lauantai 17. maaliskuuta 2018
Sara Blædel: "Uhrilehto / Dødesporet" - ex Libris...
"Uhrilehto", Sara Blædel, Karisto Oy, 2017, 335 s., suomentanut Virpi Vainikainen.
"Sara Blædel (s.1964), jota myös Tanskan dekkarikuningattareksi tituleerataan, työskenteli sanasokeudestaan huolimatta toimittajana ja pyöritti omaa skandinaavisiin dekkareihin erikoistunutta kustantamoa ennen kirjailijanuraansa. Blædel asuu Kööpenhaminassa poikansa Adamin ja koiransa Cajsan kanssa. Hänen kirjojaan on julkaistu 34 maassa. (Lievelehti)
"Etsivä Louise Rick ei haluaisi olla vanhan nurkkakuntaisen kotikylänsä Hvalsøn kanssa missään tekemisissä, mutta 15-vuotiaan aasauskoisen pojan outo katoamistapaus ei jätä Louiselle vaihtoehtoja. Uhritammi, tuonentie, suojeluspuu... kylässä riittää merkkejä aasauskosta, mutta myös vuosikymmeniä vanhoista kaunoista ja liittolaisuuksista. Louise päättää samalla tutkia, oliko hänen poikaystävänsä kauan sitten Hvalsøssä tapahtunut kuolema sittenkään itsemurha..." (Takakansi)
Uhrilehto on Sara Blædelin Louise Rick -sarjan viides suomennos ja oma ensikosketukseni kirjailijan tuotantoon. Samalla tuli tehdyksi sukellus skandinaavisen muinais- ja aasauskonnon synnyille syville Odinin ja Thorin maailmaan; mielenkiintoisia kohtaamisia molemmat!
Aiheesta lisää: Muinaiset kulttuurit/Viikinkiajan uskomukset.
Louisen ja työpari Eikin rinnalla tapaamme myös urisevan, kekseille lämpenevän, eläköityneen voileipiäkin mussuttelevan poliisikoiran, sakemanni Charlien.
Tarina pitää sisällään kimurantteja ihmissuhteita ja menneisyyden haamuja, käsittelemättömiä sisäisä möhkäleitä kuin myös pikkupaikkakunnan sisäänpäin lämpiävyyttä ja yhden köyden vetämistä sekä vaikenemista.
Ollaan valaveljeksiä ja pidetään toinen toistensa puolta kuten Odin ja Loki. Törmätään Nidstangiin, kiroamispaaluun hevosenpäineen, kuten mafiassa ikään...
Sune: - oli odottanut riittiä monta kuukautta, sekä itse aikuistumisrituaalia että siihen liittyviä pitoja. Koettanut kuvitella, miltä tuntuisi lähteä kotoa lapsena ja palata joskus yöllä aikuisena miehenä. Ainakin häntä sen jälkeen kohdeltaisiin aikuisena, hänellä olisi aikuisen velvollisuudet ja oikeudet. Muut hänen luokallaan oli jo konfirmoitu, mutta aasauskoinen Sune vahvistaisi uskonsa vasta viisitoista täyttäessään. Eli tänään.
- melkein näki silmissään kuinka isä koetti kietoa häntä ryhmänsä pauloihin. Pauloihin, jotka kiristivät, upposivat lihaan ja raastoivat kuin Midgårdsormen. Maailmoista keskimmäistä, ihmisen kotia, ympäröivä maailmankäärme,
joka puri itseään häntään. Ei sinun tarvitse päättää tänään. Sovitaan, että minä tulen huomenna takaisin. Tiedä kuitenkin, että jos jatkat vastusteluasi, jäät yksin. Aivan yksin. Niin kuin polvelle ottamaton lapsi.
Sune tiesi, mitä se merkitsi. Polvelle ottamatonta lasta ei kukaan ollut hyväksynyt omakseen. Lapsen sai jättää heitteille, elleivät vanhemmat katsoneet voivansa huolentia siitä. Sune oli otettu polvelle nimenantojuhlassa, silloin hänen vanhempansa olivat virallisesti sitoutuneet pitämään hänestä huolta. Hän oli ollut aivan pieni eikä muistanut rituaalista mitään. Mutta koskaan hän ei ollut kuullut, että polvelleoton saattoi myös perua.
Muinais- ja aasauskontojen jäljillä kulku oli erittäin kiehtovaa. Kuitenkin jäin jälleen kerran pohtimaan tuota uskontojen, uskomusten ja -ismien aatemaailmoja ja niiden paino-/puristusvoimaa yksittäiseen ihmiseen nähden.
Samoin kuin yksilön halua kuulua johonkin "salaseuraan" liehuvine kaapuineen, mahtipontisine rituaaleineen, arvonmerkkeineen, statuksineen ja vannoittuine valoineen päivineen. Rauhoittavat rituaalit? Turvallisuudentunteen/viitekehyksen hakeminen? Me vastaan ne muut?
Blædelin kerronta kulkee pohdiskelevan luontevasti ja henkilöhahmoilla on riittävästi lihaa luidensa ympärillä. Kieliasu on selkeä ja mukavalukuinen.
Tarina kulkee ikäänkuin aasakultin sisältäpäin ja kertojaääneksi valikoitui minulle Sune, joka myös nuoren ihmisen mietteineen sekä epätoivoisinekin yrityksineen ymmärtää ja arvottaa aikuistumisensa maailmaa on persoonana suorastaan kainaloon kätkettävä, syliin suljettava ja pahalta piilotettava.
Ihan näppärä kokonaisuus ja tuttavuus:)
Näinhän se kuitenkin menee, että kerran polvelle otettu polvellani pysyy ja kerran syliini suljettu sijansa pitää:)
Aurinkoa, valoa & iloa viikonlopulle:
perjantai 16. maaliskuuta 2018
Kauksi Ülle: "Maaemon lapset" - ex Libris...
"Maaemon lapset - Runoja 1987 - 2012", Kauksi Ülle, Palladium kirjat, 2018, 82 s., suomentanut Hannu Oittinen, kannen kuva ja kuvitus Evar Riitsaar.
"Etelävirolaisen runouden hallitseva kuningatar Kauksi Ülle
(s. 1962)
tekee tässä kirjassa toisen virallisen vierailunsa Suomen
kamaralle, pohjoisten kielisukulaistensa pariin. Runoilijan laajasta
tuotannosta Maaemon lapset poimii tekstejä vuodesta 1987 aina tälle vuosikymmenelle asti.
Aiemmin julkaistujen suomennosten ohella valikoima sisältää tuunattuja sekä uusia käännöksiä."(Takakansi)
No tässäpä meillä vekkuli uusi tuttavuus lahden tuolta puolen. Sekalainen valikoima vanhahtavaa kalevalaistyyppistä runoelmaa ja toisaalta räväkämpää ohjeistusta ihmispoloille ja tyttösille:
Isoäiti tuli lypsyltä ja sanoi:
Mene tyttö,
kun sydän kutsuu,
opit sen
sinäkin vielä.
Oletko muka nähnyt,
että hieho ei huoli
sonnin puskuista.
Elät vain kerran,
synnyt vain kerran,
rakkaus ja kuolema vie kumpikin...
© Harri Sundell
Kuvassa: Kauksi Ülle & Evar Riitsaar
Varoituslaulu neitokaisille:
Luoja naista armahtakoon,
Maria sitä varjelkoon
joka elää aikanamme
hiukset vallan värjättyinä
tukka tuiki tupeerattu
sävytetty sävy sävyyn
kauniisti kasvot kalvakoitu
punat pantu poskillensa
sinet sievään silmän päälle
kulmakarvat kiskottuina
toiset tehdään rauhasetkin
kellä pannaan paljon päälle
liikaan vielä lisättäneen
silikonein sievistellen
rasvaimuin vyörytellen
kinttuloista kitsastellen
peräpeilit piilutellen
ettei jää perseestä tukea
ettei reikää pierun päästä...
No, totuuden nimessä: tuo pieru-sana vähän arvelutti vaikken hienojen helmojen kantajaksi lukeudukaan, meilläpäin kun ilmiö on tunnettu nimellä tuhnu tai haaranapsu. Enkä nyt tuohon veljeskansamme edustajan riimittelyyn keksi enempää tunteiden tulkintaa, mutta näin kevätauringon ilkikurisesti silmäkulmia kutitellessa, istui tämä kooste positiivisesti ja saumattomasti maanläheisen "kornilla" sisällöllään omaan hiukka urvahtaneeseen, kylmiin keleihin ja jääratoihin suivaantuneeseen olotilaan ja hurttiin huumorintajuun sekä vallitsevaan lepattelevaan tunnetilaan, - ja puhutteli myöskin esim. Äiti -runon oivalla lopputoteamuksellaan:
Maa on meidän äiti. Taivas meidän isä. Me maailman lapsia...
Tutustumisen väärtti, hyvänmielen kooste:)
Maailman lapsena:
maanantai 12. maaliskuuta 2018
Jarmo Korhonen: "Fraseologia - Kiinteiden sanayhtymien tutkimus" - ex Libris...
"Fraseologia - Kiinteiden sanayhtymien tutkimus", Jarmo Korhonen, Finn Lectura, 2018, 357 s.
"Jarmo Korhonen (s. 1946) Jarmo Korhonen on Helsingin yliopiston germaanisen filologian emeritusprofessori. Hän on European Society of Phraseology -yhdistyksen perustajajäsen.
"Jarmo Korhonen (s. 1946) Jarmo Korhonen on Helsingin yliopiston germaanisen filologian emeritusprofessori. Hän on European Society of Phraseology -yhdistyksen perustajajäsen.
Fraseologia – Kiinteiden sanayhtymien tutkimus
on kattava johdatus fraseologian rikkaaseen ja monisävyiseen maailmaan.
Se nojaa ajankohtaisen kansainvälisen fraseologiantutkimuksen
saavutuksiin ja ottaa huomioon monet Euroopan suuret kielet sekä suomen
ja ruotsin. Teos on hyödyllistä luettavaa kaikille keskeisten vieraiden
kielten opettajille ja opiskelijoille sekä kielitieteilijöille,
tutkijoille ja kääntäjille. Se tarjoaa kiinnostavaa tietoa myös
kansanperinteen, kirjallisuustieteen ja kulttuurihistorian tutkijoille
ja harrastajille" (Takakansi)
Tämä selkeä ja laaja teos pitää sisällään 14 hyvin alatasoihin jäsenneltyä lukua, laajan kirjallisuushakemiston sekä asiahakemiston. Oma lukijan roolini ja lähestymistapani on puhtaasti harrastelija- ja kiinnostuspohjainen ja lukutapani selektiivinen. Teoksen annista ilahtuneena jätänkin tietopohjaisemman tarkastelun suosiolla osaavampien harteille. Eri kielten yhteneväisyyksiä, yhteyksiä ja juuria on hauskaa ja innostavaa tutkia sekä uuden oppiminen ja tiedon omaksuminen tuottaa paljon iloa.
"Antoisa kohde fraseemien tekstiesiintymiä tutkivalle ovat pakinat.
Monesti pakinoitsijat intoutuvat hyvinkin värikkääseen kielenkäyttöön fraseemeja kasaten, niiden rakenteellisia ja semanttisia ominaisuuksia muunnellen ja niillä muutenkin leikitellen. Hyvä esimerkki tästä ovat Suomen Kuvalehden pakinoitsijan Jukka Ukkolan tekstit, joissa fraseemit ovat jo pitkään olleet ahkerassa käytössä. Varsinainen fraseologian ilottelu on kyseessä Ukkolan pakinassa, jonka otsikkona on Kissa pöydällä":
Joten nostetaanpa nyt se kuuluisa katti pöydänkulmalle:
- Äimän käkenä olemme sopuleiden välityksellä pitkän ihmetelleet sitä sylttytehtaan loiskiehuntaa, joka suorastaan kuhisee porsaanreikiä.
Nyt kuitenkin lonksuu siihen malliin, että enää meitä ei ajeta kuin käärmettä pyssyyn. Emme osta sikaa säkissä, emmekä kannusta mustia hevosia,
vaan kissa on nostettava reilusti pöydälle, muuten hukka perii ja susi syö eväät, sillä vanha koira ei opi istumaan, ja mihinpä seepra viiruistaan pääsee...
Paitsi alan ammattilaisille, tämä on mitä avartavin ja kiintoisin tietoteos kaikille meille sanojen pyörittelijöille ja niiden parissa viihtyville sekä fraasien ystäville ynnä kielistä kiinnostuneille harrastajille!
Tähän päivään sopivasti myös toivon, että parhaillaan äidinkielen esseen parissa ahertavilla abiturienteilla ovat myöskin fraasit riittävästi hanskassaan, ja että he suoriutuvat urakastaan vähintäänkin omaa tasoaan vastavasti:)
Peukut pystyssä, eilisestä ensimmäisestä kahden mustarastauroksen välisestä kilpalaulannasta ja kaikkien neljän chililajikkeen itusten esiinnoususta ilahtuneena toivotan kaikille lukijoilleni
kiintoisaa & keväistä alkanutta viikkoa:
Tämä selkeä ja laaja teos pitää sisällään 14 hyvin alatasoihin jäsenneltyä lukua, laajan kirjallisuushakemiston sekä asiahakemiston. Oma lukijan roolini ja lähestymistapani on puhtaasti harrastelija- ja kiinnostuspohjainen ja lukutapani selektiivinen. Teoksen annista ilahtuneena jätänkin tietopohjaisemman tarkastelun suosiolla osaavampien harteille. Eri kielten yhteneväisyyksiä, yhteyksiä ja juuria on hauskaa ja innostavaa tutkia sekä uuden oppiminen ja tiedon omaksuminen tuottaa paljon iloa.
"Antoisa kohde fraseemien tekstiesiintymiä tutkivalle ovat pakinat.
Monesti pakinoitsijat intoutuvat hyvinkin värikkääseen kielenkäyttöön fraseemeja kasaten, niiden rakenteellisia ja semanttisia ominaisuuksia muunnellen ja niillä muutenkin leikitellen. Hyvä esimerkki tästä ovat Suomen Kuvalehden pakinoitsijan Jukka Ukkolan tekstit, joissa fraseemit ovat jo pitkään olleet ahkerassa käytössä. Varsinainen fraseologian ilottelu on kyseessä Ukkolan pakinassa, jonka otsikkona on Kissa pöydällä":
Joten nostetaanpa nyt se kuuluisa katti pöydänkulmalle:
- Äimän käkenä olemme sopuleiden välityksellä pitkän ihmetelleet sitä sylttytehtaan loiskiehuntaa, joka suorastaan kuhisee porsaanreikiä.
Nyt kuitenkin lonksuu siihen malliin, että enää meitä ei ajeta kuin käärmettä pyssyyn. Emme osta sikaa säkissä, emmekä kannusta mustia hevosia,
vaan kissa on nostettava reilusti pöydälle, muuten hukka perii ja susi syö eväät, sillä vanha koira ei opi istumaan, ja mihinpä seepra viiruistaan pääsee...
Paitsi alan ammattilaisille, tämä on mitä avartavin ja kiintoisin tietoteos kaikille meille sanojen pyörittelijöille ja niiden parissa viihtyville sekä fraasien ystäville ynnä kielistä kiinnostuneille harrastajille!
Tähän päivään sopivasti myös toivon, että parhaillaan äidinkielen esseen parissa ahertavilla abiturienteilla ovat myöskin fraasit riittävästi hanskassaan, ja että he suoriutuvat urakastaan vähintäänkin omaa tasoaan vastavasti:)
Peukut pystyssä, eilisestä ensimmäisestä kahden mustarastauroksen välisestä kilpalaulannasta ja kaikkien neljän chililajikkeen itusten esiinnoususta ilahtuneena toivotan kaikille lukijoilleni
kiintoisaa & keväistä alkanutta viikkoa:
torstai 8. maaliskuuta 2018
Naistenpäivää...
Kuopuksen lakonisen lausahduksen mukaan naistenpäivä on joka päivä.
Onhan se niinnii nähtävä...
Ollaksesi suuri ole kokonainen
älä mitään itsessäsi liioittele
äläkä sulje pois.
Ole kaikki kaikessa.
Pane kaikki mitä olet pienimpäänkin mitä teet.
Niin kuukin mahtuu joka lampeen,
koska se loistaa korkealta.
älä mitään itsessäsi liioittele
äläkä sulje pois.
Ole kaikki kaikessa.
Pane kaikki mitä olet pienimpäänkin mitä teet.
Niin kuukin mahtuu joka lampeen,
koska se loistaa korkealta.
Fernando Pessoa
Juuri tänään(kin) on siis SE päivä, jolloin armaiden ja arvoisain miessukupuolisten kanssakulkijain sopii lähestyä meitä vaikka hennompikin ruusu hampaissaan.
Juuri nyt elämme vuodenkierron parasta aikaa: talven selkä on taittunut, kevät ja kesä ovat edessäpäin, eikä niiden iloista ja anneista vielä mitään ole menetetty, todeksi eletty.
Veikeää pilkettä silmiin hyvät kanssasisareni, kepeitä askeleita, lennokkaita aatoksia ja mukavia mielenliikkeitä eli
ratevaa naistenpäivää:
tiistai 6. maaliskuuta 2018
Sauli Sarkanen: "Paarmalintu, kootut runot" - ex Libris...
"Paarmalintu, kootut runot", Sauli Sarkanen, Sanasato, 2017, 147 s.
"Sauli Sarkanen (s. 1951) on Oriveden Eräjärvellä asuva, 1975 debytoinut runoilija. Teos sisältää Sarkasen aikaisemmat kokoelmat Miksi annan ääneni (1975), Joku on käsitellyt tätä maailmaa (1976), Neidonvaippa (1978)
ja Elämän nautinnot (2016) sekä uuden kokoelman Paarmalintu (2017)." (Lievelehti ja Kustantaja)
Mustankirjava paarmalintu
heti äänessä kun liikahdan
siivet nykivät kiivas lento lähioksalle
hermostunut ääntely jos vielä lähestyn
äänet kuuluvat yhä
kun astelen puiden taakse
puiden taakse
unohduksiin
Kun auringonpaiste alkaa kevätvarhain lämmittää poskea, siristyttää silmiä ja valoistaa mieltä, on minulla runojen aika; alkaa runottaa...
Kausi on mieluisaa avata tällä Sarkasen Paarmalinnulla, semminkin, kun se antaa tilaisuuden tutustua uuteen runoniekkaan ja toisekseen koska luonto on rakas ja tärkeä elementti ja osa-alue elämääni. Paarmalintu on kirjosiepon muinoinen nimitys.
©Pekka Rajala
Ja mitäpä meille paarmalintu Sarkasen tulkitsemana livertelee:
- Jos sanottavasi on pelkkiä toiveita
ja vetäytymistä
riittäköön sinulle vapaus
- Kadulla käteeni tarttuvan ihmisen,
penkillä istuvan vanhuksen,
tästä maailmasta
mitään tietämättömän ihmisen hymystä,
Luonnon päivittäisestä
taistelevasta hymystä,
sanaa käyttävän,
asuntonsa puilla lämmittävän ja
kalaa ja vihanneksia syövän
alhaisella kulutustasolla elävän hymystä,
Itsensä huomioon ottavan,
muista muistavan,
ystävien kanssa rupattelevan
Ilon hymystä.
- Yön varjojen veneet
tulevat keskiyön jälkeen
on oltava hereillä
jos aikoo lähteä
päivällä niitä et löydä
eivätkä ne odota.
- Päivissä lentää
harakoita kuin ihmisenelämää
kaikenlaisia laulavia
harhailijoita
härnäämässä tuulen tanssia
kaikenlaisia puita
naavahiuksineen
kosiskelevat mättäitä
ja marjoja ja notkeaa kiihkoa.
Kooste oli tervetullut ja miellyttävä kohtaaminen Sarkasen kanssa, liekö runoilija piiloitellut aiemmin kansikuvan tupasessa... Joka tapauksessa viehätyin Sarkasen tapaan katsoa, kokea ja kuvata maailmaa, luontoa. Mitä parhain teos avata kevään runosesonki ja jäädä korvat höröllään odottelemaan, milloin mustarastas avaa huilunsa kevääseen. Vuosi sitten tämä ilotapahtuma oli 5.3. illansuussa klo 19 pintaan.
Kevättä & kiihkoa rintaan:
maanantai 5. maaliskuuta 2018
Noël Balen & Vanessa Barrot: "Kalmankääryleitä murhakastikkeessa/Petits meurtres à l'étouffée...
"Kalmankääryleitä murhakasikkeessa", Noël Balen & Vanessa Barrout,
Aviador Kustannus, 2018, 197 s., suomentanut Einari Aaltonen.
"Noël Balen on ranskalainen kirjailija, esseisti ja musiikkikriitikko, joka on kirjoittanut useita muusikoiden elämänkertoja. Balen on ollut nuoresta asti intohimoinen jazzin harrastaja. Balenin esikoisteos, novellikokoelma
La mussique adoucit les meurtres, ilmestyi vuonna 1987. - Balen on työskennellyt myös tuottajana ja sovittajana. Vanessa Barrot on ranskalainen kirjailija, joka on oman tuotantonsa lisäksi kirjoittanut teoksia yhteistyössä miehensä Noël Balenin kanssa." (Lievelehti)
"Lyonin gourmet-ravintolapiireissä ruoka maistuu krantummillekin. Gastronomialehden päätoimittaja Laure Grenadier kirjoittaa juttusarjaa Ranskan ruokapääkaupungista lukijoidensa ahmittavaksi. Yksi sarjaan haastatelluista on huippukokki Jérôme Thévenay; haastattelu jää miehen viimeiseksi.
Kun tuoni alkaa korjata satoa muidenkin haastateltujen keskuudessa, Grenadier huomaa joutuneensa keskelle murhasarjaa." (Takansi)
Kalmankääryleitä murhakastikkeessa on kirjan nimeksi poikkeava ja huomion kiinnittävä. Teoksessa Pöydän Ilot-aikakauslehden päätoimittaja Laure rientää lehtiö kourassa Lyonin bouchonista toiseen jälkijoukoissaan kamera-arsenaalia raahaava valokuvaajansa Emergildo "Paco" Alvarez. Kaksikon kintereillä tulevat lukijalle samalla myös Lyonin nähtävyydet tutuiksi samoin kuin Paul Bocuse muine kuuluisine, palkittuine keittiömestareineen. Kirja antaa myös joviaalisti kaiken aterioinnin ja ähkyn vastapainoksi tarkat ohjeet herkuttelijan ylipainon hoitoon.
- Viimeiset asiakkaat olivat juuri poistuneet. Viisikymppinen, hienoisesti humaltunut pariskunta asteli verkkaisesti yöhön. Tuohon epämääräiseen aikaan vuorokaudesta, jolloin Lyonin valot alkoivat häilähdellä Jérôme Thévenay naksautti oven lukkoon ja veti metalliverhon alas. Ravintola Peukaloisen kadunpuoleiset ikkunanäkymät katosivat. Hän sammutti kahvinkeittimen, pyyhki baaritiskin, sulki Gran Marnier -likööripullon, laittoi astianpesukoneen jäljiltä edelleen lämpimät ja huuruiset jalkalasit paikoilleen ja tarkasti pikaisesti keittiön. Siellä oli siistiä. Työtasot olivat tahrattomat, kattilat ripustettu paikoilleen, matot lakaistu, liedet puhdistettu ja lattia luututtu. Kaikki oli mallillaan niin kuin aina Toinoun päätettyä työvuoronsa...
Ihan siis meikäläisittäin Marttaliiton suosittelemaan, pätevään malliin.
Herkuttelu, gourmet ja murhat on ihan pikantti yhdistelmä. Varoituksen sana on kuitenkin paikallaan: tämän mm. Tuhti-Tipu ja Herkkusuu nimisiä bouchoneita vilisevän dekkarin pariin on parasta käydä vain täysin kylläisenä, jottei vatsa ala valittaen murista ja nurista tässä ranskalaisherkkujen ja reseptien kavalkadissa. Kokonaisuus on pikkunäppärä, harmiton ja genressään hauskasti poikkeava dekkari kelpo loppuratkaisuineen.
Totuuden nimissä mainittakoon, ettei tämä sisälmyspainotteinen, vaikkakin valikoimaltaan laajahko á la carte -runsaus saanut minua käännytetyksi ranskalaiskeittiön puoleen, vaan pidättäydyn edelleen tiukasti välimerellisen ruokakulttuurin vannoutuneena ihailijana ja toteuttajana.
(Totuudessa edelleen pysyäkseni huom. jälkimmäinen = Kanssakulkija.
Minä tyttö = laatikot ja keitot-osasto sitten vaan lämmittelen ja loihdin valmiista:)
- Jos on kovasti suruissaan ja silti nälkäinen, tietää sentään olevansa hengissä.
- Keittotaito on taiteista vanhin. Aatamikin syntyi tyhjin vatsoin.
Jean-Anthelme Brillat-Savarin. (Suomentanut Jukka Mannerkorpi)
Bon appétit:
perjantai 2. maaliskuuta 2018
John le Carré: "Vakoojan perintö / A Legacy of Spies" - ex Libris...
"Vakoojan perintö", John le Carré, Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2018, 337 s., suomentanut Tero Valkonen.
"John le Carré, oik. David John Moore Cornwell (s. 1931) opiskeli Bernin ja Oxfordin yliopistoissa. Hän opetti Etonissa ja toimi lyhyesti Britannian tiedustelupalvelussa (MI6 vuosina 1959-1964) kylmän sodan aikana.Yli 50 vuoden ajan hän on elättänyt itsensä kirjoittamisella. Hän asuu Lontoossa ja Cornwallissa.
Vakoojan perintö palaa John le Carrén maineikkaiden teosten Mies Kylmästä ja Pappi lukkari talonpoika vakooja maailmaan terävänä ja kristallinkirkkaana, tasapainoillen nerokkaasti vanhan moraalin ja uusien sääntöjen välillä." (Lievelehti ja Wikipedia)
"Peter Guillam, Britannian salaisen palvelun entinen vakooja, kuulun
George Smileyn kollega ja oppipoika, on vetäytynyt eläkepäiviksi maatilalleen Bretagneen. Yllättäen hänet kutsutaan Lontooseen tekemään tiliä kylmän sodan aikaisista tapahtumista. Syyttäjänä toimii uusi sukupolvi, jolla ei ole mitään käsitystä siitä millaisessa maailmassa tuolloin elettiin. Jonkun on maksettava viattomien verestä, joka kerran vuodatettiin yhteisen hyvän nimissä." (Takakansi)
John le Carré on pitkän linjan vakoilukirjallisuuteen keskittynyt kynäniekka,
jonka tuotanto on ollut kauttaaltaan asiantuntevaa, laadukasta ja mielenkiintoista. Häntä ei voi myöskään tehtailun oksalta alas ampua, sillä edellinen teos Tulenarka totuus sai suomennoksensa vuonna 2014.
On helppo yhtyä Wikipedian kommenttiin siinä, että parhaimmillaan hänen kirjansa ovat ryskyttäneet ja jopa ylittäneet jännitys- ja korkeakirjallisuuden
raja-aitoja.
©By 3.0
Miksi: - Miksi minä sen kaiken tein, varsinaisesti. Sinähän olit uskollinen jalkamies vain. Ei ollut sinun asiasi kysyä, minkä takia aurinko joka aamu nousi. Maailmanrauhanko takia, mitä se sitten tarkoittaakin? Kyllä, kyllä ilman muuta. Sotaa ei tule, mutta kamppailu rauhan puolesta johtaa siihen, ettei kiveä jää kiven päälle, kuten venäläisillä ystävillämme on tapana sanoa.
- Vai tehtiinkö kaikki kapitalismin nimissä. Herra paratkoon. Kristinuskon?
Herra paratkoon jälleen. - Englanninko tähden se kaikki sitten tehtiin? hän jatkoi. Sellainen aika oli, ilman muuta. Mutta kenen Englannin. Minkä Englannin.?
Vainko yksin Englannin, muusta erillisen. Peter, minä olen eurooppalainen.
Jos minulla oli erityinen tehtävä - jos koskaan tiedostin täyttäväni tehtävää, vihollista vastaan taistelun lisäksi, se koski nimenomaan Eurooppa.
Jos olin sydämetön, olin sydämetön Euroopan tähden. Jos mielessäni oli tavoittamaton ihanne, se koski sitä että Eurooppa tuotaisiin pois pimeästä kohti uutta valistuksen aikakautta....
Tilinteon hetki! Mitä tapahtuu, kun menneet, historialliset tapahtumat,
tilanteet ja käytännöt irroitetaan historiallisesta kontekstistaan ja tuodaan tapetille nykypäivän arvioitaviksi? Vuosia ehti vieriä ennen holokaustin pöydälle nostamista. Meillä vuoden 1918 tapahtumat ovat olleet esillä ja ruodittavina vasta nyt.
Kuinka tulevaisuudessa analysoidaan ja kuinka todeksi kirjoitetaan se,
mitä esim. juuri nyt tapahtuu Syyriassa ja mikä tulee olemaan uuden polven selitys tilanteelle? Onko historia niin kuin se luetaan? Kenen totuus on lopulta oikea totuus? Lukiessa kysymyksiä herää pitkin matkaa Guillamin puolestaan hikoillessa tentattavana kylmän sodan tiimoilta.
Vakoojan perintö tarjoaa paitsi jännittäviä hetkiä kaikille vakoojatarinoiden ystäville, kauttaaltaan korkealuokkaista - joskin paikoin kiemuraistakin - ja kieliasultaan moitteetonta, analyyttista kerrontaa kaikille meille le Carrén ystäville. Mielenkiinnon ylläpitävä ja antoisa perintö!
"History is the version of past events that people have decided to agree upon." Näin totesi Napoleon Bonaparte aikanaan.
Prof. Juha Sihvola puolestaan on maininnut "kolme syytä perehtyä historiaan. Historiassa on ajateltu toisin kuin nykyisin, joten menneisyyden tutkiminen opettaa arvioimaan ajatteluamme kriittisesti. Lisäksi historiasta voi oppia erilaisuuden suvaitsemista ja kunnioitusta. Kolmanneksi se voi opettaa myötätuntoa inhimillistä haavoittuvuutta kohtaan, se kun on johtanut vahvojakin ihmisiä sattuman armoille." (Wikipedia)
Päivän tunnussana on Tulppaani, ilahduttaa myös kauniina kimppuna!
Myötätuntoista maaliskuuta:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)









