sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Karina Sainz Borgo: "Caracasissa on vielä yö / La hija de la española" - ex Libris...


"Caracasissa on vielä yö", Karina Sainz Borgo, Aula & Co, 2019, 208 s., suomentanut Taina Helkamo. Kansi: Sanna-Reeta Meilahti.

"Karina Sainz Borgo syntyi Venezuelassa vuonna 1982. Hän muutti kymmenen vuotta sitten Espanjaan El Nacional -lehden kirjeenvaihtajaksi.
Hän asuu Madridissa ja on kirjoittanut myös kaksi tietokirjaa." (Lievelehti)

                                                                 ©Jeosm

" Terävä ja kipeän kaunis romaani kuvaa Venezuelaa kaaoksen partaalla sekä naista, joka joutuu jättämään oman elämänsä ja pakenemaan maasta, jossa ainoat kaikkia koskevat asiat ovat väkivalta, nälkä ja röyhkeys.
Venezuelassa voi milloin tahansa tapahtua mitä tahansa. Adelaidan äiti kuolee sairaalassa, josta ovat loppuneet lääkkeet, ja hän joutuu käyttämään kaikki loput rahansa hautajaisiin. Arkunlaskun jälkeen Adelaida ja kuljettaja joutuvat pakenemaan hautausmaalta henkensä edestä, koska aseistettu katujengi viettää siellä väkivaltaisia bakkanaaleja. Kotiin palattuaan hän huomaa, että asunnon on vallannut vallankumouksellisten naisten joukko joka ei laske häntä sisään.
Hän pakenee naapurinsa asuntoon ja löytää tämän kuolleena olohuoneen lattialta. Pakon edessä Adelaida tekee vaikean ratkaisun ja jättää taakseen rakkaan isänmaansa. Kaaoksen ohella romaani maalaa lukijan eteen myös rauhallisemman ajan, jolloin sekä kaupungissa että maaseudulla oli turvallista ja yhteiskunta toimi." (Takakansi)


Etulehden omistuskirjoitus: -  Niille naisille ja miehille, jotka menivät edelläni. 
Ja niille, jotka tulevat jälkeeni. Sillä kaikki tarinat merestä ovat poliittisia ja me hippusia jostakin, joka etsii maata.

Mielenkiintoista: Borgo uusi kirjailijatuttavuus ja maa Venezuela; kirjallisuusrintamalla uppo-outoa ja houkuttelevaa. Mieleen ei juohdu kuin
iki-ihanan Harry Belafonten Venezuela, johon linkki alhaalla. Nykyisinhän maa on melkoisen kuohunnan ja itsensä etsimisen sekä mullistusten ja keskinäisten eri ryhmittymien kamppailun aiheuttaman sekasorron epävakaalla uralla.
Joten rohkeasti mars matkaan Caracasiin ja Ocumareen keskelle kaaosta ja väkivaltaisuutta ynnä palailemaan kertojan myötä myös menneisyyden turvallisiin aikoihin:

Äiti laskettiin hautaan vaatteineen kaikkineen: sinisessä leningissään, mustissa matalissa kengissään ja monitehosilmälaseissaan. En kyennyt hyvästelemään häntä toisin. En osannut erottaa hänen asusteitaan hänen olemuksestaan, tuntui kuin olisin lähettänyt hänet vajavaisena takaisin maan poveen.
Kuoppasimme kaiken, koska äidin kuoleman jälkeen ei jäljellä ollut enää mitään. Enää meillä ei ollut edes toisiamme. Sinä päivänä meiltä molemmilta loppuivat voimat: äidiltä puulaatikossaan ja minulla ränsistyneen kappelin käsinojattomalla tuolilla.

-  Puhun yhä monikossa silkasta tottumuksesta, sillä vuodet hitsasivat meidät yhteen niin tiiviisti, että olimme kuin kahdesta osasta koostuva miekka,
jolla puolustimme toinen toistamme. Laatiessani äidin kuolinilmoitusta oivalsin, että ensimmäinen kuolema tapahtuu kielen tasolla, siinä että lakkaamme puhumasta ihmisistä  preesensissä ja siirrämme heidät menneeseen.
-  Olimme menettäneet kaiken tässä kuolevassa kaupungissa, jopa preesensissä taipuvat sanat...

 Eipä teoksessa toki yksinomaan "kaaosteorialla" mennä, sillä  jäljellä ovat ympäröivä luonto ja järjestäytyneemmän, vakaamman aikakauden muistot sekä ehditäänpä viivähtää Velasquezin kauniin taulun Las Hilanderias, Kehrääjät äärelläkin. Taulun, joka teoksessa herättää monenlaisia tunteita siinä kuvattua nykytilaa vasten...  Kuitenkin:

-  Sisällämme alkoi paisua kaoottinen ja vaarallinen energia. Ja sen myötä halu lynkata ne, jotka alistivat meitä, sylkeä päin sotilasta, joka kauppasi säännösteltyjä elintarvikkeita mustassa pörssissä tai nokkelaa idioottia, joka yritti riistää meiltä maitolitran niissä pitkissä jonoissa, jotka kaikkien supermarkettien oville joka maanantai muodostuivat. Kammottavat asiat ilahduttivat meitä: jonkun pampun äkillinen kuolema, selittämätön hukkuminen keskitasankojen vuolaimpaan jokeen, tai jonkun korruptoituneen virkamiehen räjähtäminen palasiksi hänen ylellisen kaupunkimaasturinsa istuimen alle piilotetun pommin lauetessa. Unohdimme myötätunnon, sillä janosimme hyvitystä kaikesta, mikä oli huonosti..

- Ihminen kuuluu sinne, minne hänen vainajansa on haudattu...
Saattaa pitkälti noin ollakin, kun tarpeeksi synnyille syville sukelletaan.
Silti suurta hämmästystä, ihailua ja iloa herättää lukiessa ihmisen lajinsäilytyksen takavaa, ikiaikainen sinnikkyys, elämänhalu ja ne voimavaran rippeet,
joista hän onnistuu puhaltamaan liekkiin energian, jonka varassa jättää entinen ja matkustaa kohti uutta, - ylipääsemättömiltä tuntuvista vaikeuksista huolimatta.

Mieltä myllertävää, runsaskielistä ja värikästä kerrontaa, joka nostaa iholle niin vallineen sekasorron ja silmittömän väkivallan luoman hetkellisyyden tunteen kuin myös menneen, kadotetun ajan lämmittävät ja kantavat muistot.
Yksinkertaisesti: vaikuttava, vakuuttava ja pysähtyneiseen mietteliäisyyteen jättänyt lukukokemus.
Taina Helkamon värikäs käännös ja Sanna-Reeta Meilahden  tunnelmaa luova kansi lisäsivät lukunautintoa. Karina Sainz Borgo kannattaa pitää mielessä !

Missä mietteissä Caracasissa ovat poikenneet: Kirjaluotsi Kirjavieköön ja Tarukirja avautuu klikkamalla:)

Harry Belafonte ja Venezuela,  (klik)  olkaa hyvät :)

Suloista syyssunnuntaita:

22 kommenttia:

  1. Kiinnostavaa kuulla, kun vihdoin joku on lukenut tämän suomeksi! Vaikuttaa hyvältä. Minä olin kesällä liian väsynyt, eikä minun olisi kannattanut yrittää lukea mitään kovin rankkaa varsinkaan espanjaksi, mutta ei kyllä suomeksikaan! Alkukielinen teos jäi siis kesken, mutta nyt olen piristynyt, ja kirja on alkanut kiinnostaa uudestaan - mutta suomeksi tällä kertaa, kiitos! :) Kiitos kiinnostavasta esittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän samaa kaikua askeltan: huomasin tuon espanjankielisen ilmestymisen, mutta vasta äskettäin alkuunpäässyt espanjankielen uudelleen aktivointi ei vielä innostanut yrittämään tätä kuin suomeksi.

      Vaikuttava teos, joka kannattaa lukea, joten mukavaa kirjallista matkaa Caracasiin:)

      Poista
  2. Luin Pauli Marttinan Vahingossa Venezueelaan ja tutustuin maan historiaan ja politiikkaan. Huononpaan suuntaan mennään ja käsittämätöntä että maa voisi olla rikas hyvinvointiyhteiskunta. Tätä en ole lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hurja ja vaiherikas elämäntarina Pauli Marttinalla. Mahtaa olla mielenkiintoinen teos!!

      Vaikka Borgon teos onkin mennessä muodossa, voisi sen vaivatta kuvitella kulkevan nykyajassa.
      On käsittämätöntä, kuinka Venezuela on hukannut positiivisen kehittymisen mahdollisuutensa. Kuinka kivinen tie sillä mahtaa vielä edessään ollakaan...

      Poista
    2. Bloggaus tulee maaliskuussa 2020 mutta Venezuela muuttui voimakkaasti Gomezin yksinvaltiudessa vuonna 1940-luvulla harjoiteltiin demokratiaa.

      Poista
    3. Tämä oli mainio tieto ja lupaus:)
      Kävin jo tutustumassa Pauli Marttinaan osoitteessa sotasampo.fi ja mielenkiinto sen kun kasvoi. Appiukkoni oli kaukopartiomiehiä ja kertoili sille päälle sattuessaan noista ajoista, joten jotain käsitystä "ajan hengestä" siltä osin on.

      Poista
  3. Alkoi soimaan Harry Belafonten musiikki päässä kun hänet mainitsit. Mutta tämä kirja on hyvin kiintoisa, pääsi heti varauslistalleni. Kiitokset monipuolisesta arviostasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on sitten vekkuli mato tuo korvasellainen, tuli lupaa kysymättä, kun olin vasta alkumetreillä:)
      Kiitos kommentista ja kiintoisaa Venezuelan-reissua Sinulle!

      Poista
  4. Tämä kirja kiinnostaa kovasti. Uskomatonta, että rikas valtio ajettiin alas köyhyyteen. Rikkaat ja korruptoituneet poliitikot ja armeija ovat vieneet öljytulot, joita edelleenkin tulee runsaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, kiitos ja älä muuta sano!
      Tuo on täysin käsittämätöntä mielettömyyttä, josta pahiten kärsii kansa. Ei pieni ihminen ymmärtää voi...

      Mutta Borgo ja tämä teos ovat kiinnostavia ja lukemisen arvoisia:)

      Poista
  5. Olipa mukava lukea arvio suomennetusta kirjasta. Suomennos on ilmeisesti onnistunut hyvin. Tehokas ja ajatuksia herättävä kirja "maasta joka tekee itsemurhaa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Margit! Oma espanjankielen taitoni on parhaillaan uinailun jälkeen vasta uudelleenverryttelyvaiheessa, joten jäin suosiolla odottelemaan suomennosta, joka oli reheväkielinen ja mielestäni lukuiloa edistävä.

      Hyvin ja kaikenkattavasti sanottu "maasta joka tekee itsemurhaa" Surullista, kun edellytyksiä ja luonnovaroja olisi muuhunkin vaihtoehtoon...

      Poista
  6. Tämä kyllä kiinnostaisi lukea paljon! Ehkä joskus saan romaanin käsiini, en muista lukeneeni venezuelalaista kirjallisuutta aiemmin, muusta eteläamerikkalaisesta olen enimmäkseen pitänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Tässä valinnassa kiehtoi juuri tuo venezuelalaisen kirjallisuuden ainutlaatuisuus. Eteläamerikkalaisen kirjallisuuden suuri ystävä olen minäkin samoin lukukokemuksin, - ei pettymyksiä:)

      Poista
  7. Väkivalta, korruptio, rikollisuus, köyhyys ja kurjuus. Voi Venezuelaa, jossa soisi lattarimusiikin soivan ja iloisen kansan tekevän työtä. Näin muutama vuosi sitten satelliitti-TV:ssä telenovelan jossa oltiin Caracasissa. Nautin kovasti. Kaupungin nimikin on niin sointuva. Vaan todellisuus, la realidad, ei ole sitä satua. Kuka auttaisi Venezuelaa? El Zorro? 🖤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita A, luettelemasi on valitettavan tuuhea setti! Voin uskoa, että tuon telenovelan parissa viihdyit vaivatta ja totta: Venezuelaa ja Caracasia voi makustella lausuttuinakin.

      Oiva idea: lähetetäänpäs kutsu ulkoavaruuteen Zorrolle, josko hän viitanlieve hulmahtaen rientäisi ja sivaltaisi terävällä miekallaan zih - zuh -zih ja tilanne muuttuisi toiveittemme mukaisesti...
      Luja halu uskoa parempaan ja toiveikkuus taitavat olla syväänjuurtuneita ominaisuuksia; utopistiksi nimittelyn uhallakaan, en toivosta suostu tuumaakaan perääntymään...
      Sadepisarain myötä sujuvaa viikonjatkoa Sinulle:)

      Poista
  8. Tämä oli hurja kirja ja säväytti todella. Tavallisen kansalaisen elämä on mennyt vaikeaksi väkivallan ja kaiken puutteen ja pelon keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos riitta k! Jo sivumääräänsäkin nähden mittava ja pysäyttävä sekä intensiivinen lukukokemus, syksyn harvinaisia helmiä! Sinulle varmaan vielä sävykkäämpi, kun alkuperäiskielellä luit:)
      Oma espanjankielentaitoni on retuperältä jälleen elvytysvaiheessa ja vaikka äkkiä passivoituukin, niin kyllä se sieltä hissuksiin tuntuu viriävän.

      Kuten tavallista, kansan selkänahasta nuo myllerrykset otetaan, vaikka resurssejahan maalla olisi vallan toisenlaiseen kehitykseen...

      Poista
  9. Tulin Lumiomenan kautta lukemaan myös sinun kirjoitustasi tuosta kirjasta, joka on ihan pakko lukea, sillä asuin Caracasissa viime vuosikymmenellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael! No sittenhän Sinulla on sisäpiiriläisen pohjatietoa ja kokemusta maasta tähän teokseen tarttuessasi!
      Tämä on oikea helmi syksyn runsaassa kirjasadossa; teos, joka jätti viipyilevän lukujäljen ja herätti moniaita ajatuksia...

      Poista
  10. Hienosti avaat tätä vakuuttavaa kirjaa, jota pidän tuiki tarpeellisena silmien avaajana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija ja kuin myös!! Immersoiva teos, joka sai etsimään tietoa Venezuelasta lukemisen pohjaksi ja jätti pitkän lukujäljen. Toivottavasti tuotannolle jatkoa seuraa:)

      Poista