sunnuntai 29. marraskuuta 2020

Aaltoilevia adventtiaatoksia....

eli hajanaisia sellaisia  kronologisesti:

Luvassa: ei nyt ole talven normaalia pönötystä aurinkoon, PdlC:iin rakkaita maisemia ja merta sekä  tuttuja paikallisia tapamaan. Epävarmana voi näin (inho-)realistina pitää seuraavaakin talvea, mutta,  mutta... 
Kanariansaarten uutisia espanjalaislehdistä lukiessa pompahtaa sydän kurkkuun: saaret ovat kukin saaneet oman, riittävän osuutensa pandemiasta: turismi on käytännössä seis samoin kuin tavanomaiset perhe- ja ystäväinkeskeiset iloisesti hälisevät aterioinnit ja tapaamiset kahviloissa ja ravintoloissa,  sääolot myrskyisine muutoksineen ovat rajuja talviajankohdankin huomioon ottaen, työttömyys rehottaa entisestään  ja sosiaaliset ongelmat kasautuvat sekä  jatkuva, enenevä pakolaispaattien virta Afrikan puolelta rantautuu saarille.

 


Jahti: oli yli kolmeenkymmeneen vuoteen ainutlaatuinen, sillä perinteisen kahden viikon tiiviin aloituksen jälkeen olivat kaikki luvanalaiset eläimet ongelmitta kepallaan, lihat kunkin osallistujan pakkasissa ja jahtimiehet ymmällään, 
mutta tyytyväisiä. Se tarkoitti käytännössä myös melkoista tavararumbaa,
sillä  mökin pakastin ja jääkaappi oli ahdettu tupasen täyteen ateriakokonaisuuksia ja evästarvikkeita joulukuun alkupuolelle ulottuvaa sesonkia varten, joten paluun logistiikka oli melkoinen viritys. 
No, eipähän tarvitse lähitulevaisuudessa patoja poristella...  
Kuopuksen vetämän peurajahdin merkeissä tietty  jahti jatkuu päiväkäynteinä tilaisuuden tullen kuten tänäänkin.

Kunto: jokasyksyiset  terveydelliset 110-m:n aidat aloitin reippaasti pari viikkoa sitten ja hiuksenhienosti onnistuin selvittämään sesongin pinkaisun vain hienoisella vimppa-aidan tutinalla. Kanssakulkija sen sijaan - ei ihan yllättäen-  päätti tehdä pesäeron lajiin ja vaihtoi oman versionsa maratonin puolelle. Hmm...

Perhekunta: Fyysinen läheisyyden uupuessa vallitsee hervoton halipula! Kuopuksen kaartia olemme tavanneet viimeksi kesällä. Joulunviettoon emme siis poikkeuksellisesti Kymenlaaksoon nyt  huristele, sillä  porukkaan kuuluu korkean riskin henkilöitä. 

Amigon & Vierelläkulkijan kanssa turistiin viikko sitten tavarainvaihdon merkeissä JO toista kertaa sitten maaliskuun heidän parkkipaikallaan. 
Sattui hauskasti, kun siinä pipot päässä etäisyydet tarkasti huomioiden autojen hyrinän keskellä kysäisin Amigolta kuinka syksyn pari tenttiä sujuivat, 
niin ehti Mummon sydän muljahtaa mahalaukkuun kuullessani hänen vastaavan: "Sain säälipisteitä". "Säälipisteitä" parahdin, "ei sellaisia minun aikanani Kauppiksessa jaeltu!!" Muikea hymy levisi opiskelijamme kasvoille hänen toistaessaan suuremmalla volyymilla: "Täydet pisteet!" Ja kyllä meille makea, helpottunut nauru kelpasi...
 
Esikoisen luona olemme iloista kyllä piipahdelleet pihavisiiteissä taannehtivasti. Kuluvalla viikolla teimme myös mainiot vaihtarit: kassillinen hirvenlihaa kassilliseen oman puutarhan karhunvattuja, jotka ovat meille mieluista iltanaposteltavaa. Alustavasti on riittailtu, että istuisimme alas jouluaattona ja   kuuntelisimme yhdessä perinteisen  joulurauhan julistuksen suit'sait nauttien glögit & piparit  sekä vaihtamassa itsetehtyjä joulupöydän herkkuja; mukava ja tervetullut tuokio luvassa:) 
 
 


Tunnetila: Ympäröivä luonto ja vallitseva pimeänsateinen lämmin säätila eivät tue ajankohtaa, ja jos on joskus kaukana kavala maailma, niin nyt ovat kyllä - lopullisestiko-  kadoksissa hohtavat hanget ja kimmeltävät puut sekä reipas mieli.  Muutoinkin kiristyvin rajoituksin näin pitkään jatkunut ja jatkuva "kädet sidottuina" eläminen, joka ei juuri suunnitelmia salli,  aiheuttaa  turtumuksenpoikasia ja vedätystä pienoiseen mielen madalluttamiseen,
muttei toki periksiantamista. Vastapoolina debetpuolella olen toimivasti  käyttänyt pujahdusta pään tuulettamiseen  metsälenkeillä, lukemista, musiikin kuuntelua ja Netflixin tapittamista sekä höpinöiden haastamista ja ylöskirjaamista.
 
Edessä: Kynttilälyhty on palanut jo kotvasen parvekkeella iltaisin ja jouluvalot on viritetty eilen. Pian loistavat  myös itsenäisyyspäivän valkoiset kynttiläkaksikot ikkunalaudoilla ja kohotamme maljan itsenäisyydelle. Sitten piristävät punaiset pöytä- ja kaitaliinat, tuoksuvat glögi ja hyasintit sekä herkutellaan joulupöydän antimilla ja rapistellaan suklaakonvehtirasioita, - monikossa.
Siinä välissä ohitamme myös talvipäivänseisauksen, jolloin mahdollisen pakkas- ja lumitalven alla vornii vuoroaan uusi kevät  kaikkine meille luonnon suomine uusine iloineen ja ihmeineen sekä kaivattu valon määrä alkaa lisääntyä - jippii!
 
Ynnäys: Kulunut vuosi kaikkinensa on antanut yllättävän paljon kiitollisuudentunnetta kaikkia niitä muuttoja ja suuria, voimillekäypiäkin elämänmuutoksia kohtaan, joista on yhdessä ja perhekuntana selvitty ja jotka ovat kerryttäneet nyt tarpeeseen tulevan kokemuslisän ja resilienssin määrää.
 
Poimitaan tielle osuvat pienetkin ilonpisarat ja onnenpipanat, lykätään hurttia huumoria kehiin ja mennään päivä kerrallaan muistaen elää täysillä ja olla läsnä niistä jokainen ja se, että  rintamasuunta on etiäpäin. 
Pitäkää hyvää huolta itsestänne ja toinen toisistanne!
 
Hyvät Hoosiannat & Auvoisat Adventtiajat!

14 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus Takkutukka. Niin monenlaista mietettä risteilee päässä. Rankinta on olla tapaamatta jälkikasvua. Pojantytär on tulossa joululomalle Aberdeenista, mutta ei ehkä uskalleta tavata - kun nyt nuo suosituksetkin on tiukat. Omat seitsenkymppiset olen myös siirtänyt hamaan tulevaan...

    Ajattelin juuri tänä aamuna, miten onnekas kuitenkin olen kun en asu yksin. Itseasiassa ollaan miehen kanssa lähennytty enemmän kotona ollessa ja nauruakin on meillä riittänyt. Toivotan teille onnellista adventtiaikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos riitta k! Fyysistä läheisyyttä ei todellakaan voi korvata muulla yhteydenpidolla. Toivottavasti löytyy teille joku kiertotie tavata joululomalaisen kanssa eim. ulkotiloissa.

      Vaikka pätee normioloissakin - etenkin näin kokemuslisän karttuessa - niin nyt jos koskaan 1+1 merkittävästi enemmän kuin 2; olemme onnekkaita...

      Jäin miettimään ajatustasi ja totesin, että totta: näin pitkässäkin parisuhteessa on ilmennyt ja kehittynyt enemmän ilmavuutta ja olellisten asioiden huomioimista ja painottumista siispä iIloisiin naureskelemisiin:)

      Poista
  2. Minulla ei ole niin pitkää kokemusta Kauppiksesta, kuin sinulla, mutta se on yllättävän konservatiivinen laitos, eli muutokset ovat pieniä. Hienoa, että menee edelleen hyvin siellä.
    Tämä korona kyllä aiheuttaa ikävää erillään oloa perheestä.
    Upea kirjoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke! Sanomasi pitää paikkansa ainakin oman kokemukseni suhteen, mutta noin opiskelukavereiden kesken suhde oli mainio.
      Edelläkävijä oli suosittu sosiologian luennoitsija prof. Paavo Seppänen, joka jo tuolloin heitti silloin oudolta tuntuneen ajatuksen 6 h:n työpäivästä ja 36 h:n työviikosta...

      Erilläänoloon ei totu, enkä edes halua tottua, mutta lähdetään siitä, että tämäkin - kuten kaikki muukin - menee ohi ja sitten otetaan vahinko takaisin:)

      Poista
  3. Siinä se aika kuluu, ja kohta rokotukset alkavat ja päästään pahasta.
    Niitä ilonpisaroita kaivellaan meillä vaikka lättyjen paistamisesta, minä teen taikinan ja mies paistaa. Kuntoillaan samaan malliin kuin ennenkin Ozzyn kanssa, päivittäin. Ozzy on meille se ihana ilontuoja. Rapsutellessa surut ja kaipaukset unohtuvat.
    Jännittäviä ja todella outoja aikoja eletään.

    Mukavaa sunnuntaipäivää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkeää: re: lätyt: kai Ozzy sai oman osuutensa herkuista? Meillä koissukaverit rakastivat maistiaisia:)

      Nyt on tosiaan kekseliäisyys rautaa ja ilon irtiotto pienistä eiemmin huomaamattomista asioista, ja niitähän löytyy. Samoin tiettyjen rutiinien ylläpito.

      Oudoissa ajoissa mennään kohti jotain pysyvää kuten jouluntuloa. Mukavaa joulukuun alkua ja kävelyretkiä teille!

      Poista
  4. Netflix on kyllä näiden päivien pelastus!

    Kirjoituksesi summasi hyvin tämän poikkeusajan tunnelmia ja tapahtumia (tapahtumattomuutta). Vaan näillä nyt mennään, kohta kurkotetaan taas kohti kevättä ja toivon mukaan parempia aikoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep; Netflixistä, jonka Esikoinen meille kesällä lanseerasi, on ollut todella paljon iloksi ja viihteeksi.

      Venytellään vaikka varpasillaan äärimmilleen, mutta tavoitteena on uusi kevät, uudet juonet ja seikkailut:)

      Poista
  5. Taistelutahtoa ja kekseliäsyyttä sun muita hyveitä harjoittamalla tästä ajasta selvitään. Aika kuluu joka tapauksessa eteenpäin ja me sen myötä. Toivotaan että seuraavat viikot katkaisevat koronatapausten kiihtymisen. Mikä meillä mahtaisi olla tilanne ellei keväällä olisi pakotettu päälle niitä poikkeusoloja! Kiitos ja kunnia Suomen hallitus 🇫🇮 Mukavaa viikonvaihdetta 💗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita A! Tässä toimii oivasti yksi Mummini viisauksista, jotka hän itse esimerkillään todeksi eli: "Vähän aikaa kestää vaikk' aian vitsaksena."

      Pilkettä silmiin ja kohti joulua mars, mars:)

      Poista
  6. Olipa mukava kirjoitus. Koronalle emme mitään voi, nyt eletään näin ja katsotaan valoa kohti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, tässä pätee hyvin lausahdus: muuta se, minkä voit. Hyväksy se, mitä et voi muuttaa ja tee herran tähden ero näiden kahden välillä...

      Kommentistasi kiitän ja turvallista matkaa kohti valoisempia aikoja halki joulun polun käyköön tiemme!

      Poista
  7. Harmillista, että ette nyt pääse Kanarialle ja että sielläkin on niin monella tavalla vaikeat ajat. Tätä tapahtumattomuutta ja epävarmuutta joutuu nyt sietämään. Monesti kirjojen tai muun mukavan parissa voi olla ihan hyvällä mielellä, mutta joskus väsymys iskee ja tulee epätoivon hetkiä. Onneksi nyt joulukuussa on kaikenlaista piristystä ja tunnelmointia luvassa, joten eiköhän loppuvuosi mene niiden voimalla. Iloa ja valoa sinun joulunodotukseesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirjarakkautta! Harmillista kyllä sikäliskin, kun tuohon aurinkomatkailuun on sisältynyt tärkeä ihonhoidollinen terveyspointti, mutta katsotaan kohti tulevaa ja toivotaan, että saaretkin selviytyvät kunnialla koettelemuksesta.

      On tosiaan ollut ilmassa epätyypillisen runsasta mielialojen vaihtelua ja keskittymiskyvyn vajetta, joka on ulottunut aika ajoin myös lukemiseen.
      Onneksi ovat kirjat ja kirjastot, jolloin luvanvarainen todellisuuspako onnistuu ja voi hyvillä mielin siirtyä tuokioiksi ns. arjen yläpuolelle, toisiin tarinoihin, maisemiin ja kulttureihin.

      Sinulle: kynttilöitä, jouluvaloja ja -kukkia, herkkuja ja lokoilua ja sitten sujahdus uuden vuoden kautta kohti kevään tuloa ja uusia seikkailuja:)

      Poista