"Saari" / "Island", 1962 / Aldous Huxley (1894 - 1963) ,Basam Books, 2013, 527 s., suom. ja esipuhe Ville-Juhani Sutinen, joka laatinut selkeän, kiinnostavan ja perinpohjaisen esipuheen sekä tyhjentävän viiteluettelon; mainiota!
Huxleyn "Uljas uusi maailma" on Orwellin "Vuonna 1984" rinnalla ensimmäisiä tieteisfiktioita ja 1900-luvun merkittävmpiä dystopioita. Aikansa kulttikirjoja, jotka rävähdyttivät silmät ymmyrkäisiksi ja ihon kananlihalle ja jotka vaikka tuntuivatkin ajatusmaailmaltaan kaukaisilta ja mahdottomilta - valitettavasti - ovat osa tämän päivän totuutta...
"Saari" alkaa osuvasti yhdellä ainokaisella sanalla:"Huomio." Ja huomio on myös teoksen viimeinen sana. Palan saarella, Intian edustalla eletään onnellisessa paratiisissa, yhteiskunnassa, joka yhdistää näppärästi hindulaisuutta, buddhalaisuutta, liberaaleja arvoja, psykologiaa ja lääketiedettä. Tämä kaikki ei kuitenkaan ole täysin ristiriidatonta ulkomaailman osoittaessa suurta mielenkiintoa saarten luonnonvarojen hyödyntämiseen/riistämiseen. Toimittaja Will Farnaby haaksirikkoutuu saarelle kyynisenä ja elämäänsä kyllästyneenä, mutta oleskelu hymyilevien, hyvinvoivien asukkaiden keskuudessa saa kumpuaamaan kysymyksiä elämästä ja siitä, mikä oikeastaan on tärkeää.
"Saari" on kiehtovasti sadunomainen. Teos on Huxleyn viimeinen. Sellaisena se selkeästi pyrkii kohti mielenrauhaa ja harmoniaa luoden itselleni assosiaatioita sekä Lars Thornstamin gerotranssendenssiin että Erik H. Eriksonin teoriaan ihmisen kahdeksasta psykoanalyyttisestä vaiheesta, joista kahdeksas, vanhuus toimii akselilla minän eheytys - epätoivo; on aika hyväksyä eletty elämä.
Dystopiaa vai utopiaa vai nuorallatanssia näiden välillä ???
"Huomio.":
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti