torstai 11. toukokuuta 2023

Bo Carpelan: "Diktamina" - ex Libris...

"Diktamina", Bo Carpelan, Otava, 2004, suomentanut Pentti Saaritsa.

"Bo Carpelan  (klik) (s. 1926) on sukupolvensa johtava runoilija sekä tunnustettu prosaisti ja kääntäjä. Hän on saanut lukuisia huomattavia palkintoja, mm. Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon 1977, Finlandia-palkinnon 1993, Ruotsin akatemian pohjoismaisen palkinnon 1977 ja ruotsalaisen Pilot-palkinnon 1998." (Lievelehti)  Kirjailijan kuva Otava/Irmeli Jung: 

 


" Esikoiskokoelmansa vuonna 1946 julkaissut kirjailija näyttää jälleen voimansa: mielen liikkuvuuden, ironian sävyttämän huumorin, vaikuttavan tietoisuuden sanomattoman läsnäolosta. Jonkun elämässä hiljaisuus voi kasvaa niin suureksi että se tulvii yli elämän reunojen, uhkaa sitä, kovertaa sitä kuin kuolemankello, nakertaa puuhissaan, sanattomasti. Mutkatonta hiljaisuutta niiden kesken 
jotka jo kauan ovat tunteneet toisensa vainoaa toinen hiljaisuus, se jolle ei ole ilmaisua, joka vain johtaa harhaan ja pois." (Rosebud)                  


Luin huhtikuun lopulla antoisasta Jokken kirjanurkka -blogista arvion
Bo Carpelanin teoksesta  Kesän varjot (2005) todeten: Kuinkas ollakaan kuvaustasi lukiessa tajusin pienen häpeänpunan noustessa poskille, että lukuhistoriassa on Carpelanin mentävä aukko. Tutustumisen avausteokseksi Jokke & Anki ystävällisesti  suosittelivat runoteosta nimeltä, Diktamina, josta vinkistä lämmin kiitokseni  ja ei kuin tuumasta toimeen...


 

Eikä todellakaan turhaan!  Teos on kolmilukuinen sisältäen lopuksi sisällysluettelon nimettyine runoineen.  Ajankohtainen makupala:
 
 
Kesä toi vihreytensä ja tulvivan lämpönsä.
Päivät kulkivat ja jättivät ankeuden varjomaisia läikkiä.
Niiden myötä tuli tuokio, joka vaati etäisyyttä ja talvimieltä.
Tunne oli kouraantuntuva kuin purevankirkas pakkaspäivä.
Osaksi piina, osaksi onni että on saanut elää maan päällä.
Niin mutkatontako se oli? Oliko olemassakaan
lopullisia mahtavia tilinpäätöksiä?
Riittikö kenties joku valppaasti nähty uni,
tarkkaavaisuuden lepohetki,
eikä suurempaa määrää vaivoja kuin päivä jaksoivat kantaa. 
 
 
Tämä kooste jää edelleen uutta lukemista odottamaan, mutta halusin nostaa sen jo nyt esille kahdesta syystä: äitienpäivä on edessä ja tämä kooste sopii mitä parhaiten äitien- ja merkkipäivälahjaksi laaturunoudesta nauttiville ja toisekseen ovat itsellä meneillään ns. hippulat vinkuen viikot, joten...
 
Lukemaansa ihastuneena & siitä  ilahtuneena sekä suuresti nauttineena aurinkoisia alkukesäisiä päiviä toivottaa:

8 kommenttia:

  1. Minullakin on Bo Carpelan kokoinen aukko lukemistossani, vaikka nimenä hän toki on tuttu. Voisi ehkä joskus paikata aukkoa, kun tulee tilaisuus. Jostain syystä on minulla runojen lukeminen jäänyt todella vähiin nykyään. Nuorempana luin niitä jopa paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elegia! Runojen lukemisella on omat aaltonsa olen havainnut, joskus ei maistu eikä innosta sitten taas runottaa, mistä lie johtuukaan? Nyt kun ei keskittymiskyky ole ihan paras mahdollinen kaiken maailmantilan sekavuuden ja häröilyn johdosta, tuovat runot nopea- ja helppolukuisina, mutta antoisina makupaloina iloa elämään.

      Totta: jossain kohtaa elämää oli pitkähkö "herkkä" kausi, jolloin upposi useasti runojen laajaan maailmaan...

      Carpelan osaa asiansa ja runojen kauneuden, sanoman vaikuttavutta lisää Saaritsan käännöstyö:)


      Poista
  2. Filosofisia ja elämää suurempia ajatuksia tarjoaa ja synnyttää Carpelan 🌹 sekä ihastuksen huokauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on ja aina joskus on ihanaa antaa aatosten kiitää Carpelanin kaltaisen taiturin siivin.
      Kiitos kommentistasi ja leppoisan lämmintä viikonloppua Sinulle!

      Poista
  3. Olipas kiva että luit! Minä en ymmärrä hölkäsen pöläystä Carpelanin proosasta (vielä olisi yksi Finlandia-voittanut edessä iik), mutta pidin kyllä Diktaminasta. Hassua, että joku kirjoitti mystistä proosaa mutta kuitenkin verrattain selkeää lyriikkaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anki itsellesi! Mainio toteamus: lukuyritykseni taisivat myös aikanaan kompastua tuohon mystiseen proosaan, mutta tämä lyyrikka löysi lukijansa vaivatta, mielenkiintoinen ilmiö:)

      Poista
  4. Minullakin on Bo Carpelanin kokoinen aukko lukemistossani. Ehkä kannattaisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai ja tervetuloa meidän aukkolaisten joukkoon! Onneksi se haluttaessa on sitä helposti paikattavaa sorttia.
      Tämä Jokken & Ankin suositus tiesi paikkansa ja näihin runoihin oli ilo sukeltaa sisään ja jäädä viipyilemään...

      Poista