lauantai 6. huhtikuuta 2019

Evakkoreissulla Osa 4...


Reissu on edennyt loppusuoralle niin, että putkiremontin edettyä aikataulussaan, viikon päästä ajellaan ensin kotiin purkamaan mahtimuovitukset (30m/lev. 3 m) ja ihastelemaan laatikoiden ryhdikästä pataljoonaa - ennätys- ja yllätysjoululahjat keskellä kevättä - sekä viemään ykköskuorma. Iltasella paluu möksälle saunomaan, pakkaamaan ynnä sunnuntaina sitten siivous, loppuselvittelyt isännän kanssa ja auton nokka haikein, mutta tyytyväisin mielin kohti kotia...

Mottomme: On aika lähteä voidakseen palata ja palattava voidakseen lähteä...
Ehkä jo kesällä - mutta Kanssakulkija & Kuopus viimeistään sovitusti lokakuussa hirvimetsälle.  Pieni kuvakooste:

Istutuskoivikkoa pihapiirissä:


Visakoivikkoa:



Jäätaidetta kävelyjen varrelta:




Sulan kiiltoa jäänpinnalla:



Mökin fasiliteetteihin kuuluva laavu nuotiopaikkoineen korkealla kallionlaella järvinäkymin:



Joukahaiset:



Peippoystäväinen:



Läheisyys lämmittää?



Induvidialisti:



Komiat ja "kaunis"ääniset pitkäjalat:



Lepänloistoa:



Evakkoreissu on ollut mieluisa ja antoisa. On ollut kerran-elämässä -tilaisuus seurata näin pitkän aikaa talvista luontoa ja kevään tuloa aitiopaikalta.
On nähty, kuultu, koettu ja opittu paljon myös itsestämme ja toinen toisistamme. Kilometrejäkin on kertynyt kiitettävästi. On uskomaton kokemus aamuvarhaisella tepastella höyryävä pressokuppi kourassa terassille ja korvat höröllään kuunnella joutsenten kailotusta aamun raikkaudessa ja muutoin täydellisessä hiljaisuudessa.

Tätä en vaihtaisi enkä antaisi pois.

Eilispäivältä: kevään ensimmäinen perhonen ennustaa kesän laatua on ollut tapana uskoa. Ensimmäinen havaittu oli sitruunaperhonen, joten ei sen parempaa bongausta olisi voinut kohdalle sattua!

Ambivalenteissa tunnelmissa:

6 kommenttia:

  1. On teillä ollut hieno evakkoreissu. Noinhan se juuri on, että kun ottaa asiat positiivisesti, niin hyvinhän se menee. toki kommelluksia sattuu mutta nehän vain maustavat reissua.

    Hienoja kuvia, on teillä ollut mahtava paikka asua ja olla. Mutta toki koti on on aina koti. Niin totta se, että on lähdettävä voidakseen palata. On rakastettava voidakseen ikävöidä, taisi Eeva Kilpikin kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cara lämminhenkisestä kommentistasi! Juuri näin elämä menee. Päätimme ennen lähtöä ottaa tämän uutena kokemuksena ja tervetulleen loman kannalta, ja se on tominut yllättävän upeasti. Koti on aina koti ja hyvä niin.

      Tuo viimeinen lauseesi sopii erinomaisesti myös päivän Krapuusi...

      Poista
  2. Oi miten upeita kuvia ja niin kaunista järvi maisemaa💗 Onpa ihana kuulla että teidän evakkoreissu on ollut noin antoisa! Kaunista keväistä viikonloppua💗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päde, täällä pöpelikössä luonnon helmassa on vallinnut syvä rauha ja seesteinen mieli. Sitten taas jaksaa arjen hyörinöissä. Leppoisaa keväistä sunnuntaipäivää ja pilkettä silmänurkkiin:)

      Poista
  3. Oi tuota peipposta 💗 ja muutenkin kaikkea ihanaa "möksän" 😀 kuvakoosteessa. Tervetuloa takaisin etelään. Ambivalenssia ei voi välttää mutta aina voi sopivasti elellä kauniissa muistoissa kahden kodin välissä ja ammentaa niistä energiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita A toivotuksista!
      Möksäilystä, havainnoinnista, luonnosta ja ulkoilusta olemme nauttineet täysillä. Olo on kuin vihdoinkin olisi löytynyt se kodin vimpotit kadehdittavan iisisti lataava töpseli, jota meillä ihmispoloilla ei ole pistokkeeseen ujutettavaksi. Nyt on oikea aika kääntää pikkuhiljaa kirsut kohti maalikylää ja alkaa aarteiden etsintä pakkauslaatikoista.

      Mainiota sunnuntaipäivää ja reipasta alkavaa viikkoa Sinulle:)

      Poista