Markku Envall: "Rajan kahta puolta" - ex Libris...

"Rajan kahta puolta ja muita esseitä", Markku Envall, WSOY, 2024, 232 s.

"Markku Envall (s. 1944) on monipuolinen kirjailija, jota on kiitetty muun muassa vuoropuheluun kutsuvasta ilmaisustaan sekä kyvystään kirjoittaa arkipäiväisistä asioista kaunokirjallisuuden keinoin. Edellisestä teoksestaan Rautasydän

(WSOY 2022) hän sai Vuoden aforismikirja tunnustuksen. Envall on saanut kirjailijantyöstään useita palkintoja ja tunnustuksia. Finlandia-palkinnon hän sai vuonna 1990 teoksestaan Samurai nukkuu."  (Takakansi)

 

 

   

                                                             ©Pertti Nisonen

 

"Rajan kahta puolta on tekijänsä kymmenes esseekokoelma. 

Markku Envallin mietteliäs esseeminä liikkuu aiheissaan kirjallisuuden klassikoista yksityisiin kokemuksiin, havaintoihin sekä päivänpolttaviin kysymyksiin.

Teos jakaantuu kirjallisuutta sekä laajempia elämänilmiöitä käsitteleviin teksteihin. Kirjallisuusesseissään Envall tarkastelee muun muassa

Joseph Conradin, Graham Greenen, Juhani Ahon sekä Aaro Hellaakosken teoksia. 

Kirjan jälkimmäisessä osastossa käydään rohkeasti käsiksi suuriin kysymyksiin, kuten syyllisyys, ihmisviha, häpeä, kauneus, vapaus, laiskuus ja vanhuus. Väestöräjähdyksen analyysissaan Envall suosittelee ihmiskunnan kooksi yhtä miljardia. Kirjan päättää se mikä yksilön elämänkin: kuolema." (Takakansi)

 

 

Todettakoon heti kättelyssä, että Envallin ajatuksia herättelevän tuotannon parissa olen viihtynyt kautta linjan vaivatta ja että niiden lukeminen on herättänyt suurta mielihyvää ja antanut uusia näkökulmia elämään kokonaisuudessaan. Viimeksi kyseessä oli Rautasydän (klik) (2022), josta totesin: Envallin vahvuus on siinä, että hän luotaa luontevasti niin syntyjä syviä kuin myös keppostelee sanaruletillaan keveitä keinahduksia. 

Tässä uutukaisessa on kaksi osaa, joista ensimmäisessä mm. otsikkoina Eristys, Mies ja laiva ja Rajan kahta puolta ja jälkimmäisessä aiheina mm. Kiitos, Miljardi  ja Kuolema ennen kuolemaa. Lisäksi lopussa löytyvät Bibliografiset jälkisanat kirjailijaluetteloineen. Muutamia irrallisia makupaloja aloittaen eri alustojen lukemisen kokemuksista:

- Kirjan lukeminen on lukemisen kuninkuuslaji. Lehtien lukeminen on hyppivää ja pomppivaa. Jos olisin kyllin hullu lukeakseni paksun sanomalehden jokaisen rivin, se veisi minulta viikon. Poimiva lukeminen hävittää proosasta rytmin ja jatkuvuuden, Kukaan ei tarvitse kuin pienen osan siitä tekstimassasta, 

joka sanomalehteen on painettu...

 

Yllä olevan lisäksi sanomalehdissä on niin paljon hajanaisia ns. uutisia ja artikkeleita, että monista riittää anniksi otsikko ja pari ensimmäistä riviä sen toteamiseen, ettei asia ole joko kiinnostava tai muutoin relevantti.

 

- Novellilla ja romaanilla ei ole muuta eroa kuin pituus. Suppean romaanin voi lukea päivässä, mutta yleensä romaani on lukijalta kesken, kun hän menee nukkumaan. Moni romaani on suurempi ilo ollessaan kesken kuin loppuun luettuna. Rakastetun kanssa eläminen voittaa hänen hyvästelemisensä, 

ja muistelemisensa. Romaani on kuin toinen koti, kakkosasunto, kesämökki: 

siinä asuu muusta arjesta vapautettuna. Siinä saa etuoikeuden päästä mukaan kuviteltujen ihmisten ulkoiseen ja sisäiseen maailmaan.

 

Kesämökillä, laiturin nokassa: niinpä... Tätäkin koostetta lukiessani toteutuu tuo Envallin yllä oivasti lukijan mielentilaa kuvaava tunne: kuin lillittelisi jalkojaan kauniina kesäpäivänä lämpimässä järvivedessä koivujen hennosti huojahdellessa taustalla ja kuikan uljaasti kelluessa silmien editse väreilevällä vedenpinnalla. Tuota harvinaista hetkeä, jossa kaikki oleellinen on yht'aikaa läsnä eikä niin mitään puutu....

 

Sanotaan, että joku tulee iholle, mikä on yksiselitteisesti epämiellyttävä tunne, mutta Markku Envall tulee suoraan ihon alle on sen sijaan seikka, jonka lukijana annan mieluusti tapahtua. Hän kutkuttelee myös hennolla sulalla omia ajatteluni rajoja niitä laajentaen ja uusia ajatusmalleja tuputtelematta, mutta tervetulleesti  vankalla elämänkokemuksella maustettuna tarjoten.  Kyky ja seikka, joka on eittämätön todiste hänen kirjailijan hienoviritteisistä taidoistaan vankalla elämänkokemuksella ryyditettynä.  Yksinkertaisesti: teos, johon solahti vaivatta sisään ja joka antoi tuulahduksen uutta ja raikasta perspektiiviä.

 

Kauneus on katsojan silmässä, sanotaan.  Taitavasti ja herkästi Envall avaa myös kauneuden kokemisen laajaa karttaa vanhoin sanontasitaatein maustettuna:

Myymälässä:  -  Hänen näkemisensä ei ajallisesti eronnut hänen tekemästään vaikutuksesta, ne olivat samanaikaisia. En ehtinyt harkita enkä totuttautua näkemääni enkä reaktiooni. Tuntui kuin säköisku olisi kulkenut kehoni ja mieleni läpi. Kun esitin tilaukseni, etsin sanoja, hain ne kaukaa.

Vanhoja viisauksia;  -  Kiinalainen sananlasku sanoo: Kauniit kasvot kova kohtalo. Lause ei suoraan sovellu tämän ajan kulttuuriin... 

  -  Suomalainen kansanviisaus puolestaan  sanoo: Ei kauneutta voi pataan panna. Se lause nousee nälän keskeltä. Sen sanoja ei arvannut että tulee aika, joka myy kauneutta ja kaikkea muuta kauneuden avulla.

Niinpä...