keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Kuin hollituvassa & Ali Smith...


on huushollissamme häärätty, tilanne kuin asemahallissa raivoisimpaan  ruuhka-aikaan: parvekeukkoa, patterimiestä, seinäporukkaa, maalaria ja parvekelasien odotusta, betonimylläriä ja baabelinkieltensekoitusta: viroa, puolaa ja venättä  ynnä vesikatkoa, vesikatkoa & vesikatkoa...Logistiikka remonttireiskojen toistensa ohi  ohjailussa on pitänyt, sisäänmahtumattomat edelleen lukitsemme tylysti  parvekkeella, mutta yksvakaasti on totuuden nimissä ja tylsää kyllä  todettava; olen yhden miehen nainen, - kerrallaan... Sisulla sitkeästi pinnitään päiviä plakkariin, fokus vakaasti ensin luuskajahdissa ja sitten flanööriksi dyyneille maaoravien bongailuun....



Oli kerran kello nollaAli Smith: "Oli Kerran kello nolla" /"There But for The" , Otava, 2013, 284 s. Kristina Drewsin suomennos on laatuluokkaa.

Sekalaisen seurakunnan illalliskutsut saavat erikoisen käänteen, kun mies nousee pöydästä lähteäkseen huomaamattomasti ja vaivihkaa, ei suinkaan toilettitiloihin, vaan ottaa ja lukitseekin itsensä vierashuoneeseen jämähtääkseen sinne.

Tästä irtoaa verratonta verbaalista iloittelua ja irroittelua, suoranaista dialogintykitystä huvittavine, ironisinekin piirteineen ajan henkeäkin hauskanterävästi kritisoiden, kun tilannetta kuvataan eri perspektiiveistä ulkopuolisten silmin ja kautta.

Smith, tämä useita kirjallisuuspalkintoja poiminut skotti, on ehdoton sanavirtuoosi, kuten jo ensisuomennos "Satunnainen" / "The Accidental"  antoi ymmärtää. Pirteää ja piristävää poreilua löppössukat tassuissa vorniessa ensimmäisten yöpakkasten kourissa; tykkäsin!

Varpaita heilutellen:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti