Ella-Maria Nutti: "Pohjoisessa kahvi on juotu mustana" - ex Libris...

 "Pohjoisessa kahvi on juotu mustana", Ella-Maria Nutti, Johnny Kniga, 2023, suomentanut Jaana Nikula.

"Ella-Maria Nutti (s. 1995) on  Jällivaarasta Ruotsin Lapista kotoisin oleva saamelaiskirjailija, joka opiskelee psykologiksi Uumajan yliopistossa. Pohjoisessa kahvi on aina juotu mustana on hänen esikoisromaaninsa." (Lievelehti)

                                                         ©Sofia Runarsdotter
 

 "Äiti, tytär ja etäisyys, joka pitäisi kuroa umpeen. Suoraan sydämeen käyvä esikoisromaani näyttää, miten ohuimmista langoista syntyy vahvin side.

Ella-Maria Nuutti onnistuu koskettamaan jotakin sanomatonta ja kouriintuntuvan tunnistettavaa kuvatessaan äitiä ja tytärtä, joita yhdistävät veri ja pienet yksityiskohdat mutta erottavat kaikki ne asiat, joita he eivät voi sanoa toisilleen. Se mitä ei voi ääneen lausua, on lopulta kaikkein tärkeintä. " (Takakansi)

 

 

 

 Uusi kirjailijatuttavuus, kahvi ja pohjoinen sekä utuisen kaunis kansikuva koirantaluttajineen: monta houkuttelevaa syytä lähteä avoimin ja uteliain mielin Nuttin matkaan.

Agneta ja Tilda, äiti ja tytär:  - Tilda nyökkää ja pyytää Agnetaa viipaloimaan tomaatteja. Agnetasta tuntuu, että hän sanoi taas väärin vaikka oli tarkoittanut osoittaa huolenpitoa, mutta Tildan korvissa se oli kuulostanut valitukselta. 

Tuntuu kuin Agneta ei osaisi sanoa mitään oikein. Pulssi takoo hurjasti, hänen on nyt onnistuttava. Mutta sanat ovat kuin kömpelöitä keiloja, jotka kaatuilevat hänen ympärillään...

 

- He kävelevät hiljaisina katua pitkin eteenpäin, kulkevat rinnakkain kun mahtuvat, mutta enimmäkseen peräkkäin. Siinä menee kahden yhteen kuuluvan yksinäisen jono. Koleus  on laskeutunut heidän välilleen. Agnetalla on möykky vatsassa sekä vertauskuvallisesti että oikeasti. Hänen on sulatettava jää.

 Hän tahtoisi ottaa Tildan syliinsä ja halata tiukasti niin kuin silloin kun tyttö oli neljän vanha ja näki painajaisia.

Niinpä: Äidit ja tyttäret - isät ja pojat. - aikuiset ja aikuistuvat. Ne lausumattomat sanat ja keskustelemattomiksi jäävät asiat, joita ei sanotuksia  eikä  selviksi saada. Välimatkalla ei merkitystä: tuhat kilometriä taivalta tahi samoissa taloudessa /tiloissa ja samalla paikkakunnalla. Miksi näin?? Aina veri ei ole vettä sakeampaa. Vaikka  tässä tapauksessa ei näistä ole kysymys, niin asiaa sivuten todettakoon, että puhumattomuus, nonsoleeraaminen ja mykkäkoulu ovat rajuja vallankäytön välineitä.

Agneta:  - on tehnyt töitä lähellä kuolemaa. Vanhusten luona se on aina läsnä. Hän on monet kerrat töihin tullessaan joutunut heti avaamaan ikkunan, jotta sielu pääsisi lentämään ulos. 

Irrallinen yksityiskohta johon on omaa kontaktipintaa: Isomummin kuoltua kotonaan Mummilassa ja tarkistettuamme sen asettamalla hänen suunsa eteen peilin,  joka ei höyrystynyt,  oli seuraava yhteinen toimenpiteemme avata huoneen ikkunat levälleen, jotta sielu pääsisi kotiinsa... Kaunis hetki, joka on jäänyt elävänä mieleen.

Kerrassaan upea, harmoninen ja tyylikäs sekä varmaotteinen esikoinen, joka on kypsä syntyessään ja meni suoraan ihon alle lupia anelematta tahi  kyselemättä!! 

Nutti on hienoviritteisten tunnelmien ja tunnetilojen luoja ja lukijana nautin keskittyneesti syvän hiljaisuuden vallitessa hänen kerronnastaan ja Jaana Nikulan taidokaasta ja ammattitaitoisesta käännöksestä, yhdistelmästä, joka  lukijalle silmien eteen nautittavaksi tarjotui. Odotusarvo kirjailijan jatkon suhteen on jää korkealle tasolle.

Niin se kahvi?  Kiitos,  mustana: