sunnuntai 21. toukokuuta 2023

Risto Kormilainen: "Ukki, ooppa leppäkerttu" - ex Libris...

"Ukki, ooppa leppäkerttu!", Risto Kormilainen. Väyläkirjat 2023.

"Risto Kormilainen (klik)on viiden lapsenlapsen isoisä, jonka runot ovat elämänmakuisia ja täynnä iloa lastenlasten kanssa peuhaamisesta. 
Kormilainen on julkaissut vuodesta 1976 alkaen yli viisikymmentä teosta." (Kustantaja) 

 "Isovanhemmat ovat tänä päivänä entistä enemmän lastenlasten elämässä. Työelämän monimuotoisuus sekä epäsäännöllisyys, äkilliset sairastumiset ja muutokset tarhassa tai alakoulussa tekevät elämästä yllätyksellistä. 

Silloin tarvitaan isovanhempia jakamaan arjen kuormia ja taakkoja.
Isovanhemmuus on iloinen asia ja elämä lastenlasten kanssa virkistävän luovaa, mutta myös vaativaa. Näissä tilanteissa syntyy yhteisiä kokemuksia, jotka kantavat ja kannattelevat läpi elämän.
 
Tämän kokoelman runoissa matkataan syntymän ihmeestä kuralätäköiden äärelle elämää tarkkailemaan, ollaan piilosilla ja pidetään hauskaa. 
Lasten kanssa nauru on herkässä ja leikkimieli jokaisessa kohtaamisessa luo riemun jokaiseen päivään." (Kustantaja)        
                                          

 

 
 
Teos sisältää kuusi lukua, joista viimeisessä Kormilainen käsittelee suhdettaan omaan Ukkiinsa ja tekee sen ihastuttavalla herkkyydellä muistoja vaalien. Naiseudesta ja Isoäitiydestä on runoiltu ja kirjoitettu paljon, 
mutta annetaanpa nyt kerrankin puheenvuoro  ja ääni myös miehille, Ukeille:

- Ooppa ukki leppäkerttu!
- Mitenkä sitä ollaan leppäkerttu?
- No meet silleen pieneksi.
     Mitenkähän kahdeksankymmentäviisi kiloa
          saan pieneksi leppäkertuksi.
Ei muuta kun makuulleen,
    jalat koukkuun ja kädet rinnan alle.
- Kahdeksankymmentäviisipistepirkko se tässä
    könöttää olohuoneen karvalankamatolla.
Hmmh... enemmän sinä kyllä karhulta näytät!
 
 
Niinpä, ei se aina ole helppoa kertyneillä kokemuslisillä kropan notkeasti taipua kaikille mutkille, mutta aina on ukeille luontevaa lähteä mukaan leikkeihin, antaa mielikuvituksensa lentää liihottaa ja tehdä parhaansa yhteisen ilon ja riemun maksimoimiseksi.
 
 
Sienimetsä alkoi heti mummulan navetan takaa.
Lehtomainen metsä oli satuja täynnä.
Ukki keräsi sieniä
minä muistoja
   toin aina täyden sangollisen.

 
Ja näihin omiin Ukkina olon  kertyviin muistoihin liittyvät ja nivoutuvat ne omat, lapsuudenaikaiset noilta koskaan päättymättömiltä kesiltä, jolloin kirmailtiin villeinä ja vapaina pitkin maita ja mantuja, käytiin unisilmin Ukin kanssa aamu-usvaisella merellä verkkoja nostamassa tai pelmahdeltiin sienimetsään kori iloisesti käsivarrella keikkuen. Muistoja, jotka parhaimmillaan kantavat jokaista ikäpolvea vuorotellen.

Hauska ja huumorintajulla sekä lämpimällä otteella kirjoitettu riemukas kooste ukkina olon riemuista, ajatuksista ja elämän eteenpäin kulusta, jota voi lämpimästi suositella kaikille ikäpolville ja joka sopii erinomaisesti myös lahjakirjaksi ukkistatuksen tilanteesta riippumatta, sillä lukemisesta nousee hymy huulille, omat muistot kirkastuvat ja hyrähtää lämmin varmuus kiitollisuudesta ja siitä, että elämä todella on se ihmeellinen seikkailu kahden ikuisuuden välissä kuten meidän Mummon motto kuuluu:)

Hyvillä & hymyssäsuin mielin naputteli.

6 kommenttia:

  1. Voi ihanuus mitä runoja. Lapsen mielestä ukki voi esittää leppäkerttua, mutta ukki vain epäilee. Ihanaa, että ukki kuitenkin uskalsi heittäytyä lapsen leikkiin mukaan.
    Muistan kun oma äiti kysyi minulta, että milloin minä aion aikuistua, kun pompin trampoliinilla lasteni kanssa helmat heiluen. Nykyisinhän tramppahyppely on ihan muotia, mutta silloin se oli uutta.
    Pysytään leikkiväisinä edelleen <3

    VastaaPoista
  2. Tämä kooste on yhtä hyvänmielen hyrinää, jollaiselle on toden totta käyttöä!

    Ei kai me ryppyotsaisiksi, tiukkasuisiksi aikuisiksi ruveta, leikkimielellä on kevyempi kulkea ja hassutteluihin mukaan solahtaa. Tosin urheilullisen ja notkean nti Elohopean ystävällisesti ja avuliaasti lupautueessa minulle opettamaan spagaatin kahten suuntaan kertoen sen olevan ihan helppoa, löin Kanssakulkijan huolestuneen katseen tulkittuani ja hänen sormensa hipelöidessa numeroa 112 jarrut päälle...

    Iloisesta kommentistasi kiitos ja heleätä sekä leikkimielistä helluntaita!!

    VastaaPoista
  3. Oi, lapsilla on usein kivoja leikkejä juuri isoisien kanssa.

    Meidän pienin lapsenlapsi on halunnut toistuvasti leikkiä mökillä perhosen kuoriutumista. Hän menee makaamaan vihreään riippumattoon, joka vaarin pitää kääriä suppuun tytön ympärille ja kertoa aina täsmälleen samoin sanoin kotilosta, joka odottaa ja odottaa koko pitkän talven, kunnes aurinko alkaa lämmittää ja - ooh, matto levähtää auki ja sieltä kuoriutuu kädet siipinä lepattaen hurmaava perhonen.
    Minä yritin kerran juontaa tätä näytelmää, mutta en saanut hyväksyntää, ei mennyt oikein.
    Nyt epäilen, että tämä kesä tuo muutoksen ja lumous on kadonnut. Pikkuinen menee syksyllä kouluun ja on jo ilmoittautunut näytelmäkerhoon. Siellä sitten perhosena...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta! Hauska perhosleikki teidän Ukilla ja lapsenlapsella, samalla kurkistus luonnon ihmeisiin.
      Usein kahdenkeskisiähän nuo, ei meistä niihin juontajiksi, koska leikin kuuluu mennä prikulleen samalla, totutulla tavalla.

      Life is fading fast away sanotaan, meillä Kuopuksen vanhin pääsee kesällä ripille; teidän koulun aloittelijalle myötäistä matkaan opintielle:)

      Poista
  4. Isän työkaverit aikanaan keksivät adjektiivin "leppäkerttuvartaloinen" kuvaamaan tiettyä miestyyppiä 😀

    Lapsenlapsien kanssa oleminen on sanomattoman ihana onni. Antoisaa puolin ja toisin, ja antaa lasten vanhemmille apua ja hengähdysaikaa. Minulla ei omia, mutta aina olen saanut nauttia kavereitteni lasten seurasta 🧡 Tässä tulee myös mieleen oma isoäitini joka oli minulle läheinen. Ukkejani en ole tuntenut.

    Kivaa keskiviikkoa 🍀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leppäkerttuvartaloinen on hauska ilmaisu:)

      Riippumatta sukulaissuhteista eri ikäpolvien välinen
      kanssakäyminen on mielestäni erittäin antoisaa ja rikastuttavaa kaikille osapuolille. Itselle muodostui läheinen suhde nyt jo edesmenneen "Naapurintyttömme" kanssa Hän eli yli 100-vuotiaaksi omassa kodissaan ja opetti minulle paljon ihmisenä olemisesta ja hyvästä ikääntymisestä suurella tietämyksellään ja valoisalla luonteellaan...

      Kommentistasi kiitos ja mukavan puuhakasta loppuviikkoa Sinulle!

      Poista