Silleen kasvatettuna ja eläneenä ja selkäytimeen sisään iskostettuna, että kaikki, mikä tehdään tehdään heti eikä viidestoista päivä ja että, kaikki mikä tehdään tehdään kunnolla ja loppuun asti tahi ei tehdä olleenkaan, tunnustaudun täysveriseksi suorittajaksi. Seikka, josta tosin on ollut merkittävää hyötyäkin elämän ruuhkista klaaratessa, moninaisissa työtehtävissä ja suurissa mutkissa kurvaillessa, mutta joka nyttemmin on osoittautunut uuvuttavaksi & urvahduttavaksi.
Kuluneina kuukausina kun ajatuksille ja mietteille on ollut väljyyttä ja tilaa, olen oivaltanut, ymmärtänyt ja hyväksynyt sen, että asiat ja maailma väistämättä jäävät keskeneräisiksi samoin kuin minä itsekin ja että olellista ja tärkeää on pyrkiä olemaan kokonaisemmin läsnä kulloisessakin hetkessä, kanssakäymisessä taikka askareessa. Tämä huojentava toteamus sisäistettynä ja tarkkaan tallennettuna on hyvä suunnata eloa etiääpäin rennommin rantein!
Nyt ryhdymmekin aska kerrallaan mieltä kiduttavaan leirinpurkuun ja käsi kädessä käännämme hiljalleen kuonot ja kirsut kohti kotimaata...
Huomenna uusiin seikkailuihin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti