukkatahtisempaan ja nuorisoystävällisempään suuntaan.
Let's rock:
keskiviikko 22. helmikuuta 2012
Hoppafordit & antiikkiautot....
Klo9.13 / 16,7 / 58% täysmittainen pilvipeitto ja tuulentynkää.
XL Edition of the Rally of the Valley Vintage Cars: 48 kappaletta autojen aatelia hyrisi ja murisi San Telmon bulevardille palmujen katveeseen kuskit kasvot innosta helottaen, ratteja rystyset valkeina tiukkaan pyörittäen; mallit ajalta ennen ohjaustehosteita. Jäivät siihen kaiken kansan ihasteltaviksi siksi aikaa, kun autokunnat kävivät Kasinolla lounastamassa.
Kavalkaadissa: Cadillac V8, Chevrolet, Ford (eniten) myös 1929 ja 1930 Model "A" mallit, Reo Flying Cloud, Whippet, Dodge, Morris ten 8, Opel, Austin, Vauxhall, Buick, Oldsmobile, Packard eight ja Citroen Model B 14G Luxe 1926 - 1928. Valtaosa TF-laatoin, muutama E- ja yksi S-laattalainen.
Kuskit perhekuntineen aikakauteen sopivasti, elegantisti tälläytyneinä, miehet liituraitapuvuissa, huopahatuissa, musta- tai beigevalkoisissa nauhakengissa Al Capone-hengessä, leidit charlstoneissa, stoolissa ja puuhkissa, sulka- ja harsohatuissa sekä näyttävissä, aidoissa, vanhoissa koruissa. Lapset mustissa henkselihousuissa ja lippalakeissa.
Nuo autokaunottaret nyt vaan yksinkertaisesti ovat niin aristokraattisen kauniita ja tyylikkäitä ja niissä on sitä jotain, joka saa tämän Mummon polvet notkumaan ja posket hehkumaan. Yhdeltä iltapäivältä enempää viihdettä ei voi toivoa tahi saada!
Tööt-tööt:
XL Edition of the Rally of the Valley Vintage Cars: 48 kappaletta autojen aatelia hyrisi ja murisi San Telmon bulevardille palmujen katveeseen kuskit kasvot innosta helottaen, ratteja rystyset valkeina tiukkaan pyörittäen; mallit ajalta ennen ohjaustehosteita. Jäivät siihen kaiken kansan ihasteltaviksi siksi aikaa, kun autokunnat kävivät Kasinolla lounastamassa.
Kavalkaadissa: Cadillac V8, Chevrolet, Ford (eniten) myös 1929 ja 1930 Model "A" mallit, Reo Flying Cloud, Whippet, Dodge, Morris ten 8, Opel, Austin, Vauxhall, Buick, Oldsmobile, Packard eight ja Citroen Model B 14G Luxe 1926 - 1928. Valtaosa TF-laatoin, muutama E- ja yksi S-laattalainen.
Kuskit perhekuntineen aikakauteen sopivasti, elegantisti tälläytyneinä, miehet liituraitapuvuissa, huopahatuissa, musta- tai beigevalkoisissa nauhakengissa Al Capone-hengessä, leidit charlstoneissa, stoolissa ja puuhkissa, sulka- ja harsohatuissa sekä näyttävissä, aidoissa, vanhoissa koruissa. Lapset mustissa henkselihousuissa ja lippalakeissa.
Nuo autokaunottaret nyt vaan yksinkertaisesti ovat niin aristokraattisen kauniita ja tyylikkäitä ja niissä on sitä jotain, joka saa tämän Mummon polvet notkumaan ja posket hehkumaan. Yhdeltä iltapäivältä enempää viihdettä ei voi toivoa tahi saada!
Tööt-tööt:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)