Aika aikaansa kutakin sanotaan...

 

Paljon vettä on virrannut sitten blogin syntyhetken avauksen "Lähtökuopissa" (klik) 22.11.2011, jolloin Pojanpoikamme Amigo meillä vietetyn viikonlopun jälkeen kotiinlähtiessään vietti vekkuli hymy huulillaan vielä tovin tietokoneen ääressä ja huikkasi ovenraosta, että sitten vaan iloisiin kirjoittelemisiin ja minua odotti valmis blogialusta, kun koneelle istahdin:) Kiitos Amigo!!

Nyt on kuitenkin koittanut tauon paikka. Haluaisinkin kiittää kaikkia  blogissani piipahdelleita, blogini lukijoita  ja siihen kirjautuneita  ratevasta matkaseurasta, mukavista kommenteistanne, keskusteluista ja tietorikkaista sekä mielenkiintoisista ajatusten vaihdoista!

Toivotan teille kaikille hyvää ja antoisaa loppusyksyä, talventaittoa sekä matkaa kohti aikanaan alkavaa adeventtiaikaa kynttilöineen, hyasintin tuoksuineen ja kaikkeen siihen mukavaan, mitä jouluaika ja talvi tuovat tullessaan!

Lämpimästi:

Syksyä kohden...

 

Olemme parhaillaan ajakohdassa, jolloin mennyt helteinen kesä on taittumassa syksyä kohden ja linnut matkaavat parvissa taivaalla,  joten SusuPetalin osuvan ja kuvaavan runon, jossa kaikki oleellinen on yht'aikaa läsnä eikä niin mitään puutu, sanoin: "Kuulen syksyn kutsuvan":

 

Tartu kaksin käsin kiinni katoavaan kesään 

ennen kuin auringon kilo haipuu talojen taakse ,

ennen kuin metsä nukkuu hämärään.

Avaa ikkuna, tunne vilvoittava tuuli,

anna valon vielä viipyä lattialla,

tanssi varjojen kanssa kunnes pimeys peittää huoneen.

Viivytä kesän lähtöä.

maista elokuun kypsyttämää omenaa,

tunne kielelläsi haikeat jäähyväiset.

 

Kerää muistoja, elä nyt,

poimi satoa

ja säilö kaikki se hyvä mitä tarvitset talveen.

Hyvästele perhoset,

toivota tervetulleeksi pihlajien puna,

lyhtykukkien oranssi hehku.

Kerää käsiesi maljaan syksyinen sade,

kylve kuun kimaltavassa hohteessa,

nukahda hymy huulillasi.

Näe menneen kesän hehku alkavassa ruskassa,

säilytä lämmin ja toiveikas valo sydämessäsi, 

sytytä syksylle ensimmäinen kynttilä.

 

 

 

Kaunista ja kuulasta syysaikaa ja -taikaa ja sekä ruskan värikylläistä huipennusta!

Kyyhkyparvia taivaalla bongailee:

Elina Hirvonen: "Rakkauksien lokikirja" - ex Libris...

 

 "Rakkauksien lokikirja", Elina Hirvonen, WSOY, 2023, 229 s.

Elina Hirvonen (s.1975) on palkittu kirjailija, jonka teoksia on käännetty yli kymmenelle kielelle. Rakkauksien lokikirja avaa romaanitrilogian, jonka kaunokirjallinen maailma muodostuu keskusteluista eri puolilla maailmaa kasvaneiden ihmisten kanssa. (Takakansi)  

 

                                                            ©Jarkko Hirvonen

 

 "Nainen pelkää vajoavansa masennukseen, joka on nuoruudesta asti seurannut häntä. Hän kirjaa muistiin keskusteluja rakkaudesta eri puolilla maailmaa asuvien ihmisten kanssa vaaliakseen yhteyttä muihin. Lämpenevässä, pandemian ja sodan maailmassa kertoja etsii elämänlinjaansa, toivoa ja sitä, mikä ihmisiä yhdistää."

" Ehkä musiikki, kuvataide ja kirjoitetut sanat tuovat meidät lähemmäksi toisiamme kuin puhutut koskaan voisivat tuoda. Jos uskonto on portti ikuisuuteen, ehkä taide on portti toiseen ihmiseen." ((Lievelehti) 

 

 

 

Tässäpä mukava löydös, joka tarjosi sekä  paljon ajateltavaa ja uudenlaista kirjoitustyyliä johon oli  helppo  tykästyä että mahdollisuuden omaan  lennokkaaseenkin aatoksenkulkuun  ja tuntemuksiin  ynnä paikka paikoin löytää omakohtaista  tuttuuden tunnetta, kontaktipintaa.

Teos  ajoittuu aika-akselille syksy 2019 - talvi 2020 ja se sisältää  25 lukua, kirjailijan kiitokset sekä luettelon teoksessa käytetyistä sitaateista. 

Jokaisen luvun alussa on lisäksi Kulkumerkinnät, jotka tarjoavat paitsi näkökantoja ja uusia perspektiivejä myös ohjeita ja vinkkejä itse kullekin meistä elämän varrelle kuten esim. syksy 2019:  Lasten takia et saa vajota!! Pidä lähellä hyvä kirja ja terapeutin numero. Valitse kaunein reitti. 

Yritä tehdä jotakin hyvää.  Lähde aina, kun voit ja Pysähdy, kun kirsikkapuut kukkivat.

 

Näkemyksia avartava ja mietteitä sekä ideoita  herättävä teos, joka positiivisesti yllätti omaleimaisuudellaan ja annillaan sekä joka oli silkka ilo lukea kannesta kanteen! Elina Hirvonen on taitava tunnelmain luoja ja asioiden esillenostaja, jonka seurassa viihtyi vaivatta ja olisi viihtynyt huomattavsti pidempäänkin, 

joten pidetäänpä nimi visusti mielessä.

 

- Ja kaikki rakkaus on suojaa surua vastaan (ein leiser Schritt im Dunkel) 

 Eeva-Liisa Manner. Kunnianosoitus Wilhelm Friedmann Bachille.

 

Niinpä...

Andrei Kurkov: "Kuolleen miehen kaveri" - ex Libris...

 

"Kuolleen miehen kaveri", Andrei Kurkov, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2024, 

126 s., suomentanut Riku Toivola.

 

Andrei Kurkov  (s. 1961) on ukranalainen kirjailija, toimittaja ja käsikirjoittaja. 

Hän syntyi Pietarissa mutta on asunut Kiovassa lapsuudesta asti. Kurkov kirjoittaa venäjäksi. Yli 40 kielelle käännettyjen, mustanpuhuvan huumorin sävyttämien romaanien lisäksi hänet tunnetaan kansainvälisen median Ukraina-kommentaattorina. 

Kurkovilta on aiemmin julkaistu suomeksi teokset Kuolema ja pingviini ja  Harmaat mehiläiset. Kuolleen miehen kaveri  ilmestyi alkukielellä vuonna 1996. (Lievelehti)

 

 

                                                                ©Pako Mera
 

 

"Näivettynyt avioliitto, vaimolla uusi rakastaja. Kolmekymppinen Tolja on lopen kyllästynyt elämäänsä. Työtäkään ei ole, ei merkityksellisyyden tunnetta. 

Mikä neuvoksi? Mies päättää ottaa yhteyttä tutun tuttuun palkkamurhaajaan. Hänen on järjestettävä näyttävä kuolema - itselleen.

Tolja suunnittelee kaiken tarkasti. Hän toimittaa tappajalle kuvan kohteesta, sopii ajan ja paikan. Hintakin on kohtuullinen. Muutama mutka matkassa tosin on,

eikä niistä vähäisimpinä: entä jos hän tuleekin toisiin aatoksiin." (Lievelehti)

 

 

 

 

Kutkuttava kansi ja tuntematon kirjailijanimi saivat nappaamaan tämän matkaan kirjastosta, - eikä turhaan. Mikä herkullinen ja omalla tavallaan huumorinsävyttämä teos tästä lukiessa kuoriutuikaan!  

Muutamia maistiaisia:

Kadunnaisten kasvot:  - Puolihämärässä, kaupungin keinotekoisessa loisteessa he näyttivät houkuttelevilta, ikään kuin herkällä kädellä piiretyiltä, mielihaluja herättäviltä varjoilta, jotka tavallisesti heittivät jonkinlaisia lyijykynänhuokoisia katseita kirjojen melodramaattisilta etulehdiltä ja kansilta. Olisin voinut helposti kuvitella olevani heidän asiakkaansa tai että olisimme tuttavia, jopa ystäviä...

 

Tuikitavallinen ihminen:  - Aina kun katseeni pysähtyi ikkunaan, lumipyry lumosi minut. Se sai kaikki muut ajatukseni kätkeytymään johonkin, aivan kuin ne olisivat arastelleet lunta. Kohtasin lumen yksin, mutta en ihmisen lailla, vaan kuin susi tai jänis, yksinkertainen eläin, jolla oli silmät. Jokin sisälläni jähmettyi ja saatoin seistä tuijottamassa ikkunaan kymmenen tai viisitoista minuttia, niin kauan kunnes jokin ulkopuolinen ääni käänsi huomioni pois lumesta. Silloin minussa heräsi tai pikemminkin ilmeni tuiki tavallinen ihminen. Tuo ihminen halusi juoda teetä ja laittoi pannun kaasuliedelle.

 

Kuluneen vuoden ehdottomasti kiinnostavampia ja herkullisimpia teoksia! Uudenoloinen, positiivisesti kepeä, mutta kiehtova ja rikas kirjoitustyyli ilahdutti erilaisuudellaan, ilmavuudellaan kuin myös mustanpuhuvalla vaan ei pahansuovalla huumorillaan. Riku Toivolalta kerrassaan mainio suomennos tästä hyvän mielen kaverista ja Tuomo Parikan hykerryttävä kansi on omiaan houkuttelemaan mukaan tähän veijaritarinaan, josta ilmaan jää leijumaan kysymys:

 

 entä jos?

Pekka Tölli: "Minä näen sinut - Arvostuksen psykologiaa" - ex Libris...

 

"Minä näen sinut - Arvostuksen psykologiaa", Pekka Tölli, Tammi, 2024, 320 s.

"Pekka Tölli  toimii Mehiläisellä johtavana organisaatiopsykologina. Hän auttaa työkseen yksilöitä, johtoryhmiä ja työyhteisöjä voimaan hyvin ja tekemään itselle ja muille merkityksellisiä asioita. Työssään hän on havainnut, miten tärkeitä arvostus ja nähdyksi tuleminen ovat ihmisen kasvulle ja hyvinvoinnille." (Takakansi) 

 

©Markko Taina

 

"Minä näen sinut" on tietokirja arvostavan kohtaamisen merkityksestä. 

Se auttaa kasvuhaluisia ihmisiä antamaan ja saamaan sydämeen käyvää arvostusta heille tärkeissä ihmissuhteissa, jotta he itse ja ihmiset heidän ympärillään voisivat paremmin ja eläisivät onnellisempaa ja merkityksentäyteisempää elämää.

Arvostuksen kokemus on monelle ihmiselle elintärkeä - haluamme tulla nähdyiksi ja hyväksytyiksi omana itsenämme. Jotta voi tulla nähdyksi, pitää olla joku,

joka näkee. Tarvitsemme toisiamme. Kirja laajentaa tyypillisen self-help -kirjallisuuden minäkeskeisyyttä "me-keskeisyyteen": auttamalla muita autat itseäsi ja auttamalla itseäsi autat muita." (Takakansi)"

 

 

Teoksen eri osioita sisältävät luvut ovat: Johdanto, I. Tilanne: arvostus on perustarpeemme. Ongelma: meillä on arvostusvaje ja III. Ratkaisu: kuinka täytämme arvostusvajeen?

Mielenkiintoinen teos, joka herätti matkan varrella runsaasti kysymyksiä mm. :  Arvostanko itseäni? Onko se edellytys kyetä arvostamaan muita? Mikä on oma arvomaailmani? Se myös muistutti siitä tosiseikasta, ettei kiitos ole kirosana.

- Nähdyksi tulemisella on lukuisia myönteisiä vaikutuksia: se tukee fyysistä ja henkistä hyvinvointia, lisää kokemusta elämän merkityksellisuudesta, vahvistaa ihmissuhteitamme, helpottaa itsensä ymmärtämistä, auttaa kehittymään ja kasvamaan, levittää hyvää ympärilleen ja tekee maailmasta paremman paikan.(Yhteenveto - anna hyvän levitä.)

- Hymy on lyhin etäisyys kahden ihmisen välillä, totesi aikanaan Viktor Borge ja se ei käytettäessä kulu eli siitä on hyvä aloittaa...

Hymyilemisiin:

Aki Salmela: "Epäsäännöllisiä kappaleita" - ex Libris...

 

 "Epäsäännöllisiä kappaleita", Aki Salmela, Kustannusosakeyhtiö Teos,  2024,

 88 s., ulkoasu Jenni Saari.

 

"Aki Salmela (. 1976)  on kiitetty runoilija, jonka esikoiskokoelma

Sanomattomia lehtiä ilmestyi vuonna 2004. Hän on saanut Kalevi Jäntin palkinnon ja Tanssiva karhu runopalkinnon. Sittemmin hän on julkaissut kahdeksan runokokoelmaa, joista viimeisin Eläimen varjo, nimettiin Helsingin Sanomissa merkkipaaluksi Salmelan tuotannossa.

Käsillä olevassa kokoelmassa Salmela keskustelee klassikkorunoilijoiden kanssa, ja teos päättyy kahteen hänen kääntämäänsä Stéphane Mallarmén proosarunoon. (Lievelehti)

 

 

                                                            ©Pertti Nisonen

 

 

Yksi kesän anneista on aina uusi kirjailijatuttavuus ja tähän Salmelan teokseen miellyin oitis lievästä ensihämmennyksestä toivuttuani! Uudenlainen ja kiinnostava tapa lähestyä lempeällä huumorilla ja hymynhäive silmissä erilaisia asioita  ja jopa vaihtaa ajatuksia huonekalujen kuten kirjahyllyn kanssa. 

 

Tämä Salmelan kooste sisältää kiintoisasti nimetyt osiot: Toisaalla, Sikäli kuin tiedämme, Huonekalumusiikkia, Niin kuin muste rakastaa paperia, Epäsäännöllisiä kappaleita, De Chiricon taulun nimi ja Kaksi proosarunoa.

 

 

 

Runomuotoinen maistiainen: Sikäli kuin tiedämme:

                                   

Ollessaan yksin

laumaeläin

tuntee jäävänsä paitsi -

 

toiset ovat jossain

tekemässä jotain

ilman sitä.

 

Jo kieli itsessään

on toinen -

kun kirjoitan,

 

jokin kuuntelee,

jokin vastaa

tässä täsmällisessä maailmassa.

 

    

Huonekalumusiikkia, Kirjahylly:

 

Olipa kerran. Olen kuullut sanottavan, että niin on sanottava kun puhutaan kirjahyllyistä. Ei niin kovin kauan aikaa sitten ihmisillä oli kirjahylly olohuoneessaan. Olohuone oli paikka, jossa ihmiset oleskelivat silloin kun he eivät olleet keittiössä, wc:ssä tai sängyssä. He istuivat olohuoneessa ja olohuoneessa heidän kanssaan seisoi kirjahylly kuin uskollinen palvelija. Kirjahyllyssä oli pieniä esineitä, joita sanottiin kirjoiksi. Olipa kerran. Ja toisinaan kävi niin, että ihminen otti kirjahyllystä kirjan ja alkoi lukea sitä.

Ja toisinaan kävi niin, että ihmisessä tapahtui jotain kun hän luki kirjaa. Jotain sellaista kuin ajatteleminen, tai jotain sellaista kuin ymmärtäminen, uuden tiedon omaksuminen tai kielen selittämätön nautinto....

 

Jotain sellaista tapahtui tätä teosta lukiessakin. Omaleimaista, oivaltavaa ja varmaotteista ja tuoreen raikasta tekstiä, jonka tyylistä lukijana nautin suuresti.

Jenni Saaren ilakoiva kansi kuvaa yhdellä silmäyksellä osuvasti Salmelan kynänkäytön taitavuutta ja on sinänsä ilo silmille.

 

A propos: löytyyko teidän kodistanne sellainen nykypäivän  kummallisuus kuin kirjahylly? Meiltä niitä löytyy kaksin kappalein...

 

 Mainio teos, jonka seurassa viihtyi ja rentoutui:

 

 

Antti Tuomainen: "Tapahtuu huomenna" - ex Libris...

"Tapahtuu huomenna", Antti Tuomainen, Kirjakauppiasliitto, 2023, 134 s.

Kansi Noora Westerlund.

 

Antti Tuomainen  on yksi Sumen kansainvälisesti menestyneimpiä nykykirjailijoita. Hänen teoksiaan on julkaistu yli 30 maassa.

Britannian arvostetuimpiin kuuluva The Times on nimennyt Tuomaisen Euroopan hauskimmaksi kirjailijaksi." (Takakansi) 

                                                             ©Jonna Räsänen

 "Petteri Puulasmaa tekee kaikkensa saadakseen pitää pienen tyttärensä huoltajuuden. Ennen kaikkea hänen olisi säilytettävä vakaa elämäntilanteensa ja työpaikkansa. Asioita kuitenkin mutkistaa se, 

että Petteri on puhelinennustaja ja surkea työssään. Kaiken lisäksi hänen pomonsa paljastuu vaaralliseksi rikolliseksi. Kun työpaikalle eräänä  päivänä soittaa hieman epätavallisempi asiakas, Petteri päätyy nopeasti selkä seinää vasten. Tarttumalla tarjoukseen hän voisi  kääriä sievoisen summan rahaa ja ratkaista kaikki ongelmansa. Mutta kannattaako sieluaan myydä pimeälle puolelle - edes rakkauden tähden?" (Takakansi)   

 

 

Edelliskerran Tuomainen ilahdutti 2022 teoksellaan Majavateoria, joka kirvoitti seuraavia ajatuksia:   

Hervotonta verbaliikkaa ja usein hienovaraisin huumorin jyvin maustettua  ilman ylilyöntejä  sujuvaa kerrontaa, jota ei voi tyytyväisesti hymyilemättä ja Tuomaisen aatoksenrientoa ihailematta lukea. 

Tässä teoksessa on 17 lukua, joista muutama makupalapoiminta:

 

- Esimies Uumaja:  - Me ollaan aloitettu sinun kanssa helpoimmasta hän sanoo, - unien tulkinnasta, keskusteluavusta, ihan peruskamasta, jota jokainen pystyy pukeltamaan. Ollaan jätetty kirousten poistaminen, chakrat, enkelitulkinnat, selvännäkeminen, heilurit, kaukoparantaminen ja kaikki sellainen myöhemmäksi. Taroteista puhumattakaan...

 

-  Yhteistä meille kaikille - luin itseni siihen joukkoon, joka oli aina mielenkiinnolla kuunnellut niin sanottuja asiantuntijoita, mitä se sana ikinä tässä yhteydessä lopulta tarkoittikaan - oli, että me tarvitsimme jonkin kertomaan, mitä huomenna tapahtuu... 

     

Ennustaminen on vaikeaa - erityisesti tulevaisuuden on tohtori Ahti Karjalaisen tunnetuksi tekemä lausahdus. Pilkesilmäisesti, omaperäisesti ja ihmisläheisesti Tuomainen käsittelee teoksessaan erilaisia ihmisyyeen ja elämään liittyviä kysymyksiä, ja lukijana ei voi - eikä halua - muuta kuin nauttia hänen taitavasta kerronnastaan ja juonen kuljetuksestaan. 

 

Noora Westerlundin sopivasti monenkirjava ja avaamaan houkutteleva kansi vastaa ja kuvaa  oivasti teoksen monimuotoista ja hersyvää sisältöä.                                                           

Tämä on - kuten edellinenkin häneltä lukemani-  teos, joka on vaikeasti ilmapiiriltään ja tunnelmaltaan  avattavissa eli joka on parasta ja antoisinta lukunautinnon optimoimiseksi lukea itse.   

Lukemastaan hymyssä suin nautti: