"Missä milloinkin", Jhumpa Lahiri, Tammi, Keltainen Kirjasto, 2020, 148 s., suomentanut Helinä Kangas.
"Sukujuuriltaan intialainen Jhumpa Lahiri syntyi Lontoossa 1967, kasvoi Yhdysvalloissa ja muutti 2013 perheineen Roomaan oppiakseen rakastamansa italian kielen paremmin. Hän opettaa luovaa kirjoittamista Princetonin yliopistossa. Lahiri on saanut muun muassa Pulizerin kaunokirjallisuuspalkinnon, New Yorkerin esikoiskirjapalkinnon ja Ernst Hemingway/PEN -palkinnon.
Missä milloinkin on Lahirin ensimmäinen italiaksi kirjoittama romaani." (Takakansi)
"Nimettömäksi jäävä nainen elää italialaisessa kaupungissa, arkisen elämän vaihtuvissa kulisseissa: ruokakaupassa, trattoriassa, uimahallissa, kirjakaupassa. Elämä on sarja siirtymiä, alituista liiketta paikasta toiseen. Tilat, joiden läpi hän kulkee, eivät ole koskaan tyhjiä. Niitä kansoittavat vähintään muistot, mutta usein myös muut ihmiset, ventovieraat tai läheiset, kotikorttelin näöltä tutut tuntemattomat.
Tarkkailemalla muita nainen paljastaa samalla oman ulkopuolisuutensa. Yksinäisyys on hänelle sekä valinta, kohtalo että lepopaikka. Vieraat ihmiset tarjoavat intiimeimmät kokemukset, mutta läheisimpiin on vaikea saada yhteyttä - äitiä ja tytärtä ei yhdistä edes yksinäisyys, jonka molemmat kokevat eri tavalla.
Auttaako kotikaupungista irtautuminen, näennäisen tuttuuden hylkääminen?
Vai kadottaako muutossa välttämättä jotain?" (Lievelehti)
Kirjailija käyttää kerronnassan tilannekohtaisia välähdyksiä ja tekee sen virtuoosimaisella taidolla ja hyvällä maulla. Tämä ehdottomasti sivumääräänsä suurempi teos on oiva osoitus siitä, kuinka vähin sanoin ja lausein sekä lyhyin kappalein ja luvuin voi luoda - Lahirin taidoilla - ihmisen irrallisuutta loistavasti kuvaavaavan, kokonaisen ja ehyen tarinan, joka ei jätä lukijaansa kylmäksi,
vaan vangitsee hänen mielenkiintonsa hipihiljaiseen ja keskittyneeseen kerronnasta nauttimiseen.Teosta toki voi, jos malttaa, lukea myös luku kerrallaan...
Ei missään: Sillä loppujen lopuksi ympäristöllä ei ole mitään merkitystä: tilalla, valolla, seinillä. Ei ole väliä, olenko aurinkoisen vai sateisen taivaan alla, vai kesällä kirkkaassa vedessä. Junassa vai autossa, lentokoneessa pilvien keskellä, jotka ovat hajallaan kuin meduusaparvi. En pysy paikoillani vaan olen alituisessa liikkeessä, odottamassa perillepääsyä, palaamista, pois lähtemistä.
- Onko olemassa paikka, jossa emme olisi vain ohikulkumatkalla?
Uudenlaista ja tuoretta Lahiria. Pohdiskelevaa, ymmärrystä etsivää ja löytävääkin, ilmavaa ja tilaa antavaa, melankolistakin vaan ei luovuttamaan taipuvaa sekä ytimekästä tykitystä, jota ei voi eikä halua kuin ihailla!
Alituisessa ja liikkeessä ja satunnaisissa elämänviivojen leikkamisissahan me tässä elämässämme olemme, muutosten tiellä haahuilemassa, matkalla kohti päämäärää, jonka arvoitus ratkeaa vasta, kun sen kerran saavutamme...
Kuten omalla kohdallani, hienoista kontaktipintaa on löytänyt myös Kirjaluotsi, jonka arviosta löytyy linkkejä muihin postauksiin:)
- Jokaisessa paikanvaihdoksessa tunnen syvää surua. Niin käy, liittyi paikkaan sitten muistoja, tuskaa tai iloa. Muutos itsessään hämmentää minua, vähän kuin liuos samenee asiassa jota ravistellaan. Italo Svevo: Saggi e pagine sparse.
Ohikulkumatkalla, kussa kulloinkin:
Lahiri on kirjailija jota pitäisi lukea, kiitos esittelystä. Pitää lukea joku kirja häneltä.
VastaaPoistaMitä tulee paikkoihin, ainakin Suomessa puretaan ja rakennetaan, eli myös paikat muuttuvat.
Lahiri on tutustumisen väärtti, ja tämä hänen italiankielestä suomennettu teoksensa poikkeaa hieman aikaisemmista, mutta on vähintään yhtä tasokas kerronnaltaan sekä lyhyinen tilannekuvauksineen kiehtovaa luettavaa:)
PoistaOpiskella vieras kieli jakirjoittaa sillä kirja? No huhhuh....
VastaaPoistaHuikea saavutus, sillä kyllähän vielä äidinkielestään kääntää jos on meitä kieli-immeisiä, mutta on vaikea kuvitella kirjoittavansa vieraalla kielellä tämän tasoista tahi muutakaan kaunokirjallista teosta.
PoistaHelinä Kangas on myös suomentajana tehnyt laatujälkeä.
Ihan mahtavalta kuulostaa tämä kirja ja kirjailija. Luettuani tuon tarjoamasi näytteen hänen teoksestaan alkoivat aivot raksuttaa ja poikia ajatuksia. Oma uusi ajatukseni: Olemmeko liikkeessä vai liikkuuko kaikki meidän ympärillämme ? 😀 Tätä nyt mietiskelen lopun päivää.
VastaaPoistaMainio pähkinä purtavaksi! Tulee huima olo kuin Esko Valtaojaa & Kari Enqvistin aatoksenlentoja lukiessa.
PoistaLiikkuuko/muuttuuko kaikki? Ja jos niin, mihin suuntaan vaiko vain mielikuvina??
Kun sitten esim. palaa vuosikymmenten jälkeen katsomaan vanhoja asuinsijojaan, jotka ovat entisenlaisensa, on tunne aikasen epätodellisen velmu...
Kiehtovaa riittailtavaa, jossa lopulta aina koen huikaisevan tunteen kuin seisoisin yksinään pimeydessä kirkkaan tähtitaivaan alla: ei ole aikaa, ei paikkaa ei liiketta...
Varmaa on, että kaikki on nopeutunut ja sama jatkunee, ynnä se, että ainoa mikä on pysyvää on muutos.
Pähkinästä kiitos ja ei kun pureskelemisiin;)
Oletko huomannut että TV:ssä alkoi uusi kausi paneeliohjelmaa Pitääkö olla huolissaan? Vielä ehtii uusintoihin. Miika Nousiainen ja muut pohtivat ekassa jaksossa muun muassa sitä miltä vanhat (lapsuuden) paikat näyttävät kun aikuisena palaa niitä katsomaan. 🙂
VastaaPoistaKiitos hienosta vastauksesta kommenttiin 💜
Kiitos Rita A, enpä ollut huomannut!
PoistaJa kiitos itsellesi pähkinästä, jonka avaamisyritykset poikivat vinhoja kaaria:)