Hola!

Klo 08.45 / 15,0C / 64% pientä poutapilveä

Höperön & Hömpän seikkailu saarella alkanut, tuuhea tuloruljanssi takana: 5/12 tulopäivämme oli kuulemma kertojasta riippuen ensimmäinen sateeton sellainen viiteen tahi peräti seitsemään viikkoon. Marraskuu sateisin 20:een vuoteen, samoin esiintyneiden raivokkaiden myrskypuuskien suhteen. Menneet päivät ovat hellineet: max. 24,7 (varjossa), yön alin 12,6 ja kosteus välillä 45 - 82%, jotta silleen... Sielu soljahti sutjakkaasti kotimaisemiin, fysiikka akklimatisoitui tuhahdellen ja puuskutellen liki 40-graadin lämpötilaeroon, nyt moitteetta ruodussa.

On morjestettu, kätelty, halattu ja poskisuudeltu sekä tassulteltu tarmokkaasti itsemme kartalle. Kaikki oleellinen elon sujumisen kannalta talsissa, luonnollista vaihtuvuutta puodeissa, putiikeissa ja täkäläisittäin kapakoissa eli tascoissa. Joulutähdet hehkuvat punaisina puistoissa, jouluproge pyörii täysilla: myyjäisiä, folklorea kaduilla, Belen / Jouluseimi on avattu jnpp.

Täystyrmäys oli sen sijaan yllättäen tulla nettiyhteyden saamisesta: ajallisesti osui alkutaipaleellemme kaksi juhlapyhää: 6/12 Espanjan perustuslain päivä ja 8/12 Inmaculada Conception eli Neitseellisen sikiämisen päivä. Toisekseen Vodafonen molemmat liikkeet tylyttivät finitoa  perjantaina luvaten tiistaille uusia yhteyksiä. Vaan eipä ollut mitään, Orangen toimivuusongelmista olimme tietoisia edellisvuodelta ja lisäksi kuulimme sen myös kaataneen koneita, joten ei kiitos niin mielellään kuin vissisti Pojanpoika olisi Tenekeikan huolinutkin, joten AM:n oppaan kanssa keskusteltuamme päädyimme Movistariin. Eilinen koko päivä meni tässä projektissa, nyt pelittää, hinta mokkuloineen 52,- ja sittemmin 20,-/kk. Huh-huh...

Allamme kävelykadulla kukkivat nämä:

Per aspera ad astra:

Hellurei & hellät tunteet...

Perhekunta toteutti kuluneena Adventtiviikonloppuna sellaisen kolmipäiväisen performanssin, josta jäi tunnetila ikäänkuin olisimme Vaarin kanssa oikeasti ja aidosti rakkaita ja tärkeitä persoonia, joita hemmoteltiin olan takaa, ynnä sieluun ja sydämeen lämmin ja haikea olo:

ylihuomenissa jos olevainen suo, on vakaa tarkoitus pönöttää ja sitten tenettää. Tänään on vuorossa enää rättisirkus pesutuparuljansseineen ja Vaarilla menopeliin liittyvät toimenpiteet: tankkaus, pesetys, laudoille parkkaus, akun irroitus ja Trafille käytöstäpoistoilmoitus. Samalla reissulla hoituu ikävien, finansseja rokottavien ylläreiden välttämiseksi relevantiksi katsomamme lauantaina keskusteluun pöllähtänyt kysymys uuden telefoonin nettiasetusten rustaamisesta ynnä oikeellisuuden tarkistuksesta. Tämä käynti osoittautui asialliseksi toimenpiteeksi!!

Huomenissa ahtaamme kapsäkit valmiiden listojen mukaan sekä asennamme kultaisen kodin poissaoloasentoon Esikoisen isännöintiä, josta iso kiitos etukäteen, varten. Miniäinen on ystävällisesti luvannut noutaa ja kyyditä meidän keskiviikkona Helsinki Vantalle.

Tavoitteena:

Hasta luego:

Resilienssiä kehiin...

kun tässä hippulat vinkuen mennä vinttuutetaan reissuunlähdön alla. Pankkimiitinkiä ja lisävakuutusta vajaa on ulkoisten askojen hoito, ruodussa ollaan hyvinkin. Salainen ase talvimökkimme lattialla pöllähtelevien mustien, itsestään sikiävien palleroiden levitointia varten on plakkarissa: varokoot ryökäleet, täältä tullaan AEG:n Liliput lonkalla kuin Gary Cooper Sheriffissä kuudestilaukeavineen; High Noonit sitten vaan niille...

Sitä ennen kuitenkin hurautamme vielä Kuopuksen katrasta tapaamaan ja Perhekunnan nuorimmaisen ensiaskeleita ihmettelemään & ihastelemaan. Toiveita on myös Nuorisomurmeleiden yökyläilystä perjantaille, tuoreita ja lennokkaita aatoksia tiedossa. Komiaksi päätökseksi on luvassa lauantaille Esikoisen ja Miniäisen järjestämät pikkujoulupäivälliset. Näillä eväillä on hyvä ja haikeaa lähteä.

 Olo on jälleen varsin ambivalentti, kuin kököttelisi yhdellä koivella kuten tämä nuori yöhaikara (jonka tunnistuksesta lämmin kiitos Suomen Birdlifen TM:lle), aikuisena tuo vesseli onkin sitten musta-valkoinen.

Heippatirallat:

Sukat makkaralla, herne nenussa...

tai eksaktimmin perhekunnan perustyyliin Vitolhelmi sieraimessa kökkii Mummo jakkaralla ja

funtsii flunssarokotetta: Vaxigripiä alle 65-vuotiaille, vaan miksvarten vailla tutkimuksellista näyttöä kelvollisuudesta olevaa Fluarixia meille muuteskin nuokkuville nestoreille, kun jo monilla on sikaimaisen surullisenkuuluisat Pandremixit alla? Testryhmäksikö tässä täytyisi toeta, tyrkylle työntäytyä kun luonnostaakin ekstreemiä elonvaihetta mennään? Kiitos, mutta tänä syksynä EI kiitos!!

Sattumoisin sattuneena tilanteeseen poikkeuksellisesti vastattava tuntemattomista numeroista piriseviin puheluihin: jalometalleja kierrättävää putiikkia edustava herra tiedustelee halukkuuttani vaihtaa koruja tms. pitoisuuksia sisältäviä plootuja silkaksi seteliksi. Ois ehkä kantsinut myydä päräyttää lootat tyhjiksi näin helposti ja taattuun ostajaystävälliseen hintaan. Vaan mistä ihmeestä se olisi aikanaan armas perikunta sitten sen elämää suuremman, veret seisauttavan sukset-ristiin-revohkansa repäissyt, jos olisin sen vimpankin hopealusikan tahi rintarossin eurottanut....

Tuimistelee:

Hunnien sotaanlähtö...

on kaikessa komeudessaan kuitenkin ollut varsin vaatimaton offensiivi hirvijahtiin tälläytymisen rinnalla: kämppä totaalisen hujan-hajan, vain pieni polku eteisen halki vie ja naapureille vaivautuneet vakuuttelut: EI Vaari EI todellakaan ole lopullisesti muuttamassa pois kotoa.
Entä miksvasten Perhekunnan arvoisat miespersoonat kauttaaltaan ovat gourmet-mallia; eikös sitä voisi intoutua kunnon machosta äijämeiningistä ja plaseerata itsensä makkara-sinappi-reissumies-akselille?

Viikkojahdin lähtölaukauksen myötä myös kuonot & kirsut kääntyilevät hissuksiin kohti etelää. Maalliseen tomumajaan kohdistuvat,alati moninaistuvat huolto- ja kontrollitoimenpiteet ovat reippaassa vauhdissa ja olo on kuin pinkoisi 110-metrin aitoja. Reilusti yli puolenvälin on selvitty tipluitta ja hurskas toive on, ettei parilla vimpallakaan sorruttaisi kompurointiin. Toimintapää on tarmokkaasti avattu myös käytännön järjestelyjen suhteen lähestymällä pankkitätejä ja kotimme hyviä hengettäriä.

Eli Tästä se lähtee! Salut siis syssyn väreille ynnä suerte suunnitelmille:

Luuskaleskenä:

Perhe on paras...

syksyn taite on aika vetää pöytä pitkäksi. Sen ääreen istahti männä lauantaina  yksitoista hyvästä ruuasta nauttivaa persoonaa kirjaimellisesti sarjasta vauvasta Vaariin. Pienin tosin - vielä tällä kertaa - vaatimattomasti omin näkkäripuolikkain .

Elämän tarkoitusta mietittäessä, on tultu siihen helpottavaankin johtopäätöksen, ettei mitään yhtä ja ainoaa, suurta ja syliinsäsulkevaa tarkoitusta ole, mutta että lapset puolisoineen ja lapsenlapset omalta osaltaan  tuovat elämään  mielekkyyttä sekä iloa, valoa & vauhtia! Muiden elämänalueiden ja mielenkiinnon kohteiden ohella tämä sektori on priorisoinnissa topeinta toppia.


Tuomisyllätyksiä: pyyhkeisiin kiedottu, omassa leivinuunissa paistettu, vielä lämmin kunnon wanhanajan  Ruisleipä siis isolla R:llä lisäksi komia ja varsin intressantti purkki, jossa luumut hilpeän rentoina  kelluvat iloliemessä. Herkku on kuulemma valmis nautittavaksi vasta ennen Joulua, joten Esikoinen valoisasti toivookin  meidän tykkänään unohtavan aarteen kaapinperukoille, jotta voi sitten talvella isännöidessään sipaista snadit siivut lämmikkeeksi. No hope!

Perhekunta oli sitten viimen vallineen + - tilanteen  kasvanut yhdellä tervetulleella jäsenellä; loihhhtavaa;  Vaarin valintamittarilla  siis vallan kolmella h:lla. Kiitos myös:

 Esikoinen päivän kulun ja annin kivasti ja sydäntälämmittävästi  kiteytti:
 " Ihan kuin olisimme pieni suku!"

Matriarkkana:

Nokkela Nikkari piuhaviidakossa...

Oli tullut - korkea  - aika vaihtaa kunnialla täysinpalvellut pöytätietokone uuteen jöötimpään versioonsa. Ei kun Vaari hankintamatkalle & Pojanpoika, tuo armoitettu tietskarivirtuoosi hätiin...

Parin päivän ajan muistutti huusholli kelvollista, kilpailukykyistä  PC-pajaa: kaksi läppäriä ja kaksi kiinteää versiota posotti täysillä ja pinkeää piuhaa risteili liaanien lailla pitkin-poikin, kaiken keskellä tyynen rauhallisen Pojanpojan sormet kiisivät yli silmähavaintonopeuden vehkeiden näppämistöillä imuroiden, siirtäen ja naputellen; ei voi kuin ihailla tämän nettinatikkapolven ennakkoluulotonta ongelmainratkaisukykyä ja taitoa suorittaa useita tehtäviä & toimintoja päällekkäisesti yhtäaikaa. Sekä kärsivällisyyttä meidän tumpeloiden bittiavaruuden reunoillaroikkujain kanssa.

Ilman tätä helppiä olisi meille Vaarin kanssa tupannut tuuhean tiltin päälle ja heittänyt hervottomat herneet nenään sarjasta: mission impossible...

Amigo, muchas gracias: