"Lumisokea" Ragnar Jónasson, Tammi, 2022, 312 s., suomentanut
Vilja-Tuulia Huotarinen.
Ragnar Jónasson (s. 1976) on islantilainen rikoskirjailija ja juristi. Hänen kirjojaan on käännetty 33 kielelle ja myyty kaksi ja puoli miljoona kappaletta. Lisäksi Jónasson on kääntänyt Agatha Christietä islanniksi ja perustanut Reykjavík Noir -kirjallisuusfestivaalin. Hän asuu Reykjavíkissa vaimonsa ja tyttäriensä kanssa. Hyytävistä islantilaisdekkareista tunnettu kirjailija on kirjoittanut useita sarjoja." (Lievelehti)
"MURHAPAIKKA: Kalastajakylä Islannin pohjoisvuonoilla, kaukana kaikkialta.
TUTKIJA: Ari Thor, teologian opinnot hylännyt nuori poliisi ensimmäisessä työpaikassaan kaukana Reykjavikista ja tyttöystävästään.
RIKOS: Kuuluisan kirjailijan epäilyttävä kuolema.
SARJA: Ensimmäinen osa Ari Thor -sarjaa,joka teki Rangar Jónassonista tähden." (Takakansi)
Edelliskerran tuli kuljettua kirjailijan kanssa teoksen Sumu (2022) merkeissä Huldan seurassa miettein: Vahva kuvaus elämästä luminietosten ympäröimänä hiljaisuudessa, talven
pimeydessä ja tapahtumattomuudessa vanhalla tilalla kahden aviomiehensä
ja lähistöllä asuvan tyttärensä kanssa keskellä ei mitään on vertaansa
vaille lumoavaa luettavaa. Mielenkiinnolla siis lähdin paiskaamaan kättä uuden tuttavuuden Ari Thorin kanssa kalastajakylän maisemiin.
Arin suhde Reykjavikiin tohtoriopiskelujaan jatkamaan jäävän Kristinen kanssa on kiikun-kaakun keinulaidalla eikäpä Ari, joka nauttii työstään poliisina, vastuunottamisesta ja adrenaliinipiikeistä arvaa, mihin hän ryhtyy saadessaan iloiseksi yllätyksekseen kahden vuoden pestin ns. raukan rajoilta Islannin pohjoisimmista kolkista nimeltään Siglufjörður.
Tómas & Ari: - Matkan aikana Tómas ei puhunut paljon. Hän näytti keskittyvän pitämään katseensa tiessä, niin tuttu kuin reitti takuulla hänelle olikin.
- Oletko kotoisin pohjoisesta? Ari kysyi. - Täältäpä hyvinkin - ja mihinkäs sitä kotoaan lähtisi Tómas vastasi. - Kuinka täällä suhtaudutaan tulijoihin?
- Jaa... miten sen nyt ottaa, tietenkin sinun täytyy onnistua vakuuttamaan siglufjorðurilaiset taidoillasi. Jotkut ottavat sinut vastaan hyvin, toiset huonommin, sen voit kuvitella. Mutta voit olla varma, että suurin osa kaupunkilaisista tietää sinun tulostasi, ja he odottavat innokkaasti tapaamistasi. - Eläkkeelle jäänyt Eiki, jonka paikan saat, muutti tänne pohjoisesta muistaakseni vuonna 1964 ja on asunut kaupungissa siitä asti. Häntä me pidämme yhä tuoreena tulokkaana! Tómas nauroi. Aria ei naurattanut.
Eipä Arin, pelkän märkäkorvan, tulokkaan sopeutuminen kyräileviin paikallisiin sisäpiiriläisiin oitis uomiinsa solahda, vaan tiellä onnistumiseen on monta mutkaa ja lumista hankea tallottavana....
Tämä uusi sarja alkaa rupattelunomaisella ja tasaisen kotoisalla kerronnalla,
joka jättää paljon tilaa jatko-osille. Tekstin kuljetus on luontevaa ja sujuvaa luettavaa, mutta Huldan tarinan, josta paljon pidin, tasoon on vielä kirittävää. Totta kai huhtikuussa ilmestyvä Tuhkayö on jo varauksessa, sillä luotan vahvasti Jónassonin taitoon keriä tästäkin sarjasta mielenkiintoinen ja kompakti setti:)
Jotta silleen:
Olen lukenut jokusen kirjan tätä Ari-sarjaa, mutta Hulda kiinnostaisi enemmän. Olin ajatellut jotenkin niin, että pitäisi lukea Ari-sarja ensin kokonaan ja sitten vastan siirtyä Huldaan, mutta nyt ajattelenkin niin että mitä välii - kai sitä saa lukea, mitä haluaa :D Olen siis kuullut Huldasta niin paljon hyvää!
VastaaPoistaKiitos Elegia! Lukemista ei haittaa eikä lukuiloa horjuta näissä järjestys, ja Hulda on kyllä kohtuullisen kiinnostava tuttavuus, joten niin tai näin: verrattomia lukutuokioita Sinulle:)
PoistaMielenkiintoista! Minulla on vielä Hulda-sarja kesken, kun ei ole ollut sitä kakkososaa kirjastossa tarjolla. Kolmonen jostain syystä sitäkin useammin. Hauskoja välipäiviä!
VastaaPoistaMainioita tuokioita siis tiedossa Huldan seurassa! Kommentistasi kiitos ja sitä samaa Sinulle:)
PoistaTämä oli kiintoisa tuttavuus. Tykkäsin. Tosin meneeköhän sarja enempi kolmoisdraamaksi ja dekkarigenre unhoittuu, päätellen kirjan lopun tulevasta infosta. Pikkasen ällötti tuo tyttöystävän pettäminen. Jos suomalainen mies ei puhu tunteistaan, niin islantilainen on hiljaa kuin patsas. Kylmyysköhän tuo vaikutti?
VastaaPoistaKiitos Mai! Toivotaan, että tuo Arin käytös johtui kylmyydestä ja alkukankeudesta, sopeutumishäiriöstä pieneen yhteisöön, jottei mene jatko lööperiksi:)
PoistaHaluan uskoa kirjailijan taitoon tuottaa uusissa raameissa "huldmaista" jälkeä, joten katsotaan, mitä huhtikuussa tuleman pitää... Mukavia välipäiviä Sinulle:)
Kiintoisa kirjailija, en kylläkään ole lukenut. Aloin pohtia, osaako Vilja-Tuulia Huotarinen islantia, hatunnosto jos ja kun osaa.
VastaaPoistaKiitos Jokke! Lievelehti: "Lumisokean suomentaja Vilja-Tuulia Huotarinen (s. 1977) on palkittu kirjailija, joka asuu Reykjavikissa ja Helsingissä. Hänen toinen kotikielensä on islanti." Hatunnosto täältäkin, ei ole niitä helpoimpia kieliä jos opiskelemaan ryhtyy:)
PoistaIslantilaiset kirjailijat ovat minulla jääneet jostain syystä vähemmälle lukemiselle. Sumun luin. Tämä meni varaukseen, kiitos arviostasi!
VastaaPoistaHyvää tulevaa vuotta!
Islantilaiskirjoilijoissa on jotain jännää, määrittelemätönsä satujen saarten taikaa luontokuvauksineen.
PoistaToivottavasti tykästyt ja ei kuin kiitos kommentistasi ja mukavia välipäiviä Sinulle:)
Minullakin on edelleen islantilaiset dekkarit lukematta, vaikka mielessä on ollut. Ragnar Jónassonkin on kyllä kiinnostanut. Jospa pääsisin vihdoin asiaan!
VastaaPoistaKaikki ajallaan, sanotaan. Kirjatarjonta uutuuksineen on sen verran runsasta, jottei kaikkea ehdi, vaikka mieli tekisi,
Poistamutta se, mikä ei ole takanapäin voipi hyvin olla edessäpäin.
Kommentistasi kiitos ja mainiota loppuvuoden vimppapäiviä Sinulle:)