Juu-u, enpä taida täsmemmin kuin kutakuinkin kuluneella kuuluisalla tokaisulla, mutta mielestäni tähän sopivasti, jotta oli laiffii: kahden vanhimman Juniorimurmelin kanssa lauantaiaamusta usvaa putkeen ja mereneläviä ihmettelemään. Hait saivat Murmeleiden silmät pyöreiksi ja ymmyrkäisiksi sekä herättivät ansaittua kunnioitusta, elämysaltaan merisiiliä ihan melkein hirvittiin koskea sarjasta: "Ens' kerralla - ihan varmasti", hilpeyttä ja hihityksiä herättivät hassut merihevoset ja söpöimpiä olivat kuulemma kaikenkokoiset kilpikonnat, kotoisesti kilpurit...
Itseä ilahdutti päivän jyvä okarauskuista ja eräästä hailajista: molemmathan kuuluvat rustokaloihin kuten myös sillikuningaskala... Saimme kätösiimme kaksi erilaista kitiininomaispintaista koteloa: hain kohdalla ovipaaristen lajien munan ympärille muodostuu sarveiskuori ja se poistuu emon ruumiista alkionkehityksen jatkuessa veteen joutuneessa munassa, kuoriutumiseen tarvittavan ajan riippuessa mm. veden lämpötilasta. Numero 2 puolestaan oli jännä litteä lepakonmuotoinen munakotelo, josta pinnitään ulos noin vuoden mittaisen vauva-ajan jälkeen, - mainiota uutta, opittua = pieni voitto Elämälle!!
Nämä veijarit ja vesselit puolestaan ovat villejä & vapaita yksilöitä Koillis-Brasilian praioilta ja mangrovealueelta:
 | |
Ojentaapi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti