”Kotkan istuin/La Silla del Aquila”, Carlos Fuentes, Gummerus 2004, 398 s.,
suomentanut Tarja Härkönen.
suomentanut Tarja Härkönen.
”Meksikolainen Carlos Fuentes (s. 1928) on (oli) latinalaisamerikkalaisen kirjallisuuden johtavia nimiä. Häntä pidetään Nobel-tason tyylitaiturina. Suomessa hänet tunnetaan etenkin maagista realismia edustavista romaaneistaan. Kotkan istuin paljastaa kirjailijasta puolen, joka on meillä vähemmän tunnettu.Fuentes on tärkeä mielipidevaikuttaja omassa maanosassaan, maailmantapahtumiin herkästi reagoiva intellektuelli ja monien valtiomiesten henkilökohtainen ystävä. Kotkan istuin on siekailematon satiiri vallantavoittelusta ja juonittelusta. Se on yhtä aikaa hauska ja traaginen.
Tässä romaanissa päitä putoaa kuin Shakespearen näytelmissä, ja valta ja seksi kulkevat käsi kädessä niin kuin maailman sivu.” (Kirjan lievelehti)
”Meksiko vuonna 2020: presidentti on kuollut kesken virkakauden. Maa ajelehtii kuin peräsimensä menettänyt alus. Kotkan istuimelle havitteleva Bernal Herrera hioo strategioitaan, tai oikeastaan valtaan pyrkii nainen nimeltä Maria del Rosario Galva, hänen nuoruudenrakastettunsa ja takapirunsa. On paljon muitakin, joita valta kiihottaa, Sitten Yhdysvallat katkaisee sähköisen tiedonvälityksen omista syistään. Kun tietokoneet sammuvat ja puhelimet mykistyvät, pyrkyrit joutuvat kirjoittamaan toisilleen kirjeitä…
Presidentin virka on kuin Aarresaari. kerran siellä käytyään sinne kaipaa koko ajan takaisin,
vaikka kaikki sanovat ettei kannata, myös saaressa kerran käynyt.” (Kirjan lievelehti)
vaikka kaikki sanovat ettei kannata, myös saaressa kerran käynyt.” (Kirjan lievelehti)
Tasokkaalla ja tasaisenvarmalla kertojanäänellä kirjoitettu, vekkulinvinkeä, totuudensiemeniä pursuava poliittisten kiemuroiden ja juonittelujen ”inhorealistinen” ketjutus! Ajat muuttuvat, historiaa kirjoitetaan ja myös uusiksi, koirat haukkuvat ja karavaani kulkee, mutta mihinkäs koira kirpuistaan?
Reissun aikana käytän AM:n eli Aurinkomatkojen ”kirjastoa”, joka tokkiinsa on hurjasti tyhjää parempi, mutta lukukokemukset randomina kirjarulettina ovat kuin villinä rehottavassa kukkaniityssä tuoksuja nuuhkien kahlaisi genrekirjon nakuttaessa metronomin lailla. Espanjankielisellä alueella kun ollaan, istui Kotkan istuinsujuvasti vallitsevaan viritteelliseen mielentilaan…
”Kuningas kotka, voi sentään, huomasi maineen olevan hupaa.
Jotta voi viikunakaktukseen lentää, pyysi siihen ensin lupaa.”
Me he de comer esa tune, Esperón / Cortázar”
Fuentesin seurasta suuresti huvittuneena, vaan ei suinkaan pitkästyneenä,
sivuja käänteli:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti