Pari päivää on tihnunnut ja Ukkoluoja ropsautellut aquaa tuhansien joulutähtien kukoistukseksi, tuuletonta ja lämpötilat kelvollisen +20 pinnassa, eli näitä kaunokaisia on saatu ihailla:
Tulla vinttuutamme kaupungilta kassinpohjilla ”pientä” täydennystä, jota tuntuu sinne kertyvän ihan itsekseen. Johtunee osin seikasta, että on päivän hedelmät, esim. kypsät mandariinit vihreine lehtineen (ei tarvitse ostaa kilokaupalla kotiin kypsymään) siedettävään, pääsääntöisesti alle 2,- kg-hintaan joka hedelmäsortti; Cafe Ebanosta siis lampsimme sateenripsauksia vältellen, Carajillot (tuhti kahvi + liraus/loraus konjakkia/viskiä) massunpohjia sievänsiveästi lämmittäen, pysähtyen vielä kotinurkilla pikku-Hiperdinon edustalle vesi- ja mehutäydennökselle.
”Hus-Hus!” hätistelevät myyjät toistamiseen pientä karvapalleroa, joka oli puikahtanut putiikkiin emäntänsä etsintään ulos ovesta Vaarin hankintamatkan tulosta vartoovan Mummon jalkoihin. Viekkuun pelmahtaa kohtsiltään karvakuonon ilmeinen omistajatar-señora keskittyen itsekseen mutisten kilisyttelemään pörssiään. Todettuaan finanssien vielä sallivan lisäshoppailun, katsahtaa minua ja lykkää täysin luontevasti remminpään kätöseeni ja suitsait’ kadoten kaupan ihmisvilinään.
Koiranruttana tapittaa otsakarvojensa alta skeptisesti varamatteaan funtsien: "Tuon kädet ovat kyllä Esaun, mutta jalat, jalat ne on Jaakobin" = äänensävy on kyllä tutun mieluisasti kehuva, vaan kieli, mitä tuo emäntäkandidaatti suustaan suoltaa on aivan aivotonta abrakadabraa..
Kaupan isäntä kassalla naureskelee tilanteelle hyväksyvästi, vaan mitä tekee jonossa seisova Vaari, jonka edessä myös tarkkaan lasketaan pennosia? (Ajat ovat täälläkin tiukat , mikä näkyy) Ei niin pienintä virneen tapaistakaan kasvoilla vaan : mehän ollaan jo tästä puhuttu ja asia moneen kertaan päätetty sfinksinilme pärstäkertoimena, kun huomaa yllätyksekseen tyytyväisen Mummon kera häntäänsä viuhtovan kaikenkarvaisen kaverin. Yhteishenkeä & yhteisöllisyyttä kehiin peräänkuulutan minä…
Päivän kikat & konstit osastolta kun ei kuivu: leevi and the liivingsit, jotka eliminoin Mimosan tummlerin ulottumattomiin, hurutteli Vaari ystävällisen rutinoidusti dekkarisarjaa seuratessaan föönillä rutikuiviksi. Toimii myös boxereiden vyötäröiille ja sekalaisille paksuille saumoille.
Eli kun konstit ovat finito, kaivetaan takataskusta kikat kehiin ja yhteispelillä se sujuu…
Chiao:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti