torstai 21. huhtikuuta 2022

Ann Cleeves; "Lokin huuto/ The Long Call" - ex Libris...

"Lokin huuto", Ann Cleeves, Karisto, 2022, 350 s., suomentanut Annukka Kolehmainen.

"Ann Cleeves,   OBE (1954) on palkittu brittikirjailija, jonka kirjoja on julkaistu yli 30 kielellä, Cleeves tunnetaan erityisesti Shetlanti- ja Vera Stanhope - sarjoista, joista molemmista on tehty tv-sovitus. Vuonna 2017 Cleeves sai CWA Diamond Dagger-palkinnon saavutuksistaan rikoskirjallisuuden alalla," (Lievelehti)

 

                                                       C Misha Theiner
 
 
"Vera Stanhope- ja Shetlanti-sarjojen tekijän kehutussa dekkarissa murha ravistelee uskonyhteisöä. Matthew Venn jätti lapsuutensa tiukan evankelisen yhteisön vuosia sitten, eikä hän ole enää tervetullut edes isänsä hautajaisiin. 
Kun Venn tiimeineen alkaa tutkia rannalta löytyneen miehen murhaa, hän joutuu kuitenkin uppoutumaan yhteisön myrkyllisiin salaisuuksiin perusteellisemmin kuin olisi ikinä uskonut.
Lokin huuto aloittaa uuden, englantilaiseen jokisatamakaupunkiin sijoittuvan dekkarisarjan. Vera Stanhope- ja Shetlanti-sarjojen tekijän kehutussa dekkarissa murha ravistelee uskonyhteisöä. " (Takakansi)
 
 


Lokkeja on tullut iloksemme liihottelemaan uljaasti ja kirkumaan taivaallemme, joten ajankohtaan oivast istuva nimi tällä huudolla. Cleeves on ansioistaan huolimatta jäänyt minulta lukukatveeseen, joten silmät avoimina lähdin matkaan Pohjois Devoniin Matthew Vennin käsikynkässä.
 
Matthew:  -  Sinä päivänä, kun rannalta löytyi ruumis, Matthew Venniä vainosivat jo valmiiksi ajatukset kuolleista ja kuolemasta. Sinipunainen krookuspenkki velloi hänen jalkosensa juuressa kuin lampi, kun hän seisoi Pohjois-Devonin krematorion  pihalla Batnstablen lähellä ja katseli kaukana körötteleviä ruumisvaunuja, jotka kuljettivat hänen isäänsä levon kappeliin.
- Seisoessaan hautausmaalla hän ajatteli, että uskosta luopuminen oli kaikkea muuta kuin vapaaehtoinen valinta. Epäilys oli kuin syöpä, joka kasvoi riipppumatta siitä, mitä ihminen itse halusi...

Tutkijatiimiin lukeutuvat lisäksi:
 
Konstaapeli Ross May;   -  Uuvuttavan energinen tapaus. Levoton lattian mittailija, kovaääninen karjuja ja raudan pumppaaja, paikallisen juoksuseuran ja rugbyjoukkueen jäsen, joukkuepelaaja, paitsi työpaikalla.  Toisinaan Ross vaikutti hemmotellulta koulupojalta ja hän oli sosiaalisesti yhtä lahjakas kuin kastemato,

Ylikonstaapeli Jen Rafferty:  -  Jen oli saanut lapset liian nuorena nuorena, jättänyt väkivaltaisen aviomiehensä ja hylännyt pohjoiset juurensa, jotta voisi ottaa vastaan viran Devonin Ja Cornwallin poiisivoimista. Hän oli tulinen punapää. Upea ja hyvävartaloinen nainen. 

Jonathan Church, Matthewn aviopuoliso:   Woodyard oli Jonathanin ilo ja ylpeys. Jonathan oli perustanut komitean, runnonut suunnitelmansa läpi, suostutellut Britannian rahapeliorganisaation myöntämään aloituspotin ja kerännyt rahoituksen toisen puoliskon itse, Woodyardista oli tullut juuri sellainen kun hän oli haaveillut, Siellä oli teatteri ja työhuoneita, baari ja kehvio. Siellä oli myös kehitysvammaisten aikuisten päiväkeskus.

Päänvaivaa tutkijoille tuottaa, kuinka Waldenin bussiystävyys makeistarjoiluineen Downin syndromaisen Lucyn kanssa ja mahdollinen kytkös äkisti kadonneen, mutta ehjänä löytyneen, haavoittuvaisessa asemassa olevaan Christineen kytkeytyvät tapaukseen. Entäpä violettien neuletakkien arvoitus? Teoksessa pohditaan myös uskonlahkojen pitkävaikutteisesti virkistävää roolia ihmisen elämässä sekä hänen ikuista pyrkimystään sovittaa arveluttavat  tekonsa

Erityisen kauniisti ja tasapainoisesti on kuvatuu Matthewn ja Jonathanin lämmin aviosuhde, jossa toisen tukeminen ja huomioon ottaminen on avainasemassa:)
 
-  Jonathan hääri keittiössä, jossa tuoksui kahvilta ja paahtoleivältä. Vuosikausia unelma oli vaikuttanut saavuttamattomalta: kumppani, yhteinen koti ja rakkaus. Matthew ajatteli olevansa maailman 
onnellisin mies...

Miellyttävä teos: Cleeves kirjoittaa hallittua ja tasapainoista tekstiä edeten lanka langalta juonta punoen ja johdattaen sitä sujuvasti loppuratkaisuun asti ilman, että lukija päästää ensimmäistä haukotustakaan. Tosiinsa nivoutuneita henkilösuhteita on paljon, mutta ne eivät luo sekavaa, pompahtelevaa rykelmää, vaan liittyvät kiemurrellen toinen toisiinsa. Tunnelmaltaan teemaan istuva kansikuva. 
 
Kanaalin toisella puolen piipahti:

10 kommenttia:

  1. Minultakin Cleevesit ovat jääneet lukematta, mutta tämä vaikuttaa kyllä kiinnostavalta. Pidän kirjan mielessä! Ja lokin huuto on nyt tosiaan ajankohtaista, kuten muukin linnunlaulu. Peipposten laulusta olen nyt nauttinut täysin siemauksin ❤ Aurinkoisia kevätpäiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, toisaalta on ihan hyvä, että meillä on jotain katveessakin pahan päivän varalle!

      Peippojen laulu soi heleästi ja mustarastaiden konsertit viihdyttävät aamuin illoin sekä sepelkyyhkyt kujertavat omiansa, kaunista kuunneltavaa.

      Kiitos kommentistasi ja nautitaan täysillä lumien katoamisesta, lämmöstä ja kevään edistymisen seurailusta, kaikki tämä on mitä mainiointa viihdettä:)

      Poista
  2. Cleevesin kirjoja voisi kyllä kokeilla! Mukava olisi lukea vähän vähemmän väkivaltaisia dekkareita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anki! Tässä on kyllä tietty se pakollinen murha dekkarista kun on kyse, muttei Cleevesin taidoilla tarvitse roiskeilla ratsastaa. Taattua laatua:)

      Poista
  3. Tätä en ole lukenut, mutta tajusin esittelystäsi, että olen nähnyt kirjaan perustuvan tv-sarjan. Esitettiin YLEllä nimellä Kahden joen välissä.

    Cleevesin Shetlanti- ja Vera Stanhope -sarjoja olen lukenut ja niistä pitänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoa Margit! Nuo TV-sarjat kuuluvat olleen varsin suosittuja, enkä ihmettele miksi.

      Tämä aloitusosa on tasapainoinen dekkari ja onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka tutkijakaartin keskeiset kemiat kehittyvät ja kuinka sarja jatkuu:)

      Poista
  4. Cleeves on minulle luottoluettavaa (mutta tv-versiointeihin taas en ole tutustunut laisinkaan). :) Viime aikoina olen tykännyt erityisesti Stanhope-sarjasta. Tämä uusi sarja-avaus on tosin mennyt minulta aivan ohi, mutta pitää ehdottomasti tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos MarikaOksa! TV-sarjat ovat minultakin menneet ohi, mutta jonkun Vera Stanhopen olen muistaakseni lukenut. Cleeves kirjoittaa seesteistä ja "täyspäistä" tekstiä, ja tämän uutuuden henkilögalleria on varsin kiinnostava.

      Poista
  5. Olen tykännyt Vera Stanhopesta TV:ssä ja sen maisemat nyt mielessä kun luen postaustasi. Mukavaa tätä päivää 🌷

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla! Maisemakuvauksilla on tässäkin oma tehokkaasti raamittava osansa, ja ne ovat mielestäni aina tärkeä kokonaisuutta täydentävä oma elementtinsä.

      Kommentistasi kiitos, eletään tässä ja nyt hetkestä nauttien; aurkinkoa ja iloa viikonloppuusi:)

      Poista