saimme viettää sunnuntaina Kuopuksen Vanhimmaisen tullessa viittä vajaa koulutuksellisen putken alkupäähän: oli timanttista tiaraa, taikasauvaa ja liehuvaa lievettä sekä korkkiruuvikiharaa, Kummeja, Mummeja & Ukkeja / Ukkipappoja ynnä valtaisa valkoinen kermakakku-unelma. Keppihevosen kopsuttelua, askartelukirjaa, talvitöppöstä, Tohtori Proktoria ja totta Mooses: levylautasella Robinia. Hurmavaa: mikä meno, mikä lento - mainiot pirskeet, joissa Vaarillekin tuli ilmapallopelin tiimellyksessä kerrassaan hiki....
Murmeliviisikon pienimmäisin, vaan ei suinkaan vähäisin Persoona oli puolestaan seuraavana päivänä ekakertaa ilman sisaruksiaan vain herra R. turvanaan Mummilassa. Pienokainen selkeästi nautti saadessaan ihan itsekseen leikkiä, rakennella ja touhuta välillä pysähtyen radion eteen naureskellen musiikkia kuulostelemaan ja rytmikkästi sen tahdissa hytkyttelemään. Lapsuus on mainiota aikaa: herkkää, avointa ja kaunista. Aikaa, jolloin kaikki ovet ovat vielä avoinna. Aikaa, joka ei koskaan palaa, mutta jonka suloisenkirpeisiin ja rakkaisiin muistoihin voit itse aina - onneksi - ajatuksissasi palata.
"Boom Kah":
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti