Kari Häkkinen: "Hannu Lauerma - Psykiatrin päänavaus" - ex Libris...

"Psykiatrin päänavaus", Kari Häkkinen & Hannu Lauerma, Into Kustannus Oy, 2019, 211 s.

"Hannu Lauerma  (s. 1961) on tullut television kuvaruudun välityksellä suomalaisille tutuksi. Kun jokin traaginen tapahtuma ylittää uutiskynnyksen, hänen asiantuntijalausuntoaan halutaan kuulla. Hänen toimenkuvaansa kuuluu akuutisti sairaiden vankien hoito ja mielentilatutkimukset, joiden tarkoituksena on selvittää rikoksen tekijän syyntakeisuutta rikoksen tekohetkellä.

Pääkaupunkiseudulla asuva kirjailija Kari Häkkinen on ammatiltaan erikoissairaanhoitaja. Hän on työskennellyt sekä leikkaussaleissa että psykiatrisilla klinikoilla." (Kustantaja)

"Kirjassa Lauerma kertoo kokemuksiaan mm. Suomen pahimpien vankien kanssa työskentelystä, hypnoosista, itse­tuhoisuudesta, psyykenlääkkeistä  ja tappouhan käsittelystä. Mukana on myös tarinoita Lauerman omasta elämästä ja hänen ajatuksistaan julkisuudesta." (Takakansi)

Teoksen luvuissa Lauerma,  Kari  Häkkisen sanoin: Sanojensa mittainen mies, 
joka rakastaa työtään, mutta inhoaa byrokratiaa, kuljettaa lukijaansa henkilöhistoriansa aamunkoitosta aina nykyhetkeen poiketen välillä luonnon keskellä, valaisten ammatti-identiteettinsä syntyä, työtään ja potilaitaan psykiatrisessa vankisairaalassa. Hän pohtii psykoterapiaa ja pahoja lääkkeitä, esittää ajatuksia pahuudesta ja rikollisuudesta sekä tutkii huumorin, järjen
ja tunteiden merkityksiä. Oman lukunsa saavat myös: uskonto, empatia ja rakkaus sekä hypnoosi uran osatekijöinä sekä ne pakolliset julkisuuden kirot ja kiitokset. Laaja-alainen kattaus siis tarjolla. Makustelemaan:

-  Itse ajattelen, että kun ihminen kuvittelee keksineensä elämässään jotain uutta, niin yllättäen huomaa kiinnostuksen kaikuluotaavan kaukaa suvusta.

-  En edes yritä vastata kysymykseen, ovatko ihmiset pohjimmiltaan hyviä vai pahoja. Käsitykseni mukaan me olemme tilanteesta riippuen sekä hyviä 
että pahoja. Evoluutiossa meidät on ensiksikin ohjelmoitu toisiamme auttaviksi, sosiaalisiksi, rakastettaviksi ja yhteistyökykyisiksi yksilöiksi. 
Toisekseen meidät on luotu kilpailullisiksi ja raaoiksi pedoiksi, jotka raatelevat omaan lajiinsa kuuluvia hengiltä aivan kuin muutkin pedot. Poikkeuksena ovat massasurmat, jotka ovat olleet ihmiskunnan häpeätahroja kautta aikojen. Eläinkunnassa ne ovat äärimmäinen harvinaisuus.

Ihminen on taipuvainen alistamaan toisia haaliakseen itselleen valtaa ja pyrkiäkseen elämässä eteenpäin. siihen sisältyy paljon pahuutta ja tuhoa. 
Jopa siinä määrin, että meillä on pieni pelko pinnassa ihmislajin säilymisestä.

Lauerma esittelee myös  Stanley Migramin (klik)  tottelevaisuuskokeet  (klik)
ja  Philip Zimbardon sosiaalipsykologian  Stanfordin  vankilakokeen todeten:

- Joudun itse työskentelemään organisaatiossa, joka on vahvasti viranomaisvalvottu, käytännössä niin, että vankien ja potilaiden oikeudet ovat tarkassa syynissä. Lauerma mainitsee myös mielikuvituksellisten valitusten ja sairaiden ihmisten  fantasioiden vaativan seikkaperäisiä vastauksia ja että tuo seikka lisäisi harmaita hiuksia, jollen tiedostaisi erilaisten autoritääristen järjestelmien primitisoivan ihmistä joskus kovinkin kohtuuttomalla tavalla.

Maninipuloinnista pahuuteen:  - Potentiaali pahuuteen on olemassa, 
mikäli ihminen yliarvioi kykynsä toimia poikkeustilanteissa rationaalisesti ja omasta mielestään humaanisti enemmistön asettamaa painetta vastaan.
-  Pahuus on pitkälti myös näkökulmakysymys. Se, mikä toisen mielestä on pahaa, on toisen mielestä hyvää ja jaloa. Kauheus  - kuten kauneuskin -  on katsojan silmissä..
-  Perustellusti sodankäynti on säännösteltyä pahantekoa, jonka juuret juontavat poliitikoilta, korkeilta upseereilta ja ylipäälliköiltä annettuihin velvoittaviin käskyihin. 

Pahuuden osastolla omat näkemyksensä Lauerma esittää mm. koulu- ja työpaikkakiusaamisen, joukkoampumistapausten ja insestin surullisilla saroilla.

Huumorista, siitä kauneimmasta kukasta:   - Huumori kuuluu yksilön palautumiskeinoista kypsimpään päähän, Huumori on pohjimmiltaan sitä, 
että kaikesta huolimatta nauretaan yhdessä tai yksin... 
Kunhan muistetaan, että: -  Huumori ei kuitenkaan saa olla luonteeltaan loukkaavaa ja että sen käyttö on hyvin riskialtista, koska sen keskeisin sanoma ymmärretään helposti väärin.

Omakohtaisesti lähden siitä, että siinä missä toivo se on epätoivokin - huumori se on hirteissellainenkin;)

Lauerma on henkilö, jonka harvalukuiset, vankan ammattitaitoiset ja selkeät esiintymiset televisiossa ja lausunnot lehdistössä on tullut tarkkaan ja arvostaen luettua. Edellinen kirjallinen kosketus Lauermaan  puolestaan oli  
 Hyvän kääntöpuoli  (2014), joka loihti toteamuksen: Tämä "Ihmismielen asiantuntijan" 20:n eri aihealueista koostuvan luvun kiinnostava, laaja-alainen kokoelma  pahuuden ympäriltä on kirjoitettu ymmärrettävästi ja ymmärtäväisesti huumorin kukkaa poimimatta jättämättä rauhalliseen, viipyilevään ja pohdiskelevaan vaan ei valmiiksipureskeltuun tyyliin.
Sama selkeä ja lukijaa puhutteleva, jutusteleva kerronta, joka etenee notkean liaanin liikeratojen lailla kosiskelematta tai jonniinjoutavasti jorisematta  jatkuu tässä vekkulin kaksiselitteisesti nimetyssä uutukaisessa.

Tämä päänavaus istui kuin hanska käteen ja säilytti kiinnostavuutensa kautta matkan. Lauerman esitystapa hieroo kaiken muun hyvän lisäksi lukijansa aivonystyrät valppaiksi ja ryhdistää hoksottimet hollilleen; prosessiin,
jota tapaamme ajatteluksi, uteliaisuudeksi ja viritetyksi tiedonhaluksi kutsua, houkuttelee omiin ajatuksenrientoihin ja omakohtaisten kokemusten resonointiin luetun pohjalta.

Ykkösluokan teos! Mitä parhain tapa aloittaa syksyn kirjasesonki, ottaen tietoisen riskin sen suhteen, että kynnys tämän myötä nousi korkealle:)
Kiitokseni Hannu Lauermalle & Kari Häkkiselle sekä Into Kustannus Oy:lle nautinnollisesta ja täyspainoisesta lukuhetkestä!

-  Osuipa sitten kohdalle asosiaalinen tyyppi tai psykopaatti, niin yrittämättä ei jätetä.

Respektit asenteelle: