tiistai 13. joulukuuta 2022

Håkan Nesser: "Kirjailijan viimeiset päivät" - ex Libris...

"Kirjailijan viimeiset päivät", Håkan Nesser, Tammi, 2022, 380 s., suomentanut Jukka-Pekka Pajunen. 

"Ruotsalainen  Håkan Nesser   ( s.1950) on yksi pohjoismaisen rikoskirjallisuuden merkittävimpiä nimiä. Hänen kirjojaan on käännetty parillekymmenelle kielelle ja myyty maailmanlaajuisesti yli 20 miljoona kappaletta. Nesser tunnetaan erityisesti komisario Van Veeteren -sarjastaan, jonka kirjoista on tehty useita filmatisointeja. Kirjailijan viimeiset päivät on italialais-ruotsalaisesta komisario Gunnar Barbarottista kertovan huippusuositun sarjan seitsemäs osa. 
Sarjaa on myyty yksin ruotsissa yli 1,2 miljoonaa kappaletta.  (Lievelehti)
 

                                                                ©Jo Voets
 

"Kirjailija Franz J. Lunde on tehnyt täydellisen murhan. Tai oikeastaan syyllinen on hänen romaaninsa hahmo. Mutta sitten Lundea aletaan uhkailla. 
Eräs lukija on vakuuttunut, että murha on todellinen ja Lunde syypää. Kun kirjailija katoaa jälkiä jättämättä, sympaattisella komisarioparilla Gunnar Barbarottilla ja
Eva Backmanilla on koottavanaan monimutkainen palapeli. Mikä on faktaa ja mikä fiktiota. Lunden katoaminen on kuitenkin vasta alkusoittoa...." (Takakansi)
 
Håkan Nesser on pitkän linjan seuralainen lukuosastollani, edellinen
Koston jumalatar   kirvoitti loppukaneetin:  Nesser tietää, mitä hän tekee ja mihin hän teoksillaan tähtää ja tuo varmuus on heijastunut hyvällä tavalla jokaiseen hänen teoksensa parissa vietettyyn lukutuokioon. Mihins' koira kirpuistaan eli ehdotonta eliittiä edelleen!!
 
Kummallinen kysymys. - "Anteeksi? Voitteko toistaa? Ja nainen toden totta oli toistanut sanomansa. "Lukemassani kirjassa, jonka te olette kirjoittanut, 
tehdään täydellinen murha... ainakin sellaiseksi sitä sanotaan. Minulle tuli tunne, että te olette oikeasti ollut mukana siinä. Onko näin?
 
Franz J. Lunde:  asettaa kynän yöpöydälle ja lukee taas tuotoksensa.
Onko hän liian lähellä kirjoittamaansa todellisuutta? Liian lähellä' itseään?

- Sarah Sisulun  - huone Kungsholmenilla oli oikeastaan kustantaja Wernerin huoneen vastakohta, mutta Barbarotti ei ollut muuta odottanutkaan.  Ylikonstaapeli oli sitäkin värikkäämpi, sekä ihonsa että vaatetuksensa puolesta. Ensin mainittu oli musta, jälkimmäinen oranssi ja keltainen. 
Niin kaukana perinteisestä univormuasuisesta konstaapelista kuin mahdollista, ja Barbarotti ajatteli, että olisi kosinut, mikäli olisi ollut kolmekymmentä vuotta nuorempi. Tai ainakin ehdottanut yhteistä illallista.

Tarkastaja Lundhagenin motto:  - Tilanne on toivoton muttei vakava.

Barbarottin filosofiaa:  Barbarotti huokaisi ja totesi, että hänellä oli ainakin joukko kysymyksiä, muttei yhtä ainoaa vastausta. Ei edes hajujälkeä vastauksista. 
Entä aavistus? Hän ei pitänyt sanasta. Ehkä siksi, että myös ennakkoluulot olivat lähellä aavistuksia. Samoin kuin ennalta mietityt lauseet ja stereotyyppiset tuomiot. Jos ei jotain tiedä, niin sitten ei tiedä.
 
Hän eli kuitenkin ajassa, jossa käsite tosiasia oli todellakin uhattuna. 
Maailmassa, jossa totuudet enenevissä määrin saivat väistyä mielipiteiden edestä. Jokaisella on oikeus omaan totuuteensa! Ihan kamalaa paskapuhetta.
Hän muisti äkkiä vanhan perinteisen letkautuksen: "Hyvä valhe kulkee Bagdadista Konstantinopoliin, kun totuus vielä haeskelee sandaalejaan".

Päähenkilöinä ovat - erikoista kyllä - tutkintapuolella dekkaristi, runoilija ja kriitikko Barbarottin & kumpp. lisäksi, mikä antaa tälle osalle ihan oman pikantin mausteensa. Ensin mainitulle kolmikolle on selvästi poikkeuksellisesti yhteistä paitsi ala, myös jotkut salatut omantunnonpistoksia koska uhattuinakaan yksikään heistä ei vaivannut poliisia.
 
- Parempi vähän annettu kuin paljon luvattu...

Mukiinmenevää, ei ehkä ihan tiiviintä ja napakointa Nesseriä aviokriiseineen, Australioineen ja epidemioineen päivineen ja viivyttelevä, fundeeraileva tyyli kääntyi aika ajoin itseään vastaan. Silti viihdyttävää ja sujuvalukuista.
Noin kokonaisuutena ottaen taivun itse enemmänkin komisario Van Veeteren -sarjan puolelle, - makuasia.
 
 - Let bygones be bygones....
 
Tuon vimoisen allekirjoittaa:

10 kommenttia:

  1. Minulla jäi se Koston jumalatar kesken, kun se alku oli niin hidas... Pitäisi ehkä koettaa joskus uudelleen. Mihin on hävinnyt maltti, teininä (!) tuli luettua paksu opus toisensa perään, Brontën siskoja ja vaikka mitä, nyt 500 sivua on pelottava ponnistus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anki, kyllä kirjan kuin kirjan alulla on suuri merkitys ja onneksi on Jaakobin painin jälkeen oppinut jättämään suosiolla kesken eikä suorittamaan viimeiselle sivulle asti!

      Samoin lukukokemuksin, nyt tulee entistä tarkemmin myös katsottua varattaessa sivumäärää, seikka, jolla ei aiemmin ollut mitään merkitystä. Mistä lie johtuneekaan...

      Poista
  2. Tämän charmantin kirjailijan teokset ovat vielä lukematta. Pitäisiköhän uskaltautua lukemaan edes yksi dekkari tuumii hän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai ja rohkea rokan syö eli kirjan avaa!
      Nesser on laadukas kirjailija ja tutustumisen väärtti ynnä ainahan - kuten tuossa yllä Ankin kanssa turisimme - kirjan voi ja saa jättää kesken:)

      Poista
  3. Olen lukenut pari Van Veeteren-sarjaa sekä teoksen Kim Novak ei uinut Gennesaret-järvessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke! Tuo Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä osoitti, että Nesser taitaa myös romaanikirjallisuuden ja se on mielestäni yksi hänen parhaistaan, vaikka nämä dekkarisarjatkin ovat ihan kelpo luettavaa.

      Poista
  4. Van Veeteren - sarja on minullekin mieluisampi. Tämän taidan jättää väliin. Lukulista e-kirjoilla ei jostain syystä lyhene niin hyvin kuin oikeilla kirjoilla. Tai keskittyminen on jotenkin kateissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cara! Tässä on yksi jos toinenkin kertonut keskittymiskyvyn hapertumisesta, tuttua myös itselle ja olen tuumiskellut, josko näillä sekavilla maailmankirjoilla olisi vaikutusta asiaan, vaikkemme niissä pakollista tiedonhankintaa enempää piehtaroisikaan??

      Mutta onneksi kirjoissa riittää valinnanvaraa ja päätöshän on meidän ikiomamme...
      Mukavaa talvista joulunalusaikaa ja sovitaan, ettei liukastuta:)

      Poista
  5. Mitenkähän monta dekkaria olet lukenut tähän mennessä? 😮
    Tai tämän blogisi aikana. Siinä sulle kysymys pohdittavaksi. 📚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita A! Jaa-a, siinäpä kysymys:)

      Lukuhistoria on kulkenut - sitten minulle ääneen luettujen lastenkirjojen - satu- ja nuortenkirjojen sekä kotimaisten kuten Waltarin tuotannon kautta venäläiskirjailijoihin ja siitä eteenpäin Atlantin tuolle puolen amerikkalaisiin, josta ranskalaisiin tekstintuottajiin, kaikki nuo lähinnä kaunokirjallisuuden saralla.

      Dekkarit ovat genrenä kulkeneet siinä sivussa kaiken matkaa eli edelleen. Runous myös kiinnostaa ja uudet tuntemattomat vieraammista maailmankolkista kuin myös filosofia ja psykologia. Mihins´ koira kirpuistaan...

      Poista

      Poista