Eeva Kilpi: "Sininen muistikirja" - ex Libris...

"Sininen muistikirja", Eeva Kilpi, WSOY, 2019, 103 s., graafinen suunnittelu
Mika Tuominen.

"Eeva Kilpi syntyi 18. helmikuuta 1928 Hiitolassa. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Imatran yhteiskoulusta 1946 ja aloitti samana vuonna opinnot Helsingin yliopistossa. Vuonna 1953 hän valmistui filosofian kandidaatiksi ja on toiminut vuodesta 1959 vapaana kirjailijana. Kilpi on ollut Suomen PEN-klubin puheenjohtajana vuosina 1970–75 ja Suomen kirjailijaliiton johtokunnassa vuosina 1971–73. Hän asuu Espoossa." (WSOY)

                                                        C Veikko Somerpuro

"Sinisessä muistikirjassa on rakastetun kirjailijan päiväkirjamerkintöjä kahdenkymmenen vuoden ajalta, aamun ensimmäisiä ja niitä, jotka valvottavat öisin. Muistikirjan sivut ovat täynnä kaipuuta ja toivoa, ajatuksia vanhenemisesta ja vanhemmuudesta, olemassaolon ihmeitä, iloja, suruja ja sudenkorentoja." (Takakansi)

"Sohvin sitoma kirja. Mummolle jouluna 1999. Muistot tähän kirjaan pakkaa niin ikäväkin lakkaa. Sohvi."

On vain yksi ja ainoa Eeva Kilpi, hän joka naiskirjailijoistamme on lähinnä sydäntäni herkkyydessään, aitoudellaan, ihmisläheisten tuntojen tulkkina, luonnon- ja rauhanrakkaudessaan, taustojensa tuttuuden vuoksi sekä
kerronta- ja ilmaisukyvyllään ja -voimallaan...

-  Miten erikoista onkaan olla kahden täysikasvuisen miehen äiti. 12.6.2002
 klo 7.45

- Iltarukous: Hyvä Jumala, suojele jälkeläisiäni, poikiani, lastenlapsiani ja läheisiäni elämän liikenteessä, suojele heitä onnettomuuksilta, vaaroilta, sairauksilta ja pahoilta erehdyksiltä. Varjele heitä sydämen kovettumiselta. 9.7.2003 klo 22.20

-  Suurimpia arvoituksia ovat ihmiselle ne joita hän rakastaa. 29.6.2002 klo 22.50

- Kaipaus on se hinta, jonka rakkaudesta joutuu maksamaan. 16.10.2003 keskiyöllä

-  Totuuksia on monta ja ne vaihtavat luonnettaan kaiken aikaa. 
Totuudet joutuvat ristivalaistukseen, ne vanhenevat ja suhteutuvat, ja ymmärrys muuttaa niitä jälkikäteen, 21.7.2002 klo 11

-  Kyllä nuorelle saa tapahtua erehdyksiä, mutta vanhana pitää osata, pärjätä, tietää, olla täsmällinen ja virheetön. 7.9.2002 klo 18

Teos pitää sisällään myös pidemmän viisaan ja oivaltavan sekä pään nyökyttelyjä poikivan luettelomaisen toteamuksen siitä, milloin onnea tuntee; se jääköön tässä yhteydessä lukijalle löydettäväksi.

Eeva Kilpi on Ihminen isolla I:llä. Iätön ja ajaton. Nainen, jonka silmien välkkeessä ilkikurisesti  kurkistaa rusettipäinen tyttö. Hän on teoksissaan avoimena, läsnä naisena naiselle, kanssasisarelleen. Teos on oiva osoitus myös siitä,
että pienimuotoinenkin tulee perille, ihon alle ja että pieni on kaunista.
Punainen muistikirja ilmestynee myöhemmin kuluvana vuonna. Siihen asti tapaamisiin Eeva Kilpi!

-  Ihminen säilyttää sisimmässään nuoruutensa. Ydin ei vanhene. kerroksia sen ympärille kertyy vain lisää. Niin ovat lopulta kaikki iät ympärilläni ja muodostavat hyödyllisen, värikkään, monivivahteisen kokonaisuuden. Näinkin voisi vanhuuteen suhtautua. 26.8.2002 klo 9.18 

Muistikirja sisältää hauskasti päivämäärien lisäksi myös kellonajat kulloisenkin mietelmän kohdalla. Kuten tiedämme, ajatuksilla on tapana kutsumatta putkahdella, esiintunkeutua mitä oudoimpina vuorokaudenaikoina: heti unesta herättyä, juuri ennen nukahtamisen viime rajaa tai humpsista hätkähtäen keskellä yötä. Mika Tuomisen tyylikäs graafinen ulkoasu täydellistää lukunautinnon.

Iloja, suruja, sudenkorentoja ja olemassaolon ihmeitä: mainittakoon pisteenä mieluisan lukukokemuksen päälle: ensimmäinen peippopoika tepasteli ryhdikkäänä aamusella pihamaalla:)

-  Minä olen ruvennut kirjoittamaan, jotta en olisi yksin. 23.6.2002 klo 21.15...

Toimii, kiitos: