Valoja taivaalle...

riemuitsevat kohtsiltään taas Juniorimurmelit ja niitä rakettipaukkoloita ym. hömpötyksiä  kun taas ulkoavaruuteen roppa- ja eurokaupalla  singotaan, voisi valoa noin laajemminkin aatelleen toivoa maailmaan ja ihmismieleen...

Fuertenreissun antikin on kiteytynyt sikälis, että tämän tuuhean, savisen kelin aikana olemme huomanneet, mikä suuri, positiivinen  merkitys kaikella saamallamme auringonpaisteella ja valolla, niistä tuulentuiverruksista huolimatta, on ollut ja on edelleen vireystasoomme samoin kuin jokapäiväisillä tossujen toisen eteen asetteluilla fyysiseen kuntoomme sekä maantieteellisellä ja kulttuurisella välimatkalla, joka antoi kelpo perspektiiviä tähän mielen miltei mustaksi painaneeseen kaaottiseen, visuaalisesti  epäesteettiseen ympäristöön. Bueno!

Kulunueen vuoden inventaari kaikkinensa ihan  henkilökohtaisella tasolla ympäristössä vallinneesta kodinomaisuuden häivyttäneestä, sielua ja sydäntäkin rasittaneesta remppa- ja pihankaivuurevohkasta huolimatta jää -no doubt - reippaasti positiivisen puolelle, kiitos Vaarin terveydentilaan kohdistuneen mainiosti onnistuneen reparaatiotoimenpiteen. Syvää kiitollisuutta, tyytyväisyyttä  ja onnellisuutta tunnen siitä, että Perhekuntamme on voinut kelvollisesti ja säästynyt elämää suuremmilta draamoilta!

Tulevaan vuoteen talsin vienosti varovaisin varpain, mutta samalla tomerasti avoimin & uteliain  mielin, tällä kertaa konkreettisesti sarjasta: "Eteenpäin sanoi Mummo mutavellissä". Jänskättääkin, mutta toivon yhä  voivani oppia uusia asioita, törmätä tupsahtaa  mielenkiintoisiin, yllättäviin kokemuksiin, ihmisiin ja tilanteisiin sekä kasvaa persoonana edelleen kohti omaa täyttä mittaani, jonniinsortin kelvollinen ja riittävä tavoite ja lupaus kaiketi tämäkin...

Kaikille näiden raapustelujen lukijoille ja pähkäilyjen jakajille, teille  Kanssakulkijoille & Ystävilleni:
Lämmin ja vilpitön  kiitos  mielenkiinnostanne  ynnä  mukanaolostanne; matkamme jatkukoon edelleen rattoisissa merkeissä!

 Säilyköön sekä  myötätuntomme niitä kohtaan, jotka sen ansaitsevat että jämäkkyytemme pitää kiinni asioista, jotka ovat meille tärkeitä  ja kykymme  puolustaa niitä. Pidetään  hyvää  huolta kaikista läheisistämme ja itsestämme, yritetään olla  kokonaisvaltaisesti läsnä tässä ja nyt kaikissa puuhissamme ja pyrkimyksissämme sekä ennen kaikkea eletään,  hauskanpitoa silti  unohtamati,  Ihmisiksi isolla I:llä!

Vaarin levylautaselta: 

www.youtube.com/watch?v=E2VCwBzGdPM

Happy New Year / Prosperous Año Nuevo / Mainiota & Vallatonta Uutta Vuotta 2014:

"Nousuvesi" - ex Libris...

"Nousuvesi", "Springfloden" (2012), Cilla ja Rolf Börjlind, Schildts & Söderströms, 2013,
 445 s., suom. Sirkka-Liisa Sjöblom.

Dekkarin päähenkilöt ovat: poliisikorkeakoululainen Olivia Rönning ja ent. murhatutkija, nyk. koditon Tom Stilton, joiden ympärille on kiedottu varsin lavea ja  laaja henkilögalleria, jonka persoonista osa kuitenkin puolustaa tässä 1987 alkaneiden tapahtumien monisäikeisessä polveilussa hyvinkin paikkaansa. Tuolloin nuori, raskaana oleva, ulkomaalainen  nainen haudataan hiekkaan vain pään jäädessä näkyviin ja annetaan tulvavuoksen suorittaa viimeistely.


Kannet pitävät sisällään upporikkaita teollisuusmagnaatteja Afrikan Kongossa toimivine riistävine, lapsityövoimaa käyttävine, luontoatuhoavine ja korruptoituneine kaivostoimintoineen ja tehtaineen. Tapaamme myös prostituoituja, sittemmin fiinimmin seuralaispalvelua, kodittomien kaartia ja -taas kerran-  lapsosia ja nuoria, joiden elämälaatu jättää kaiken mahdollisen toivomisen varaa: metallihäkeissä verissäpäin, vanhempiensa ja vedonlyöjien kannustamina tappelevia, puolialastomia lapsia: KF eli Kid Fighterseja  lajissa Gagfighting sekä nuoria, jotka joutessaan mukiloivat kodittomia, kuvaavat kännyillänsä tapahtuman ja pukkaavat sen nettiin sarjasta Trashkicking.

Vaikka sillisalaatin ainekset eittämättä ovatkin koossa, kaikesta tarinan  häröilystä huolimatta stoori pysyy hämmästyttävää kyllä niukin-naukin kasassa ja kiinnostavana. Jos tämä ensiteos oli menestyksellisesti käsikirjoittajina (Varustamo ja Beck- tv-sarjat sekä filmiversio Arne Dahlin A-ryhmästa) toimineelta parilta eräänlainen testijännäri, niin kyllä vaan, jään mielenkiinnolla odottamaan kompaktimpaa jatkoa, jota avainhenkilöille Rönning & Stilton kuulemma on luvassa!

NO & NO   for gagfighting & trashkicking:

"Kuolematon" - ex Libris...

"Kuolematon", Marko Kilpi, Gummerus, 2013, 301 s.

Marko Kilven dekkareihin on ollut helppo tykästyä jo niiden inhimillisen ajattelun syvyyden vuoksi: uskalletaan rohkeasti mennä mielen pinnan alle. Myös aiheet, joita Kilpi käsittelee ovat relevantteja ja niiden kipeyden vuoksi osittain hiljaisuuteen tuomittujakin. Tämäkin uusimmainen on eräänlainen yhden sellaisen epäkohdan ja varsinaisen  inhokin obduktio, joita kerrassaan ei saisi esiintyä: pedofilian.  Kun meillä hyväksikäytöstä luetut tuomiot ja rangaistukset ovat naurettavan, lue itkettävän kevyitä, törkeän  lyhyitä, suorastaan löperöitä  verrattuna esim. muihin Pohjoismaihin tahi eurooppalaisittain, niin hyvä, että tulee kapinen  katti pöydälle nostetuksi!

Psykologisesti teos pyrkii luotaamaan niin virkavallan edustajien kuin pahistenkin  mielenliikkeitä ja traumoja sekä niiden taustoja tässä onnistuenkin ynnä  leipoo työparista Olli Repo/Elias Kaski kaikkine rosoisuuksineen, huumoria unohtamatta,  uskottavan. Silti pieni pirstaleisuus häiritsi lukukokemusta, saattaa toki  mennä sen piikkiin, että oli ensimmäinen itse valittu kirja viiden viikon hotellikirjaston hervottoman  hömppäsatsin perään.

Mieluusti päätän yllä olevan Ihmisenä arvostamani  Martti Lindqvistin, joka minulla oli ilo ja onni pikaisesti tuntea, vaikka sovittu lounas jäikin meiltä  nauttimatta, viisaaseen "Kuolemattoman" ensilehdellä olevaan  toteamukseen: "Vaarallisinta on paha, joka sokeasti uskoo itsensä hyväksi."


Partisaanivalssit tuonilmaisiin:

Perhejoulua parhaimmillaan...

olemme pitkästä aikaa  viettäneet kotomaan kamaralla ja samalla  ensimmäisen kerran saaneet jakaa sen sekä Kuopuksen että Esikoisen perheiden kanssa:

aatonriemun, Pukinodotuksen veitselläleikattavan tiheyden ja kiihkeyden ja lahjainjaon jälkeisen ykköshitin aikaansaaman Juniorimurmeleiden tiarain koristetuin hiuksien, käsissäheiluvien taikaisauvain välkkeiden ja valojavilkkuvain muovikorkkareiden flamenconomaisen herkeämättömän triplakopsuttelun laattalattialla. Jälkimmäisen ihme kyllä vauhdikkaan menon huomioonottaen vain yhdellä ja ainoalla  itkunparahduksen aiheuttaneella harha-askeleella; arriba!

 Joulupäivän makoisat  löppöslöylyt,  leppoisan yhdessäolon, sinne-tänne poukkoilevan  jutustelun Seniorimurmeleiden kiinnostavien elektroniikkauutuuksien esittelyineen. Kaikki tämä perinteisin ja runsain herkuin lastatuin, kauniisti katetuin ruokapöytäin anteineen edellispäivän kulinaarisen statuksen tapaan. Tapaninpäivän eväät ( incl. avec) sievästi  mukaanpakattuina tämä päivä massut killaallaan köllötellen,  kertyneitä lehtiä selaillen, menneiden päiväin tapahtumia kelaillen ja niiden aikaansamasta hyvänmielenhyrinästä & lämpimästä tunteesta nautiskellen: kiitos!!!!!!!!!

Kivutonta loppua:

Vimppapäivä & joulunviettoon...

Tästä vimppapäivästäpä sukeutui aivan yllättäen ja puun takaa  reissun ylivoimaisesti paras ja hauskin päivä: on päästy altaalle aurinkoon, syöty herkullinen lähtöpäivällinen suosikkipaikassamme El Molinossa, vaihdettu poskisuudelmia ja halauksia, kuin myös hotellihenkilökunnan kanssa; elämä on yllätyksiä - niitä  hyviäkin - täynnä!!

Ja huomenissa kotimatkalle kun tässä kohta käymme, on "Arkihuolesi kaikki heitä" relevantti kehoitus itsekullekin säädylle  ottaa rennosti ja löytää edes häivähdys siitä jossain takaraivon perukoilla olevasta lapsuuden ikimuistoisten Joulujen riemusta, sähköisestä jännityksestä, tuoksuista ja kynttiläin sekä lasten silmäin loisteesta.

Sama  letkeästi  latinalaisittain, saarilta kotoisin olevan, suositun parikymmenmiehisen musikanttipumpun,  La Trova:n  tapaan : "Olvida tus penas"

http://www.youtube.com/watch?v=mhIbZMKo6dc

Felices  Fiestas:

Summary...

näin tämän reissun kallistuessa ehtoopuolelle todettakoon, että:

kelien suhteen ensimmäisellä ja kuluvalla viikolla meille on tarjottu sitä, mitä tultiin hakemaan eli aurinkoa, valoa & lämpöä. Väliviikot ovat äköittäneet ensimmäinen puuskatuulillaan ja jälkimmäinen näille  saarillekin epätyypillisellä myrskyviikollaan.

terveydentila tahi oikeammin sen puute yskineen, tuhinanenineen, kuumeiluineen ja troppikuureinen on ollut tekijä, joka on osaltaan rajoittanut seikkailuhaluja ja rientoja sekä kääntänyt päiväinvieton pitkälti huilin puolelle. Sitkeästi ja huom. kaikissa keleissä olemme säännöllisesti aamupalan jälkeen kuitenkin taaperrelleet lenkkejä ja kilometrejä on kertynyt ihan kivasti, joten liikunnallisilta osin  olemme näihin viikkoihin varsin  tyytyväisiä.

Hotelli, Fuentepark on haciandatyylinen, self-catering periaatteella toimiva, kaksikerroksinen neliön muotoinen, ilmava  rakennelma, jonka keskellä jää allasalue poolbaareineen. Baarissa on tarjolla kivoja snackseja, joiden hinta-laatusuhde on reilassa. Allasalueella on myös päivisin lifeguard. Öisin respan ollessa suljettuna turvallisuudestamme huolehtii safeguad, joka ihan  oikeasti partioi  alueella, sillä varhaisella  aamukahvikupposella on tullut parit buenasit ja lauseet hänen kanssaan vaihdettua. Hotellialue ja huoneistot  ovat ehdottoman siistejä ja koko henkilökunta saa ystävällisyydestään, ammattitaidostaan ja asioiden ripeästä hoitamistavastaan ilman muuta  täydet pisteet ja kiitokset!!

Vierauden ja jonkun toisen matkalla olemisen tunne ei ole muutamia hetkosia lukuunottamatta hälvennyt, olemmekin sitten todenneet, jotta näin tällä kertaa.

Sarjasta: "Rakensin laivan ja ompelin purjeet (jälkimmäinen osuus meidän tapauksessa tietty Vaarin heiniä), mutta

tuulille en voinut mitään":

Rakkaat lapset & viattomat luontokappaleet...

Ensinmainituilla on monta nimeä: yli 2000 vuotta sitten Fuerteventuran nimi on ollut Ninguaria ja se on ollut osa Purpurarios-saariryhmää Lanzaroten ohella. Muinaisia nimiä ovat myös Erbani, esi-espanjalaiselta kaudelta ja Forte Ventura mainitaan vuoden 1339 kartassa, jonka laatijana vaikutti Angelino Dulcet.

Gran Canariasta puolestaan sen verran, että "Los perros de canarias son lobos marinos" elikkä Garcia Talaveran johtopäätöksen mukaan "los canes" eivät tarkoittaneet koiria vaan merileijonia. (Yllä olevien lähde: Canarias7 / 15.12.2013.)

Ynnä viattomien vaistoista tahi niiden puutteesta hotellialueella toimittaa arvokkaasti  virkaa kolme kissaa, joista yksi mustavalkoinen, toinen valkopohjainen, kauniin beigemustapilkullinen ja kolmas viirumallinen. Kaksi ensinmainittua ovat lajilleen tyypillisesti vain ja ainoastaan paikkasidonnaisia ja -uskollisia tepastellen notkean ylväästi ympärilleen tähyilemättä, viiksikarvan värähtämättä patiomme ohitse. Viiru, trion nuorimmainen päästelee välillä lähes viidakkomaisen verenhyytäviä mouraisuja, vääntäytyy etenkin ruuantuoksun leijuessa sen sieraimiin patiollemme, kohdistaa vihreäsilmaisen, vaativan katseensa Vaariin, jolle kaikin tavoin tekee itseään muutoinkin tykö. Eikö tuo onneton luontokappale erota meitä kahta siitä, jotta minulla on kissaihmisen psyyke, mutta että Vaari näkee katit etupäässä potentiaalisina ravunsyötteinä tai rukkasnahkoina ja vain karvattomat kisumallit ovat kuulemma tervetulleita viekkuun lähietäisyydelle...Tämä selektiivinen valintafiba on useampaan kertaan elon varrella  tullut osaksemme, mirrien tappioksi, tietty.  Koirahan ei moiseen virhearviontiin rodusta riippumatta juurikaan sorru. Koira koiran tuntee!

Entäs sitten mosquitot, nuo inhottavat yksittäiset öisin inisevät torpedot: Vaarilla olisi huomattavsti tyhkäisempää habitusta tyrkyllä, mutta joka ainoa peevelin  puraisu, josta seurauksena on ärsyttävä punaisenkutiseva paukama, jollaisia Suomen serkut eivät konsanaan aiheuta, on ollut hyökkäys Mummon kuikeloa, joskin eittämättä hyvin riippunutta bodya kohtaan. No, siitähän on lähdettävä, jotta hyvä antaa vähästäänkin, paha ei paljostaan...

Tutkimattomat ovat tiet: