"Metsästäjän terveysoppi" - ex Libris...

 
"Metsästäjän terveysoppi", Sauli Laaksonen, Wazama Media Oy, 2013, 298 s.

Sauli Laaksonen on kuusamolainen riistaeläinten terveydenhoitoon erikoistunut eläinlääkäri ja Helsingin yliopiston hirvieläinsairauksien dosentti. Teoksen runsas, elävöittävä  kuvamateriaali ja vesivärimaalaukset ovat myös  Laaksosen käsialaa.

"Kirja käsittelee selkeästi ja ytimekkäästi riistaeläinten sairauksia ja riistan käsittelyä ollen kansainvälisestikin ainutlaatuinen perusteos esitellessään uuden oppiaineen : metsästyshygienian."

Itse olen opukseen luonut vain sivullisena, joskin asianomaisena henkilönä  silmäyksen, mutta koska perhekunnassamme metsästetään ja käytetään riistaa ravintona, uskon & luotan tässä täysin  kanssakulkijani suositukseen ynnä arvostelukykyyn  ja tämä kiinnostava tietopaketti  onkin  poikkeuksellisesti Vaarin vinkkinurkasta kotoisin oleva hitti perusteoksesta kaikille metsästäjille, riistaeläinten kanssa puleeraaville ja yleensä  aiheesta innostuneille.

Terveydeksi:

"Andalusialainen ystävä" - ex Libris...

"Andalusialainen ystävä / Den andalusiska vännen", Alexander Söderberg,
 Gummerus kustantamo Oy, 2014, 586 s., suomentanut Outi Menna.

Suomentajan tärkeästä panoksesta luettavuuteen siteeraan tässä Gummeruksen suomennetun kaunokirjallisuuden toimituspäällikköä,  Niko Aulaa:" Suomentajan ammattitaito on tehdä itsensä huomaamattomaksi, kirjoittaa suomenkielinen teksti niin kuin kirjailija olisi sen itse kirjoittanut, jos olisi osannut suomea. Outi Menna on erittäin huomaamaton suomentaja, suorastaan näkymätön; vain harvoin kustantaja saa käsiinsä yhtä viimeisteltyä tekstiä kuin Mennalta."
Tämä pitää paikkansa ja ilahduttaa myös meitä lukijoita;
 kiitos Outi Menna!!

Söderberg on ruotsalainen - kuinkas muutenkaan - tv-käsikirjoittaja ja ohjaaja, mikä näkyy tekstin flashinomaisissa pätkäisyissä ja kohtauksissa, muttei rakennetta pirstaloiden.  Kirjan päähenkilöpari: Sophie Brinkman, yksinhuoltaja-sairaanhoitaja ja Hector Guzman, "kirjakustantaja", Guzman Adalbereton, el Buenon rikollisperheen jäsen. Jäntevästi  jäsennelty on myös "sisäpiireihin" päässeen järjestyspoliisi Lars Vingen pillereillä pinnivä persoona.

Kannet kätkevät kriminaalisti operoivia poliiseja vs. arvokkaita herrasmiesroistoja. Liikutaan maantieteellisesti monilla kartoilla, kansainvälisen  ase- ja huumekaupan alueella operoiden, on poliisin salaista erikoisryhmää, saksalais-venäläistä mafiaa. Kummisetämäisen meiningin ja verissäpäin harjoitetun rikollisuuden rinnalle kirjailija on onnistunut luomaan henkilöhahmoistaan kiintoisia tyyppejä vallanhaluineen, pelkoineen, epäilyksineen, kiintymyksineen ja ennen kaikkea omalle sidosryhmäälleen osoitettuine ehdottomine lojaalisuuksineen. Kaikkinensa akselilla hyvä - paha  tasapainoileva, etäisesti eettinenkin, positiivinen ja positiivisesti kepeä  dekkari, Guzmanien klaanista kertovan trilogian ensimmäinen osa.

Ystävällisesti:

Hiustenhalkomista & hanska on heitetty...

moista näpertelyä  en tapaa harrastaa,  mutta eräänlaisena  lohdullisena jatkona eilisiin tassunjälkiin  todettakoon, että seuraavien pyöreiden vuosien kunniaksi, on hovikampaajani luvannut laittaa itsensä likoon ja kaiken ammattitaitonsa ynnä osamisensa peliin, jotta Mummo voi enempi vähempi arvokkaasti, mutta ainakin hilpeän ikimuistoisesti tuolloin Gildakiharoissaan  riekkua rahkeidensa &  resurssiensa mukaan. Rita Hayworth & Gilda:

 http://www.youtube.com/watch?v=0d1C1qQ_VoI


Taisteluhanska on heitetty:  Kun on jotain, mitä odottaa...

Amado mio:

Avattaren taustasta....

Tulevan talven reissunriittailujen aktualisoituessa notkahti sen verran nostalgian puolelle, jotta avattakoon Avattaren ja Takkutukan taustaa: Kruunukurki (Balearica) on kurkilintujen lahkoon kuuluva suku, joka elää Afrikassa Saharan eteläpuolella ja on ainoa puuhun pesivä kurkilaji. Suvussa on kaksi sorttia: etelänkruunukurki (Balearica regulorum) ja kruunukurki (Balearica pavonina).

Talvehtimisreissulla 2010 Teneriffan Puerto de la Cruzissa vierailimme ensi kertaa  Loro Parquessa. Tämä tärkeänä asteleva arvokkaanoloinen kaunotar herätti veikistellessään ja koketeeratessaan meissä  suurta ihastusta ja hilpeää huvittuneisuutta. Jälkimmäisestä asenteesta vissiin suivaantuneena lintudaami lopulta kyllästyneenä kohdisti tiukan tuijotuksensa suoraan päin Mummon pläsiä kuin tivaten & tiukaten:"Señora, por favor: tarkistakaa oman frisyyrinne ladylikeus ja lookki!"

Keltaisen  minijunan kyydistä jäätyämme, puskettuamme pärskeitä &  puuskatuulta päin pitkin San Telmoa Martianezin alueella sijaitsevaan residenssiimme näin teinkin. Ja jippijaijee ynnä jumppahuti -tuulentuivertama suolapisaroiden stailaama  kilpaileva pörröpystäri vaaleaa tyypillisen hentoa pohjoismaista hiuslaatua sädekehän lailla kuin kotimaan paukkupakkasissa poistempaistun  pipomyssyn sähköistämänähän se siinä naamavärkkiä kehysti... Kaikilla meillä on tällä Telluksella kuulemma kaksoisolentonsa vai surullisen sukuhistorian synkkiin syövereihin sinkoutunut siskoniko se siinä peilistä vastaan  katsoa tapitti??

Vaarin korninkieroutuneen, omasta mielestään hurtinhersyvän huumorin mukaan yhdennäköisyytemme oli ja on edelleen eittämättömän ilmiömäinen... Tästä tilannekomiikasta ja kuin aikoinaan Afrodite aaltojen kuohusta näkivät makeiden naurujen myötä päivänvalon käyttämäni  Avatar & Takkutukka.


Saludos cordiales:

Granta 2: Outo - ex Libris...

"Granta 2: Outo,  Otava, 2014,  314s. 18 kirjoittajaa mm. Don de Lillo, Haruki Murakami, Zadie Smith, Juhani Karila, Johanna Sinisalo...



"People are strange when you're an stranger: laulaja Jim Morrison, The Doorsin kappaleessa. Muukalaiselle muut ihmiset tuntuvat vierailta, oudoille oudoilta.

Outouden kokemukset liittyvät yleensä johonkin rajapintaan. Kyse voi olla identiteetin määrittelystä, rajasta itsen tai toisten, meidän ja niiden välillä. Outo liittyy myös kielen rajoihin. Oudon alueelle kuuluvat asiat, joille meillä ei ole nimeä, joiden lokeroinnissa kieli joutuu kiipeliin. Rajoja koetellessaan outo ohjaa meitä kysymään ja kyseenalaistamaan, katsomaan asioita eri näkökulmista." Pääkirjoitus: Aleksi Pöyry.

Suosikeikseni nousivat: Katja Ketun "Punikkitatti", Hannu Väisäsen "Eli Zebbahin voikeksit", Naomi Aldermanin "Pian meidän päivinämme", Sami Lopakan "Uudet lasit" ja Daniel Galeran "Hyöky". Sofie Oksasen "Outoa puhetta" oli Viron historiaa, itsenäistymistä ja kansakunnan tuntoja selkeästi valottava ja varsin informatiivinen. Kirjavaan joukkoon mahtuu myös runoa Harry Salmenniemeltä ja Ville Rannan sarjakuvaa.

En ole varsinaisesti yllätyksistä riemuunrepeävää sorttia, mutta hivenen umpimähkäisyyttä on piristävä lisuke muutoin ennakkoon valittuun lukusortimenttiin. Granta on sellaisen torstaiyllätyksen, pieni lahja ilman syytä,  kaltainen, jota olemme Vaarin kanssa  yhdessäolon vuosikymmeninä toistemme ilahduttamiseksi taannehtien harrastaneet. Ja siinä onnistui ihan mainiosti  tämä Grantan  kakkososakin, joka oudon eri lähestymistavoista huolimatta tai ehkäpä juuri siksi pysyi tyylipuhtaasti kasassa!

Kolmosta ootellessa:

"Hyvän kääntöpuoli" - ex Libris...

"Hyvän kääntöpuoli", Hannu Lauerma, WSOY, 2014, 269s.

Hannu Lauerma on lääketieteen tohtori, psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti. Hänellä on unilääketieteen erikoispätevyys. Lauerma työskentelee Psykiatrisen vankisairaalan vastaavana ylilääkärinä ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessorina.

"Luulin enkeliä valkoiseksi, mutta sitten näin Sertolla pestyn perkeleen." (Teoksen takakansi)...

Tämä "Ihmismielen asiantuntijan" 20:n eri aihealueista koostuvan luvun kiinnostava, laaja-alainen kokoelma  pahuuden ympäriltä on kirjoitettu ymmärrettävästi ja ymmärtäväisesti huumorin kukkaa poimimatta jättämättä rauhalliseen, viipyilevään ja pohdiskelevaan vaan ei valmiiksipureskeltuun tyyliin.  Argumentointi on napakkaa, tiukasti tieteeseen ja tietoon perustuvaa 10 - 0 mallista, mutta ei yksisilmäistä, jättäen lukijalle hengähdystaukoja  pohdiskeluun ja  älyllisiin ravisteluihin.
 Mutuja karkottaen,  terveesti tilkan provosoidenkin teos haastaa  mielipiteentarkistuksiin ja  -päivityksiin. Ei-tiukkapipoinen eikä jonniinjoutavaa jorinaa vaan faktapitoinen ja lukijaystävällinen laatuteos sekä hauska ja sisällön kanssa synkrossa oleva päällys: Mika Tuominen!

"Ihminen ei ole pohjimmiltaan hyvä eikä paha." (Lauerma, SK 27.2.2012)

Lohdullista(ko?):

Talvilomaviikon temmellyksiä & tuumailuja...

Talven riemujen keleistä ei ole ollut tietoakaan, vaan enempi-vähempi tuhruisessa ja sateisessa säässä on mennä liukasteltu kulunutta lomaviikkoa. Henkisellä tasolla on aurinko loistanut ja hervottoman hilpeä temmellys vallinnut huushollissamme, kun poikkeuksellisesti koko Perhekunnan voimin eri muodostelmissa  ovi on  kuluneella viikolla vilkkaasti  avautunut sisäänpäin.

Repertuaarissa on vilahtanut Late Liskoa, lähiseudun leikkipuistoja, palapelejä ja iltasatua,
 jonka Vaari totuuden nimissä lueskeli kolmelle päivän pakerruksista tyytyväisinä tuhiseville neitokaisille, jotka poskien koskiessa tyynyyn urvahtivat samantien. Kisakatsomoa, varttuneempaa keskustelua ja istumista pöydän ympärillä niskat kenossa  Suomen matsia ruokaillessa (ehdoton & ainutkertainen  poikkeustapaus!!) samalla seuraten.  Menu on sisältänyt pastaa, lihapulleroita, Tortilla españolaa uunipeltiversiona, mexicolaista tomaattikanaa, porsaanfilettä ja pekoni-cheddartäytteistä rosamundaa guacamolella ryyditettynä. Korillisen hedelmiä ja vadillisen vihanneksia; lainkaan väheksymättä jäätelöarsenaalia: puikkoja,vaniljaa, mascarponea, tiramisua  ja kahdensortin pirtelöitä sekä Vaarin vastapyöräyttämiä perinteisiä korvapuusteja. Ja taas on jaksettu hupsutella & höpsötellä!

Aikana, jolloin eri me eri ikäpolvet läpikäymme muutoksia, kriisejä, kasvukipuja ja aikuistumista  ynnä asteittaisten luopumisten vaan ei luovuttamisen vaiheita, tätä Elämää, on mielestäni  tärkeää myös voida ja saada kokea yhdessäolon hetkien  luomaa iloa, naurua ja huolettomuutta, turvallisuutta ja illuusiota kaiken jatkuvuudesta ja harmonisesta tasapainosta...

Sympaattista Pekka Poutaa & kumpp. yhtikäs väheksymättä: aina yhtä luotettava kevään airut ja indikaattori mustarastas on muutamina aamuhämäränhyssyn hetkinä vienosti kokeillen, aristellen jo  availlut ääntään; sehän on sitten hela kööri avoimin sylein, mielin ja sydämin

kevättä kohden: