Vuosi sitten tutustuimme iloisenystävälliseen naapurinrouvaan ja hänen pitkäkarvaiseen, syksyisen viljapellon väriseen hauveliinsa, joka pruukasi ylpeästi tassutella kookas, oranssi (lelu-)porkkana, kuten otaksuimme, suussaan. Tätä menoa naureskellessamme senora totesi asiallisen yksvakaasti Lindan, 9-vuotta, olevan vegaani...
Yhytimme taas toisemme päivänä muutamana rappugongissa ja stoppasimme tavan mukaan tervehdystenvaihtoon ynnä ohittamattomille rapsutuksille. Koissukaverin häntä alkaa vispata normaaliakin tiuhempaan tahtiin ja kirsu käy kiivaasti vesselin nuuhkuttaessaan ostospussiani tarkasti ja valtaisalla mielenkiinnolla. Totean vilpittömästi pahoitellen kaikenkarvaiselle kaverillemme, jotta sisältö on vain frutas & verduras, hedelmiä & vihanneksia. "No, mutta meidän Lindahan rakastaa ja syö niitä!"
Btw: Aloe, tuo mainio rohdoskasvi, kosmettiikkateollisuuden laajasti käyttämä on komeassa kukassa
Mutta, mutta: missä ovat ydinluita tarmokkaasti jäystävät hurtat, mihin tämä maailma oikein on menossa ???
Peräänkuuluttaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti