maanantai 4. huhtikuuta 2022

Lassi Rajamaa: "Vene ei nyt millään irtoa rannasta" - ex Libris...

 "Vene ei nyt millään irtoa rannasta", Lassi Rajamaa, Kulttuurivihkot, 2020, 92 s.

"Lassi Rajamaa (s. 1944) on Sibelius-Akatemian entinen rehtori ja musiikinteorian lehtori, koulutukseltaan diplomiurkuri ja filosofian maisteri. Rajamaa on aina kirjoittanut, piirtänyt ja soittanut. Häneltä on aiemmin ilmestynyt piirros- ja proosarunokirja Tuuli on puskissa vaarallisen voimakasta (Rondo Classic, 2018)." (Takakansi)

                                                   ©Tiina-Maija Lehtonen                                                      

 

"Runokokoelman teemana ovat luopumisen tuska ja ihanuus, hautausmaa monelta suunnalta tarkasteltuna, eläminen väreineen. Erilaiset tunnerekisterit kohtaavat ja risteävät monesti yllätyksellisellä tavalla: 

kuolema hörppii terassilla kullanväristä pilsneriä
salaisessa puutarhassa kukat aukenevat bang, bang, bang. 
 
 
 

Lassi Rajamaan tuotantoon tutustuin teoksen Asiat joita vielä on (2021) tiimoilta ja ihastuin oitis: Rajamaan laaja-alaisuus ja kokemus heijastuvat  ilmavuutena  lukijan mielihyväksi ja hänen mielikuvitusrikkautensa ja vitaalisuutensa koituvat lukijan eduksi.

Koosteen omaperäisen herkullisesti nimetyt luvut: Kuolema hörppii kullankeltaista pilsneriä, Vanhat paperit on hävitettävä, Varisten taivaalta sataa hautakynttilöitä, He ain`t heavy He`s my brother, Vene ei nyt millään irtoa rannasta, 
Paperit liitelevät avatusta ikkunasta mutta palaavat, Jäällä varikset astelevat saketeissaan ja Äiti odottaa jatkoa kertomukseen kuin asettaisi vaasin pöydälle.  
Muutamia makupaloja:
 
yö on musta
mutta sen sisässä kahisevat värikkäät lehdet
ojennan käteni pimeyteen
ja vedän ne takaisin

näen tihenevän sumun alla juuri ja juuri lukea ennustuksen
 
 
 
Vanhat paperit on hävitettävä
ei niissä ole muuta
kuin ikuisesti yhä uudelleen vilahtelevat vertauksenhännät
viiva etsimässä peräkkäisistä numeroista seuraavaa.
 


piirrän omakuvaa josta ei tule erityisemmin näköinen
turha sitä korjaamaan

helpommalla pääsee muuttumalla kuvansa kaltaiseksi


Kuolema ja hautajaiset ovat surullisia ja raskaita, mutta vääjäämättömiä kohdattavia. Sen sijaan vanhalla hautausmaalla ilman päämäärää käveleminen on terapeuttista, rauhoittavaa ja suhteellisuudentajua lisäävää.

Hietanimen hautausmaa oli minulle lähellä lapsuudenkotiani sijaitsevana mieluinen  paikka kävellä pitkiä siivuja kilometritolkulla, vanhojen puiden ja istutusten sekä hyvin hoidetun miljöön keskellä aina kuitenkin taskunpohjalla reilu kourallinen pähkinöitä pienten, tervehtimään kiipeilevien, iloisten pörröhäntien kohtaamisten varalle.

Aina joskus on itsellä ollut kuvainnollisesti tunne, jotta vene ei nyt tosiaan millään ilvelläkään irtoa rannasta eikä löydy vapaata vettä kölin eli  maata omien jalkojen alle ajatusten irtautua kiertämästä ympyrää. Kooste kuvaa hyvin noitakin tuntemuksia...

Näin lukijana Rajamaan venho lipui hyvinkin sulavasti irti rannasta ja keinui kauniisti aalloilla, mutta  pysyi vakaana myös niiden pärskeissä.
Bang, Bang, Bang ja kiitos lukunautinnosta!

Airot kädessä tuhdolla tukevasti istui:

4 kommenttia:

  1. Jänniä lausahduksia... Tosi hyvä nimi teoksella.

    En voi olla mainitsematta vanhaa hassutusta, sananmuunnosta Sibelius-Akatemia - Abelius-Sikatemia. Nauran varmuuden vuoksi päälle itse, jos muut eivät naura 😀😀😀

    Reipasta päivää 🍎

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rajamaa on ilmava ja näppärä sananikkari! Sanoja ja sanontoja on hauska kikkailla, joskus nuoruudessa puhuttiin jopa vedenkieltä;)

      Kommentistasi kiitos ja tarmokasta, aurinkoisempaa viikonjatkoa Sinulle!

      Poista
  2. Tässäpä ihan ymmärrettävältä vaikuttava nykyrunoteos! Pidin tuosta jälkimmäisestä otteesta kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anki! Rajamaalla on ilmava tapa ilmaista ajatuksiaan ja tuo viimeinen kutkutti minuakin suuresti!

      Poista