Kohti vuotta 2019 - hajatelmia...

Ihan ensiksi: lämmin kiitos ja ruusun ojennus  kuluneesta kaikille lukijoilleni ja kommentoijille, teille  ihanille, vilpitöntä iloa tuottaneille blogikavereilleni, hyvästä ja hauskasta seurasta tällä matkalla ja samalla toivotan teille  sujuvaa ja vaiherikasta uutta vuotta!!

 
Nyt, kun elämä avaa meille uuden puhdassivuisen kirjansa täytettäväksi päivä päivältä ja hetki hetkeltä pidetäänhän mielessä, että ei ole sitkua, eikä mutkua, on vain nytku. Elämä on tässä ja nyt; tämä hetki on avain eiliseen ja eväämme huomiseen.

Joten: eletään tosiksi haaveemme ja toteutetaan toiveemme sekä saavutetaan tavoitteemme muistaen, että sellainen se on välietappikin. Ei sorruta kaipamaan sitä, mitä meillä ei ole vaan iloitaan kaikesta siitä, mikä meille on suotu antaen näin elämään tyytyväisyyden rauhan astua mielemme asukkaaksi.

Jollet voi olla mänty kukkulan laella,
ole pensas laaksossa,
mutta ole paras pikku pensas puron varrella.
Ole pensas,
jos et voi olla puu.
Jollet voi olla valtatie,
ole vain polku.
Jollet voi olla aurinko,
ole tähti.
Et sinä koon avulla voita tai häviä.
Ole paras, mikä tahansa oletkin.
– Martin Luther King

Tunnetaan kiitollisuutta kaikesta kokemastamme ilosta, hyvästä ja kauniista ympärillämme. Pidetään huolta itsestämme, jotta voimme huolehtia rakkaistamme ja läheisistämme sekä olla ihmisenä ihmiselle  heille, joiden kanssa polkumme risteävät.

Katso taaksesi ja kiitä.

Katso eteenpäin ja luota.

Katso ylöspäin ja usko.

Katso ympärillesi ja rakasta.

Beate56 / Varjoistavaloon  tervetuloa mukaan lukusille, toivottavasti viihdyt mukana matkalla näillä kiemurtelevilla poluilla:)

On vain kaksi tapaa elää elämää.

Ensimmäinen on kuin mikään ei olisi ihmeellistä.

Toinen on kuin kaikki olisi ihmeellistä

Albert Einstein

Henkisesti voimille käynyt  vuosi 2018 - joka päättyi parhaalla mahdollisella tavalla nti Elohopean, Tarinaniskijän ja pikku-Iten vauhdikkaaseen ja virikkeelliseen yökyläilyyn sekä lennokkaaseen, rajoja tuntemattomaan ja kunnioittamattomaan  aatosten vaihtoon alkaen aivottomista pojista aina maapallon tulevaisuuteen asti -   joutaa puolestamme mennä.

Isosti tervetuloa vuosi 2019. Rohkein, toiveikkain, valoisin,  avoimin ja uteliain mielin astumme käsi kädessä kohti tulevia uusia haasteita, kujeita ja ihmeellisiä seikkailuja, matka jatkukoon:)

Lämpimästi:

Asko Ahonen: "Varmuuden vaihtoehdot" - ex Libris...

"Varmuuden vaihtoehdot Aforismeja", Asko Ahonen, Tampereen aforismiyhdistys, 2018, 76 s.

"Tamperelaisen Asko Ahosen ajatelmia on julkaistu hänen edellisessä aforismikokoelmassaan Epävarmuuden aika (Sanasato, 2014) sekä
Tiheiden ajatusten kirjassa (Suomen aforismiyhdistys, 2011).  Kuva: Asko Ahonen Facebook:

                                                      

Varmuuden vaihtoehdot –aforismikokoelma sisältää ajatelmia lähtien kosmologiasta ja päätyen biologian kautta moraaliin. Jotkut ovat kysyviä,
toiset toteavia, osa lievästi kyynisiä. Kokoelma sisältää Raija Heikkilän aforismeihin sovitettuja piirroksia." (Takakansi)

Näin jouluherkkuja sulatellessa ja valmistautuessamme avaamaan uuden 2019 -vuoden elämänkirjamme puhtaat lehdet, mikä voisi olla  ratevampi matkaeväs kuin varmuuden vaihtoehdot? Oma lähtökohta tosin on se, että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.

Maistiaisia:

- Aikamme, kupla ikuisuudessa.
- Mielenkiintoisinta on aika juuri ennen alkua. Ja lopun jälkeen.
- Jotenkin epäsymmetristä: suru suurimmillaan kun sen kohtaa, onni kun sen menettää.

- Päivä päivältä niiden asioiden määrä lisääntyy, joista emme tiedä mitään.
- Sivistys: anatomisesti ajatellen se on iho.

- Ongelma on siinä, että pidämme toisia objekteina. Subjekteja he ovat.
- Aasin vauhti on suhteessa porkkanan kokoon.

- Nuoruus on vastatuulta, keski-ikä ollaan sisätiloissa, vanhuus on myötätuulta.
- Kun alkaa asettua paikoilleen, mielipiteetkin tekevät niin.
- Muistaa, muistaa muistaneensa, muistaa unohtaneensa, unohtaa muistaneensa, unohtaa  unohtaneensa.

- Erehtyä osaamme, virheet ovat vahvuutemme.
- Kaikki tekevät virheitä, mutta ne jotka eivät tee mitään, vain yhden.
- Aloita ymmärtämällä, jatka hyväsymällä, päätä olemalla armollinen.

- Ei diktatuurista demokratiaan suoraan siirrytä, välissä jaetaan omaisuus.
- Niin kyyninen, että uskoo rehellisyyteen.

Ilahduttavaa, purevaa, oivaltavaa ja hauskaa jälkeä, joka teki kutaa mielelle ja henkiselle ruuansulatukselle:) Tunnustaudun selektiiviseksi aforismien ystäväksi: aforismi pelastaa vastaisessa ja pönkittää myötäisessä. Ja nämä napsahtivat.
Raija Heikkilän erinomainen, muutamin viivan vedoin toteutettu kuvitus tukee teoksen sisältöä ja vauhdittaa osaltaan pelkistetyssä herkullisuudessaan Ahosen sanansäilän salamannopeita sivalluksia!

- Kun voitat itsesi, kuka häviää? 

Myötätuulessa:

Lämminhenkistä joulua!

Jouluruno:

Joulu,
se on kuusenneulasten
ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,
ja hiljaista,
onnellisen säikähdyttävää rakkautta,
ja lahjoja, ja unta,
jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.
Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden pieniä liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja,
jotka joskus luetaan ja unohdetaan.
Ja jossakin ajatusten keskellä
nukkuu lapsi,
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa
pienissä käsissään,
ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys
lämmittää häntä pimeässä.

Mika Waltari


Rauhaa ja rakkautta:

Edgar Allan Poe: "Punaisen surman naamio/The Masque of the Red Death" - ex Libris...

"Punaisen surman naamio", Edgar Allan Poe, Tiberius  Kirjat, 2018, 185 s., suomentanut Eino Kaltimo. Ensimmäisen kerran ilmestynyt Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta 1926.

Edgar Allan Poe  (1809-1849) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja runoilija.
Oudot ja yliluonnolliset asiat rakentavat hänen kuuluisia jännitys- ja kauhunovelleitaan." (Kustantaja)
"Jos koskaan on ollut runoilijaa Jumalan armosta, jonka harvinainen lahjakkuus on aiheuttanut ihailua yhtä paljon kuin häntä vainonnut kova onni on herättänyt sääliä, oli sellainen amerikkalainen Edgar Allan Poe. Hänen maineensa ja hänen teostensa levikki kasvavat vuosi vuodelta, mutta sitä seuraa hävettävä tunto siitä, että hänen aikalaisensa tekivät niin vähän hänen hyväkseen, kun hän vielä liikkui heidän keskuudessaan." (Johdanto)

                                                             ©Wikipedia.org

Suomentaja Yrjö Gustafssonista, myös nimimerkkejä Eino Kaltimo ja Yrjö Talma käyttäneestä saat listätietoja vahvennosta klikkaamalla.

"Punaisen surman naamio on goottilainen kertomus prinssi Prosperoksen järjestämistä naamiaisista punaista surmaa paenneille ihmisille.
"Punainen surma" on Poen kuvittelema tauti, joka tappaa puolessa tunnissa. Nimikertomuksen lisäksi kokoelmassa on kuusi muuta kertomusta: nuoren naisen murhan selvittämisestä, kadonneeseen kirjeeseen liittyvästä petoksesta, mesmeristisestä kokeesta, kammottavasta murhasta, vaimon ja tyttären arkusta sekä sovitusta itsemurhasta" (Takakansi)

Teos pitää sisällään luvut: Punaisen surman naamio/The Masque of the Red Death, Marie Rogét'n salaperäinen murha/The mystery of Marie Rogét, 
Varastettu kirje/The Purloined Letter, Totuus Valdemarin tapauksesta/
The Facts in the Case of M. Valdemar, Kielivä sydän/The Tell-Tale Heart, Morella  ja Kohtaus .

Ruhtinas Prosperon ja hänen barbaarisuuden rajoja hipovien päähänpistojensa  lisäksi tutustumme mm. grisetti Marie Rogétin, hajuvesipuodin kauniin myyjättären salaperäiseen katoamiseen ja ratkomme kiristettyjen sukkanauhojen arvoitusta chevalier  C. Auguste Dupinin johdolla, jota myös kunnioitettavan tarkkaavaisuuden ruumiillistumaksi  tituleerataan.

Etsitään kuumeisesti painavasisältöistä kirjettä, jonka myötä joko pysytään vallassa ja vaatimuksissa tahi sorrutaan kömpelösti ja äkkinäisesti.
Perataan runoilijan ja differentiaalilaskennostakin tutkimuksen tehneen ministerin  vs. prefektin ja virkamiesten ajatus- ja toimintamallien välisiä eroavuuksia ja tehokkuutta ynnä tehdään tuttavuutta markiisitar Aphroditen - koko Venetsian ihastuksen - iloisista iloisimman  kanssa...

Teoksen kansikuva 1926:

Poen laaja tuotanto on  jäänyt kevyen hipaisun tasolle ja siitä juohtui ensiksi mieliin Korppi. Poen runojen mainitaan olleen aikansa kaviaaria kansalle (Johdanto). Näitä nokkelia ja teräviä kertomuksia poimi  innokkain sormin mielikseen joulunvirittelyn lomaan kuin pieniä pikantteja herkkupaloja runsastarjontaisesta kirjallisesta noutopöydästä makustellakseen yhden kerrallaan.

Kyllähän asia niin on, että tällaisella wanhalla kirjallisuudella on ikioma sijansa lukuharrastajan sydämessä, ja se tuottaa ihan omanlaisensa luokunautinnon.  Poesta ollaan montaa mieltä; yhtä ja ainoaa varmaan siitä, että häntä voi painavista syistä jännitys- ja kauhukirjallisuuden isäksi nimittää.
Mielenkiintoinen, tänä päivänäkin oman paikkansa ja uuden tulemisensa  ansaitseva kirjailija, jonka monivaiheinen elämänpolku tuotti tulokseksi mystispainotteista ja osin synkähköksikin luonnehdittavaa, älyllistä aihepiiriä, mutta kerronnaltaan taattua Poe-laatua.

Talvipäivän seisausta:

Joulukonsertti: Petrus Schroderus, Psaldo & Tommi Niskala...

Kutsukonsertti Johanneksen kirkossa solistina Petrus Schroderus säestäjänään Akateeminen mieskuoro Psaldo ja urkuri Tommi Niskala.

Eilisenä jouluisena iltana lumen kauniisti peittäessä ja valkaistaessa maan oli mieluisaa ajella virittelemään joulun tunnelmaa ja rauhoittumaan  Helsingin Punavuoressa majesteetillisena kohoavaan,  ruotsalaisen arkkitehdin
Adolf Emil Melanderin suunnittelemaan, 1981 valmistuneeseen, uusgoottilaista tyyliä edustavaan, suomen suurimpaan kivikirkkoon, Johanneksen pyhäkköön.

                                               ©Helsingin Seurakuntayhtymä



Tenoripoliisi, vanhempi konstaapeli Petrus Schroderus tuli suuren yleisön tietoon Suomi 100 -juhlavuoden Finlandia-musiikkivideollaan, joka on kuvattu Koitelinkosken upeissa maisemissa  Oulun poliisilaitoksen haluttua juhlistaa tapahtumaa.

"Klassisen laulun ensiaskeleet Schroderus otti Madetojan Musiikkilukiossa
 v. 1989; opiskeli  sittemmin Aki Alamikkotervon, Anja Garanvölgyin
ja Esko Jurvelinin oppilaana.Hän on opiskellut myös Raimo Sirkiän johdolla. Schroderus palkittiin Lohjan II tenorikilpailuissa 2003 Seppo Ruohosen nimikkopalkinnolla, persoonallisin tenorikyky. Hän on saanut useita stipendejä ja Matti Salmisen, Fanny ja Yrjö Similän, Lehto-säätiön sekä Oulun Osuuspankin apurahat. Petrus Schroderus teki vuonna 2006 huikealla menestyksellä ensimmäisen suuren pääroolinsa Taikahuilun Taminona sekä Kansallisoopperassa että Savonlinnan oopperajuhlilla, jossa hän piti myös oman konsertin." (FinnConcert Oy)

                                                     ©Toni Rasinkangas



"Akateeminen mieskuoro Psaldo on vuonna 1996 toimintansa aloittanut akateeminen mieskuoro. Matti Apajalahden johtamassa Psaldossa laulaa paljon entisiä KYL:n ja poikakuoro Cantores Minoresin alumneja, mutta myös muissa kuoroissa ansioituneita laulajia. Psaldon ohjelmisto käsittää sekä perinteistä että modernia mieskuoromusiikkia. Psaldo konsertoi säännöllisesti Suomessa ja ulkomailla sekä osallistuu kuorofestivaaleihin ja kilpailuihin.
Psaldo on palkittu parhaana mieskuorona mm. kansainvälisessä Franz Schubert -kuorokilpailussa Wienissä 2014 ja Harmonie festivaaleilla Limburgissa 2017." (Psaldo)

                                                                  ©Psaldo



Urkuri Tommi Niskala toimii kanttorina Kallion seurakunnassa, Helsingissä ja useiden kuorojen johtajana sekä aktiivisena laulajana.

                                                           ©Kallion seurakunta

Joten näillä premisseillä illan odotusarvo oli luonnollisesti varsin korkealla.
Ohjelmistossa olivat Ave Maria, Kolmen kuninkaan marssi, Bereden väg för Herren, Maria durch ein Dornwald ging, Nyt kaukana seimessä, Ave maria,
Oi jouluyö, Oi saavu suuri rauhanjuhla, Mökit nukkuu lumiset, Armas jouluilta, Lapsuutemme joulu, Marian yksinpuhelu tallissa, Jouluvirsi ja Panis Angelicus sekä yhteislauluna  Jouluyö, juhlayö.

Jylhän kirkon tunnelma ja tuoksu, sivulaivoista sammutetut valot pelkällä elävien kynttilöiden valaistuksella, frakkiasuinen kuoro ja upeaääninen tenori,
jonka komean äänen kantavuudesta ei jäänyt pienintäkään epäilystä, ja jonka esiintymisajan ohjelmistosta olisi suonut olevan pidemmän, loivat juhlallisen tunnelman ja houkuttelivat vaihvihkaa aatokset pois arjen hyörinästä todentaen joulun olevan jo ovella ja sisäistivät idean, että antaa joulun tulla; näillä valmisteluilla on riittävän hyvä.

... Maassa rauha, myös ihmisille...

T: 

Richard Jefferies: "Sydämeni tarina / The Story of My Heart" - ex Libris...

"Sydämeni tarina - Ajatuksia luonnosta ja läsnäolosta", Richard Jefferies,
Basam Books, 2018, 145 s., suomentanut Antti Immonen.

”Britannian Thoreauksi” tituleerattu Richard Jefferies (1848 -1887)  oli yksi luontokirjallisuuden pioneereista. Jefferies kuvasi englantilaista luontoa pikkutarkasti ja intohimoisesti ja on toiminut innoittajana monille muille kirjailijoille. Kirjan suomentaja Antti Immonen on suomentanut aiemmin merkittävien luontoajattelijoiden kuten Ralph Waldo Emersonin ja
H. D. Thoreaun teoksia." (Kustantaja)

                                                               ©Wikipedia

"Sydämeni tarina on 1800-luvulla eläneen brittiläisen luontoharrastajan
Richard Jefferiesin meditatiivinen, henkinen omaelämäkerta. Vuonna 1883 julkaistu teos kuvaa sielun heräämistä luonnon keskellä. Jefferies kertoo,
kuinka hän sysäämällä syrjään luutuneet käsityksensä menneestä ja tulevasta pystyi astumaan päättymättömään nykyhetkeen – ja kuinka tästä hetkestä tuli hänen sielunoppaansa ja ensisijainen ravinnonlähteensä. Läsnäolon myötä Jefferiesin aistit avasivat ikkunan hänen sieluunsa, jonka läpi tarkasteltuna luonto näytti todellisen ja säkenöivän loistonsa. Tämä näky toimi Jefferiesille todistuksena sielun kuolemattomuudesta." (Takakansi)

Tämä pieni suuri teos on kaksitoistalukuinen. Antti Immonen on laatinut siihen kirjailijan elämää ja tuotantoa oivasti taustoittavan ja avaavan esipuheen, jonka ainoa miinus on pieni präntti.

Luonto, sielun olemus ja läsnäolon taito, kolme intresanttia elementtia,
jotka antavat paljon edellyttäessään pysähtymistä ja keskittymistä.
Märehdimme mennyttä ja tuskailemme tulevaa samalla kun "juuri nyt" kiitää ohitsemme varkain. Entä sielu, mitä sillä tarkoitamme, onko se kuolematon vai katoaako se kaiken mukana tuonilmaisiin jättäen vain hyvässä tapauksessa muistijälkiä jälkeenjäävien  mieliin tai sieluihin?


-  Sydämeni tarina alkoi seitsemäntoista vuotta sitten. Toisinaan nuoruuteni hehkussa kaipasin voimakkaasti jotakin mikä inspiroisi sielullista ajatteluani. Sydämeni oli tomuinen ja kuiva, vailla syvien tunteiden sadetta.
Mieleni oli mehuton ja marto, sillä sydänkin voi peittyä tomuun, kuten hyllyn päälle kertyy pöly. On sekä mielelle että ruumille turmiollista oleskella aina yhdessä paikassa samojen olosuhteiden ympäröimänä.

- Siemailtuani riittämiin ylläni aukeavaa taivasta ja koettuani päivän suuremmoisimman kauneuden ja muisteltuani vanhaa, ikiaikaista merta,
joka näytti olevan vain kaistale jossakin reunalla, irtauduin ja sulauduin kaikkeuteen. Tunsin olevani samanaikaisesti sekä alhaalla maan uumenissa
että korkealla taivaalla, aina auringonpaisteessa ja tähdissä saakka. Ja vielä sitäkin kauemmas etäännyin, avaruuden tyhjyyteen tähtien taakse, kunnes erillinen olemassaoloni päättyi ja sulauduin kaikkeuteen.


 Yllä oleva harvinainen, mutta tuttu tunne on tullut koettua aina joskus rannattoman ulapan äärellä, tunturin laella, kiemurtelevilla vuorien kinttupoluilla, läheisten ja rakkaiden keskellä hetkellisessä hiljaisuudessa, harmoniassa, jolloin kaikki oleellinen on yht'aikaa läsnä, eikä minulta niin mitään puutu tässä ja nyt. 


-Vaikka tajuan tuon hengen, vaikka tunnistan oman sisäisen tietoisuuteeni tai psyykeni selkeästi, en pysty ymmärtämään aikaa. Nykyhetki on ikuisuus. 
Olen keskellä sitä. Se ympäröi minua auringonpaisteena, leijun siinä kuin perhonen valontäyteisessä ilmassa. Minkään ei tarvitse tulla olevaksi, se on olevaa jo nyt. Nykyhetkessä on ikuisuutta, nykyhetkessä on kuolematon elämä.

Jefferies on minulle upouusi tuttavuus, joka osoittautui pienoiseksi löydöksi. Ihmismieli ja luonto ovat tutkimisen loppumattomia aarreaittoja olemassaolon tarkoituksineen ja ihmisyyden mitan miettimiseen. Hämärän hyssyssä ja luonnon ollessa lepotilassa ilman värejä, äänimaailmaa ja oman olon unnukkaisuudessa Jefferiesin seura oli tervetullutta, miellyttävää ja mietintämyssyn kalleelleenkin saavaa; rauhoittavaa ja tasapainottavaa.

Seesteistä, syvämietteistä ja runollista, ajoittain liki kukkaiskieltä, tekstin täyteyttä ja etsinnän paloa sekä oivalluksen ja löytämisen riemua. Sielun ja mielen lepoa ja tyyntymistä. Tässä ja nyt.

Yhdysvaltalainen luontokirjailija Terry Tempest Williams onkin hyvin kiteyttänyt teoksen eetoksen: Sydämeni tarina on ennen muuta tarina omaan sydämeensä luottamisesta...

Luottavaisena:

Helen Ahpornsiri: Hetkiä luonnon kauneudessa/A year in the wild - See nature through the seasons" - ex Libris...

"Hetkiä luonnon kauneudessa", Helen Ahpornsiri, Tuuma kustannus, 2018, suomennos Arja Pikkupeura, 60 s.

"Helen Ahpornsiri  is an Illustrator based in East Sussex, UK.
All images are made using only real flowers, petals, stems and leaves. 
These are grown or foraged responsibly before being placed in a flower press. After 1-6 weeks of pressing, the flora and foliage is flat and ready to use – preserved in their natural colours, with no paints or dyes. Each piece is then cut and delicately positioned to form detailed illustrations; all brimming with the intricate twists and tangles of plant life." (helenahpornsiri.com/about/)

"Lumoudu luonnon kauneudesta, joka on tehty kukista, lehdistä, varsista ja siemenistä! Taiteilija Helen Ahpornsirin käsissä kasvien osat saavat loikkivien jänisten, ilmassa syöksähtelevien pääskyjen ja liihottavien perhosten hahmon. Teosta lehteillessäsi kasvit näyttävät puhkeavan kukkaan ja linnut nousevan siivilleen. Samalla näet, miten pikkulinnut rakentavat keväisin pesän, pöllö huhuilee kesäyössä, lehdet kellastuvat syksyisin ja siili käpertyy talviunille. Vuodenaikojen ihmeet avautuvat täysin uudella tavalla!" (Takakansi)

Tässä on yksi niistä harvoista kirjoista, jotka päätyivät lukuun lähinnä kansikuvan -jolle yllä oleva ei tee oikeutta - ja tietty osaltaan nimensä perusteella.
Teos on jaettu selkeisiin lukuihin vuodenaikojen mukaan:  mm. kevät pitää sisällään pesänrakennusta, puiden heräämistä, sorsaperhettä sekä perhosia ja kukintaa. Kesä on niityillä ja pelloilla, siipien suihketta ja sirkkojen siritystä ynnä tietysti kukkia ja mehiläisiä. Syksyyn sijoittuvat hirvieläinten kiima, puhalluskukat ja muuttoaika metsäsienineen. Talven alla löytyvät talvihorros, lumimaiseman laulajat ja yössä hiipivä kettu. Lopuksi tekijä taustoittaa työmenetelmiänsä ja teoksen tekotapaansa sekä hyväksi lopuksi löytyy vielä käsitteitä avaava sanasto.

Näiden ankeiden ja suorastaan rumien harmaan eri sävyisten kelien keskellä tämä värimaailma, hienosti tehtyine eläin- ja luontokuvituksineen oli tervetullut muistutus siitä, mitä ihmeitä taas luonto meille kaikkinensa talven mittaan ja etenkin sen alle jäävän tulevan kevään koittaessa tarjoaa.
Oma lukujälki oli kuin kuvan siilillä; muikean hyväntuulinen, näkemästään ja lukemastaan estoitta ja täydesti nauttinut!

Nyt sitten hys-hys, sillä ei ollut kahta epäilystä siitä, jotteiko tämä ihastuttava tietopaketti olisi oitis päätynyt lahjaksi  pukinkonttiimme. Yksinkertaisesti herkästi ja pieteetillä tehty, upea teos; jokainen sivu täynnä silmäiloa lyhyesti, mutta selkeästi ja ytimekkäästi tekstitettynä. Harvinaista herkkua:)

Isosti tervetuloa mukaan lukusille ja vaihtamaan mielipiteitä kansamme taina j; toivottavasti viihdyt mukana matkalla:)

Lumoutuneena: