"Kaikki särkyneet paikat", John Boyne, Bazar Kustannus, 2023, 368 s.
Edelliskerran v, 2017 tuli Boynen seurassa vietettyä mielenkiintoinen lukutuokio teoksen Poika vuoren huipulla tiimoilta, josta : Boynen kerronta on vähäeleistä ja piukeaa eikä sorru pateettisuuden puolelle. Toteavasti, kuin ulkopuolelta Pierrot'n kehityshistoriaa ja nuoruuden kulkua seuraten hän kuljettaa meidät maailmanhistorian tuonaikaisissa kulisseissa pitäen fokuksen päähenkilönsä mielenliikkeissä. Odottavin mielin siis tutustumaan siihen, mitä tämä mainio kertoja meille tarjoaa uutukaisellaan:
Teos on kolmeosainen ml. kaksi Välinäytöstä ja siinä liikutaan aika-akselilla 1943 - 2022 Puolassa, Lontoossa, Pariisissa ja Sydneyssä. Lisäksi lopusta löytyvät luvut Epilogi ja Tekijän huomautus.
- Jos jokainen ihminen on syyllinen kaikkeen tekemättä jättämäänsä hyvään, kuten Voltaire toteaa, niin minä olen osaltani yrittänyt koko elämäni saada itseni vakuuttuneeksi siitä, että minä olen syytön siihen kaikkeen tehtyyn pahaan. Se on ollut toimiva tapa sietää vuosikausia kestänyt menneisyyden pako ja saada vain olla yksi historian muistinmenetyksen uhri, vapautettuna kaikesta osallisuudesta ja syyllisyydestä.
Niinpä: voiko menneisyyttään päästä pakoon tai unohtaa sen vai onko sen kanssa vain opittava elämään sietäen sitä, mitä ei voi muuttaa sekä kaiken tapahtuneen hyväksymistä itseltään edellyttämättä? Kuinka olemme syntymäaikamme historiallisia vankeja ja muodostuuko siitä ylisukupolvinen kokemus? Visaisia kysymyksiä, joihin kirjailija hakee vastauksia...
Boyne taustoittaa mainioksi lopuksi tämän teoksensa syntyprosessia ja niitä olosuhteita, jotka johtivat sen kirjoittamiseen:
Tekijän huomautus: - Luovan kirjoittamisen kursseillani kysyn opiskelijoiltani aina seuraavan kysymyksen; voitko avata muutamalla lauseella, juoneen viittaamatta, mistä kirjasi kertoo. Jos minun pitäisi vastata tähän kysymykseen tästä kirjasta, vastaisin, että tämä on romaani syyllisyydestä, osallisuudesta ja surusta. tutkin siinä nuoren ihmisen syyllisyydentuntoa, kun historialliset tapahtumat aukeavat hänelle. Ja voiko tällainen ihminen koskaan vapauttaa itsensä niistä rikoksista, joita hänen läheisensä ovat tehneet...
Nimestään huolimatta tämä uutuus ei todellakaan ole mikään valitusvirsi tahi kärsimysnäytelmä vaan kauniisti ja hyvällä verbaliikalla kirjoitettu tasapainoinen kertomus selviytymisestä, sopeutumisesta ja itse elämästä kaikkine reunaehtoineen.
Moniaita ajatuksia heräsi lukiessa, myös toteamus siitä, että kaikkea ei voi eikä tarvitse ymmärtää, mikä on suuri helpotus myös maailman nykymenon huomioon ottaen. Boynen selkeä, syvällinen ja sympaattinen ote ja tapa kirjoittaa ynnä kuljettaa tarinaa sekä Kari-Pekka Toivosen mainio käännös takasivat yhden vuoden antoisimmista ja kiinnostavimmista lukukokemuksista!
Edelleenkin osaat keksiä uutta kuvaavaa luonnehdintaa! Ihailen kovasti taitoasi joka tässä postauksessa tuli esiin kohdassa "kerronta on vähäeleistä ja piukeaa". Tuota kohtaa pysähdyin maistelemaan. 🍷 Olen kai ennenkin sanonut, mutta sanon taas: Sinun pitäisi olla kirjailija. (Ja jospa nyt lukisin loput tekstistäsi 😬
VastaaPoistaKiitos, kiitos Rita A ja minä puolestani ihailen Sinun valoisaa ja positiivista asennettasi!
PoistaTässä yhteydessä ihailen myös Boynen kirjallisia lahjoja tuottaa harkittua, tasapainoista ja lukijaystävällistä tekstiä:)
Hienoa, kun sinäkin olet lukenut tämän. Minä olen juuri aloittanut kirjan. En ole yhtään jyvällä, missä kirjassa mennään, mutta toivottavasti asiat selkeytyvät. Pidin niin paljon hänen aiemmasta kirjastaan Poika raidallisessa pyjamassa.
VastaaPoistaMielenkiintoista kuulla aikanaan, kuinka teos Sinua puhutteli ja löytyikö se jyvä kerronnan edetessä, sillä alussa sai miettiä pariinkin kertaan ja käännellä sivuja taaksepäin, mutta se kannatti. Poika raidallisessa pyjamassa oli aiheestaan huolimatta positiivinen ja kerronnallisesti ansiokasta tekstiä.
PoistaKiitos kommentistasi ja mainiota syyskuun alkua Sinulle!
Poika raidallisessa pyjamassa teki suuren vaikutuksen reilu kymmenen vuotta sitten. Sillehän tämä kirja on itsenäinen jatko. Harkitsen vahvasti lukemista.
VastaaPoistaKiitos Anki, tuo poika todella teki suuren vaikutuksen, kosketti ja mietitytti! Boyne on taitava kertoja eikä hän tässäkään petä lukijaansa, joten mielenkiintoista lukukotvasta Sinulle:)
PoistaKiinnostava kirjailija ja kirja. Irlantilaista kirjallisuutta pitäisi lukea enemmän.
VastaaPoistaKiitos Jokke! Boyne on varsin laadukas tekstin tuottaja ja pitää paikkansa, että irlantilainen kirjallisuus monine kiitettyine tekstintuottajineen on jäänyt minullakin jostain syystä lukukatveeseen...
PoistaTämähän kuulostaa ihan sellaiselta, että pitää minunkin tähän tarttua. Minulle taisi tulla jonkin sortin Boyne-kammo, koska kommenteissakin mainittu "Poika raidallisessa pyjamassa" ei oikein minuun kolahtanut. Mutta voinen antaa Boynelle toisen mahdollisuuden!
VastaaPoistaBoyne kirjoittaa mielenkiintoisesti ja elämänläheisesti sekä hyvällä verbaliikalla, joten tilaisuuden tullen kannatta antaa hänelle toinen mahdollisuus.
Poista(Ja eikös me olla se vaikea taito nyt jo sisäistetty, että kirjan voi myös jättää kesken:)
Mukavia lukuhetkiä ja leppoisaa loppulomaa täällä raukan rajoilla!