torstai 19. lokakuuta 2023

Tove Jansson & Tuulikki Pietilä: "Haru, eräs saari" - ex Libris...

"Haru, eräs saari, Tove Jansson & Tuulikki Pietilä, WSOY, 2023, 88 s., suomentanut Liisa Ryömä. Kannen kuva: Signe Hammarsten-Jansson.

Tove Jansson & Tuulikki Pietilä eivät juuri esittelyjä kaipaa,
 mutta vahvennoksia klikkaamalla pääset halutessasi yhteenvetoihin.



"MYYTTISEN SAAREN LUMOTUT KESÄT

Klovharu, pieni ulkoluoto Pellingissä Suomenlahdella, on osa  maailmankirjallisuutta. Sen neljään tuuleen katsova mökki on tullut laajalti tunnetuksi Tove Janssonista ja muumeista kertovien lehtijuttujen välityksellä. Taiteilijakumppaninsa  Tuulikki Pietilän kanssa Tove Jansson vietti saarella liki kolmekymmentä kesää. Ne olivat unohtumattomia kuukausia täynnä työtä, askarta ja leikkiä  herkän luonnon ja arvaamattoman meren kainalossa. Kalastettiin, korjattiin  moottoria,  rantaan ajautuneesta bambulastista tehtiin leijoja  myrskyn kuljetettaviksi, erikokoisista kivistä rakennettiin mosaiikkeja ja kivilinnoja, jotka meri sai syksyllä huoletta viedä mennessään.
Hienot eurooppalaiset taidelehdet palvelivat mainiona kasvualustana ruoholle köyhässä maaperässä. 
Teos antaa lukijalleen moniaita elämyksiä ja oivalluksia. Näiden Robinson Crusoiden merkinnöistä huomaa selvästi, miten paljon saarella elämisen filosofia muistuttaa koko elämän filosofiaa, aina loppua ja luopumista myöten." (Takakansi)

Tove Janssonin kirjailijantaitoja ihastelin edelliskerran teoksesta Kesäkirja, 2018, annista suuresti nauttien. 

Tämä kaksikko on rautainen tunnelman luoja, eikä lukijana voi eikä halua olla tempautumatta mukaan kerrontaan sisälle. Lukiessa aistii meren suolaisen tuoksun tuulten pöllyttäessä hiuksia ja lokkien kirkuen liidellessä uljaasti sinisellä taivaalla. Aika katoaa... 

Tunne on kuin lapsuuden ja varhaisnuoruuden koskaan päättymättöminä kesinä Inkoon luodoille soudellessa tai Ukin ylpeydellä, Evinrudella pöristellen käydessä, matkalla kalastellen ja perille poukamaan päästyä nauttien tuoksuista, lämpimistä kallioista niillä tepastellessa haahkain pesiä väistellen, antaen meren  hellästi hyväillä varpaita ja mikä parasta:  sielun lipuessa ajattomassa ajassa kauas arjen yläpuolelle  huolien tavoittamattomiin, leväten...

-  Ihmiselle, ikuiselle tunkeutujalle, saari on aina seikkailu. Harva on kuvannut tätä kohtaamista yhtä tarkkanäköisesti kuin Tove Jansson. Gustaf Widén

 Oiva valinta tähän vuoden ajankohtaan, jolloin tuulet piiskaavat, keli käy kylmemmäksi ja päivät sen kun lyhenevät sekä nenää saa niistää ja silmiä tuulessa kuivailla eli varmuus siitä, että se on jossain meitä taas odottamassa, kunhan.... 

Widénin kommentin lennosta allekirjoittaa:

12 kommenttia:

  1. Niin totta, "sielun lipuessa ajattomassa ajassa kauas arjen yläpuolelle" - noita tunnelmia ei oikein missään niin helposti saa kuin saariston arkaaisissa maisemissa, kalliot ja meren horisontti, lintujen ja veden äänet... Aika ikävä sitä on, mutta siellä se odottaa ja sen muuttumattomuuteenkiin (huhh miten piitkä sana) voi luottaa niin kauan kuin täällä tepastellaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena valoisasta ja tunnelmallisesta kommentistasi sekä omien kokemuksiesi ja tuntemustesi jakamisesta!

      Jaettu ikävä on puolikas ikävä uskotaan niin ja ennen kuin huomataankaan me tytöthän siellä meren rannalla uusia tuulia uteliaina ja odottavien mielin nuuhkimme; sovittu!?

      Poista
  2. Tämä näiden taiteilijoiden kesäpaikka siellä Harun saaressa on saanut mielikuvissani ja oikeissa kuvissa sieltä aina jonkun kaukokaipuun ja kaipuun meren ja tyrskyjen syliin. Kaikki mitä olen saanut käsiini ja tuosta saaresta on kirjoitettu, olen ahminut.

    Kesäkirja oli hieno kuvaus sieltä ja nyt tämä uusi on jo lukulistalla, totta kai. Kiitos Takkutukka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta: näitä lukiessa herää kaipuu katsella aavan meren horisonttiin, auttia tuoksuista ja kohinasta sekä antaa kaiken rauhoittua ja suhteellistua!
      Kiitos Cara itsellesi kommentistasi ja nautinnollista matkaa Harun saarelle:)

      Poista
  3. Ihana postaus, jolle antavat arvokkaan havainnollisen lisän sinun omat merikokemuksesi ❤️ Itse olen sisävesien lähellä kasvanut.

    Tove Janssonin tuotannossa meri usein läsnä, elävästi, vaikuttavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesi kuin vesi, aina nuo meret ja järvet vaihtelevine liikkeineen jaksavat kiehtoa ihmisen mieltä ja houkuttelevat pysähtymään katselemaan.
      Janssonilla on armoitettu kuvauksen ja tunnelman luojan kyky, jonka myös tämä teos todentaa.
      Kiitos kommentistasi ja aurinkoista talven taiton viikonloppua Sinulle!

      Poista
  4. Tovella oli muumimeininkiä saaressa asumisessaan Tuutikin kanssa. Oli seikkailua ja vaarojakin.
    Meren saarissa on kyllä jotain lumoavaa: karuus, äärettömyys, meren tuoksu, kalliot.
    Ennen kuin hankimme mökin, meillä oli tapana tehdä päiväretkiä moottoriveneellä Suomenlahden saarille. Nyt meillä on mökki järven saaressa Taavetissa, mikä on ihan eri juttu. Minulla on välillä ikävä niitä meriretkiä, joilla päivä kului saarta tutkiessa, eväitä syödessä ja lukiessa, ja illalla oli ihan raukea olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta, saaren ja sen asukkaiden tarina on tässä kauniisti ja herkästi kaikkinensa kuvattu!
      Vesi on antoisa ja monimuotoinen elementti, joten ei ihme, että merien ja järvien rannoilla niin hyvin ihminen viihtyy ja rauhoittuu tutkiskellessaan:)

      Poista
  5. Aika monta Muumikirjaa löytyy omasta blogista plus novellikirjoja ja elämäkerta Tovesta. Tämä on lukematta vieläkin. Voihan harmitus sentään.
    Tuo Kesäkirja on todella ihastuttava teos. Kaikenlaista sitä voi sattuakin saaressa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muumit ja Tove Jansson ovat ikiaikaisia ja ehtineet ilahduttaa useampaa sukupolvea!
      Ei hätää, sillä sanotaanhan, että se, mikä ei ole takanapäin on/voi olla edessäpäin ja uskoisin, että viihtyisit hyvin Harun saarella. Kiitos kommentistasi ja aurinkoista viikonloppua Sinulle!

      Poista
  6. Tove Janssonilta olen lukenut paljon mutta en tätä, tosin elokuvan olen nähnyt missä parivaljakko on Harussa. Meri, merenkäynti ja kalastelu liittyy minulla vahvasti lapsuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke! Mukavaa kuulla, että meri ja kalastelu ovat liittyneet lapsuuteesi, itsellä hauskoja muistoja molemmista:)

      Poista