Suureksi harmiksi Vaarin lempparieccot tekivät temput, ottivat ja repesivät rutiinista ja näin ollen sanoivat irti työsuhteensa. Bad and sad. Funtsasimme ja totesimme emme aiemmin tietty tarvinneemme tahi nähneemme suutaria, joten lähestyimme talomme entuudestaan tuttua, pysyväisesti täällä asuvaa huippuintressanttia, satiirisenkyynistä engelsmannia:"Let's see; suutari oli joskus silloin siellä, mutta on vanhuuttaan lopettanut, toinen taas tuolloin tuolla, mutta sekin kuoli pois", paha kurki ja mahtaa olla hupaa homma tuumimme." Wait a minute Mercado Municipal, kauppahalli, second floor; maybe". No, ei kuin lompsottelemme toiveikkaina sinne, vaan no way.
Seuraavaksi utelemme hiushörhellyskäynnilla Salon Bellezzan Jenniferiltä, joka aprikoi pitkään, ehkä Punta Bravalla jossain... No hitto, josko nyt törmäsimme yhden ja ensimmäisen kerran johonkin, joka ei oikeesti tottatosiaan hevillä hoidu Puertossa??
Vaan samaan putkeen, paluuperät aiheuttaneen merivesiallasyrityksen jälkimainingeissa, ihailtuamme aikamme tyrskyjen surffareita, päätämme suunnata eri kujia pitkin kämpille. Ja Jess, surprise-surprise: silmiini osuu riemunkirjava kyltti: ZAPAT // Intoudun, mutta varuiksi lasehdin, voihan loppu olla -OS elikkä popopuoti. Hahmottuu:- ERO; sinne ja Thomas lupasi paikata menopelit passeleiksi tallustelumonoiksi huomiseksi.
Onnelliset Eccot = Onnellinen Vaari!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti