Olimme tannoin nokkimassa "tyrskyravintola" Rusticossa, San Telmolla. Paikka on louhittu kivirinteeseen suoralla pudotuksella mereen ja näkymät ja tunnelma oivallisesti sen mukaiset.
Naapuripöydässä istuivat isoäiti, äiti, neljän-viidenvanha nauravainen pojanvesseli ja reilun vuoden ikäinen soma tytöntyllerö syöttötuolissaan iloisesti rupatellen. Pikkumies siinä reippaasti tilasi ranskalaisten jatkoksi ketsuppia ja parmesania, jolloin tarjoilija ne tuodessaan korrektisti esitteli itsensä: "Viktor". Pikkuväki tulee kauttaaltaan hyvin noteeratuksi, ovathan tulevia, potentiaalisia asiakkaita. Kohtelias nuorimies vastaavasti reippaasti ilmoitti nimekseen Tony. " Oikeesti Anthony, isoisän mukaan, joka nyt on kuollut."
Siitä tempaistiin sitten Vaarille esittelyyn mukana olleet pikkuauto ja joku tunnistamaton hirviöukkohärveli, joita Vaari luontevasti ihasteli ja kommentoi. Äiti vahvisti iloisella hymyllään hyväksyvänsä tämän spontaanin kanssakäymisen. Tuolloin havahtui prinsessainen tuolillaan, puhkesi hymyilemään koko olemuksellaan, loitse lausumaan:"Gee-Gee", tarjosi toisella vielä hymykuoppaisella kätösellään Vaarille parasta aarrettaan, pinkkiä tuttia ja ojensi toisen kätösensä saa-ottaa-syliin-toiveella. Tässä performanssissa Heli Laaksosen "Sulavoi" kaikella kunnioituksella myyntimenestystä kohtaan, on kyllä tuuheaa tahnantöhnää sen rinnalla, millaiseksi vetelänjuoksevaksi vahaksi Vaari tämän hellyttävyyden edessä valahti.
Jotenkin vaan se on tuo henkiinjäämisvietti ja palvelujen turvaaminen vaistonvaraisesti sisäänrakennettuna vauveleihin & lapsosiin; tässä olisi nyt ollut mitä mainiointa Ukinpaikkaa tarjolla... Kiitimme poistuessamme äitiä ja isoäitiä herttaisesta ja ilahduttavasta tuokiosta, kerroimme, että viisi Murmelia odottelee meitä kotimaassa ja olalletaputusten myötä toivotimme pesueelle vallan mainiota päivänjatkoa!!
Statistina:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti