sunnuntai 21. tammikuuta 2024

Sirkka-Liisa Kivelä: "Vanha löytää itsensä ja maailman: Vanheneminen iäkkäiden runoilijoiden kuvaamana" - ex Libris...

"Vanha löytää itsensä ja maailman: Vanheneminen iäkkäiden runoilijoiden kuvaamana", Sirkka-Liisa Kivelä.  Bookea, 2023, 271 s.

"Sirkka-Liisa Kivelä on yleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkäri ja yleislääketieteen emeritaprofessori. Hänen tieteellinen toimintansa on kohdistunut iäkkäiden depressioihin, kaltoinkohteluun, kaatumistapaturmiin, lääkkeiden käyttöön ja hoitoon." (Lievelehti)



"Vanheneminen on syvällisen kehittymisen aika. Ikääntyvä löytää itsensä muistojen ja pohdintojen kautta. Hän vapautuu rooleistaan. Vanhenemisesta voi tulla uudenlaisen luovuuden kausi laajentuneen mielikuvituksen yhdistyessä elämänkokemukseen. Luonto kasveineen ja eläimineen tulee läheiseksi, ja iäkäs voi kokea olevansa osa luonnon ja maailmankaikkeuden jatkumoa. Kuolemanpelot vähenevät. Fyysiseen hidastumiseensa sopeutuneet vanhukset toivovat maapallon ja luonnon säilymistä, lasten ja nuorten hyvää tulevaisuutta sekä arvostusta ja inhimillisyyttä itseään kohtaan.

Yleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkäri, emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä on koonnut tähän runoantologiaansa vanhenemista ja vanhuutta käsitteleviä runoja ikääntyneiden runoilijoiden 2000-luvulla painetuista teoksista. Runoilijoiden oma ikääntyminen tulee esille syvällisinä näkemyksinä, ja emeritaprofessori Kivelä on täydentänyt niitä psykososiaalista vanhenemista koskevien uusimpien tietojen perusteella." (Takakansi) 

Teos sisältää osion lukijalle ja luvut: Menneen muistot, Aikakäsityksen muutos, Ystävät ja Itsensä löytäminen, uusi luovuus, veitikkamaisuus sekä  Lapset, nuoret, vanhenevat ja vanhat. Muuttuva fyysinen keho, Surut ja sureminen. Toiveet ja haaveet, Parisuhteen rakkaus, Oman kuoleman lähestyminen, Vetäytyminen ja yksinäisyys ynnä Rakkaan läheisen vakava sairaus, hoito ja kuolema sekä Toimintakyvyttömyys, avun ja hoivan tarve sekä Kuolleiden kohtaaminen ja Iäkkäiden syrjintä. Kunkin luvun jälkeen on valikoima aihepiiriin liittyviä kauniita ja osuvia, elävöittäviä runoja.

Todellisuus tuntuu, ei enää
lineaarisena etenemisenä, 
vaan monena heiluriliikkeenä.
Pentti Saaritsa (2014)
 
Ennen vanhaan  omassa lapsuudessani ja nuoruudessani suvun vanhukset olivat arvokkaita ja kunnioitettuja henkilöitä. Nykyisin vanheneminen on epätrendikästä ja vanhukset ongelmajätettä... Kuitenkin ainoa tapa elää pitkään on edelleenkin tulla vanhaksi ja se kohtaa useimpia meistä.
Tämä vankan ammattilaisen  hienoviritteisesti lämmöllä ja ammattitaidolla oivaltavasti kirjoitettu teos avaa mainiosti aihepiiriä laajalta kantilta ja jättää lukijalle miellyttävän olon paljon mietittävän ja oivaltamisen lisäksi.
 
Vanhuus,
voiko se olla näin hupsu ja kevyt
Kyllikki Villa, 2005

- Itsetuntemus lisääntyy ja iäkäs löytää oman itsensä. Hän hyväksyy elämänsä sellaisena, mitä se on ollut ja mitä se on. Hän haluaa olla juuri se, joka hän on. Hän ei halua elää ja tuoda itseään esille erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin kuuluneiden käyttäytymispiirteiden eli roolien kautta. Joissakin tilanteissa iäkäs esiintyy tietyn roolin kautta, mutta yleinen roolien putoaminen kuuluu keskeisiin vanhenemisen kasvun piirteisiin. Iäkäs vapautuu  omaksi itsekseen.
 
- Isovanhemmat ja iso-isovanhemmat ovat tärkeitä vanhenemisen malleja lapsille ja nuorille. Nämä suvun seniorijäsenet ja muutkin iäkkäät edustavat toiminnallaan, puheillaan ja käyttäytymisellään sitä, mitä on olla iäkäs. Muistikuvat lapsuudessa kohdatuista myönteisistä, rehellisistä ja aidoista isovanhemmista saattavat antaa seniori-ikään tulleille lastenlapsille tai lastenlastenlapsille malleja sopeutua fyysisen kunnon heikentymiseen  ja löytää mielenkiintoista toimintaa.
 
On vaikea puhua lapsista mitään
ne ovat liian läheltä
kivulla synnytettyjä ja kiireen keskellä kasvatettuja. 
 
Mutta lastemme lapset
miten ihanaa helmikudetta
elämämme kankaassa.
Eeva Heilala, 2006

 
Lämmin kiitos Sirkka-Liisa Kivelälle! Tervetullut asiallisesti ja ymmärtäväisellä otteella vankan alan ammattilaisen kirjoittama ja koostama  loistoteos, joka paitsi poistaa turhia pelkoja ja epäluuloja,  antaa runsaasti tukea omille havainnoille mm. ajan kiihtyvästä kulumisestakyvystä nauttia kulloisestakin päivästä ja hyvistä hetkistä sekä kiitollisuutta ylisukupolvisesta lämpimästä ja antoisasta yhteydestä aatostenvaihtoineen, alati lisääntyvästä arvostuksesta luonnon suomaa rauhaa ja kauneutta kohtaan, sukupolviketjun ja koko ajan vähenevän ystäväketjun suhteen. Rauhallisuutta hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa ja rohkeutta sekä voimaa muuttaa ne jotka voi.
Taitoa säilyttää uteliaisuutensa tulevia päiviä kohtaan. 

Hilpeä ja hauska suorastaan hervoton kansikuva on nimeltään Suvipurjehdus ja se on Simo Hannulan käsialaa!

Niinpä, elämä on ihmeellinen seikkailu kahden ikuisuuden välillä kuten oma mottoni kuuluu...Ja vastaava Anoppikollegaltani: "Roppa rapistuu, nuppi käy rippikoulua":)

 

Tällä mennään & juonikasta matkaa:

12 kommenttia:

  1. Kuulostaapa hienolta ja osin huumorintajuiselta runoteokselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai! Totta molemmat ja sen lisäksi tämä on mitä mainioin Kivelän vankalla ammattitaidolla kirjoitettu positiivishenkinen tietoteos :)

      Poista
  2. Puhutaanko kirjassa mitään "kapinomisesta"? Meinaan että tässä vanhetessa huomaa jopa kärkkäämmin kapinoivan "jotakin" vastaan kuin nuorempana, liekö se tää ikääntyminen. Ja kaikkein kovemmin kapinoi niitä vastaan, jotka pyrkivät kahlitsemaan vanhuuden johonkin muottiin, tapaan elää jollain tietyllä "hyvällä" tavalla, ikään kuin oman itsensä kadottaen ja yksilöllisyydestä luopuen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinaista kapinointi-sanaa ei teoksessa juuri käytetä, mutta tuo ensimmäinen sitaatti itsetuntemuksen lisääntymisestä ja haluttomuudesta tulla sysätyksi ja survotuksi erilaisiin,annettuihin muotteihin ja eräänlainen vapautuminen ns. sosiaalisista paineista kuvastanevat sitä.
      Toki näin kokemuslisin varustettuna on myös valmiimpi ja pontevampi ilmaisemaan omat mielipiteensä, puolustamaan niitä ja pitämään niistä kiinni.

      Oman itsensä kadottamista ja yksilöllisyydestä luopumista ei kannata edes harkita, vaan on paras siirtyä hyräilemaan: "I did it my way":)

      Poista
    2. Riittääkö hyräillä I dit it my way? Eikö vanhanakin pitäisi uskaltaa hyräillä, että I shall do it my way?

      Poista
    3. Suurkiitos Kyösti oikaisustasi! Olet aivan oikeassa: juuri näin pitää meidän menettelemän, sillä rintamasuunta on edelleenkin avoimin mielin eteenpäin:)

      Poista
  3. Kivelä kyllä tietää mistä puhuu. Noissa katkelmissa jo oli useita asioita, joista löysin itseni.

    Rooleista vapautumisen koen erityisen tärkeänä. Ei ole enää sitä työ-minää, saa olla omanlaiset "työt" ja olot. Luontosuhteen tärkeys on minulle myös korostunut. Ei ole enää sitä omaa isoa puutarhaa, on luonto, metsät ja järvet.
    Joskus kapinoin mielessäni näitä lisääntyviä vaivoja, kun ei pysty tekemään mieluisia asioita nyt, kun olisi aikaa ja mahdollisuus.

    Luopumisen on kyllä oppinut iän myötä. Mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos.

    Kiitos hienosta arviostasi Takkutukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cara mukavaa kulla, että tämä kiinnosti Sinua!

      Kivelän seurassa ja tätä teosta lukiessa ei todellakaan tuntenut itseään ulkopuoliseksi vaan siinä oli paljon tuttuja tuntemuksia ja ajatuksia kuin myös tervetulleita uusia näkokohtia eri asioihin,

      Totta: erilaisista rooleista vapautuminen on tuonut helpotusta ja väljyyttä - onhan meillä aina tämä rakas luontomme ja sen koskaan pettämätön syli - mutta toisaalta fyysiseen "rapautumiseen" on vaikeampaa sopeutua.

      Totta: ainoa, mikä on pysyvää tässä elämässä on muutos ja sen osittainenkin hyväksyminen helpottaa oloa sarjasta: hyväksy se, mitä et voi muuttaa ja muuta se, minkä voit ja tee ero näiden kahden välillä.

      Hyvää kevään ja luonnon puhkeamisen odotusta ; kyllä me tytöt pärjäämme:)

      Poista
  4. Vaikuttaa laatukirjalta. Tuli hyvin toimeen kaikkien isovanhempieni kanssa. Vanhenemme kaikki ja kyllä vanhusten kohtelu huolestuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke, kommenttisi on mieluisaa luettavaa!

      Olemme onnekkaita, sillä ylipolvinen hyvä ja toimiva suhde sekä taakse että eteenpäin on eräänlainen bonus elämältä ja se rikastuttaa sekä monipuolistuttaa kaikkien meidän elämäämme!

      Tuo ongelmajäteasenne sekä osin suoranainen heitteillejättö sen sijaan mietityttävät paljonkin eikä sellaisen ilmiön pitäisi voida olla mahdollista hyvinvointiyhteiskunnaksikin tituleeratussa nyky-Suomessa!!

      Poista
  5. Pidän tästä aiheesta, etenkin kaikesta siihen liittyvästä hyvästä ja myönteisestä 🌿 Päättävät tahot yllättivät kun eläkkeet nousivat. Lisää ikääntyvien hemmottelua, huolenpitoa. Vanhemmat, vanheneva väestö, seniorit, mummot ja vaarit kunniaan ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita A! Alan vankka ammattilainen Sirkka-Liisa Kivelä käsittelee aihetta monipuolisesti ja kiinnostavasti sekä positiivisella, toteavalla otteella.

      Samaa mieltä vimoisen lauseesi kanssa: ikään katsomatta ihmisten ja heidän kohtelunsa pitäisi olla tasa-arvoista...

      Poista