Camilla Grebe: "Lemmikki / Husdjuret" - ex Libris...

"Lemmikki", Camilla Grebe, Gummerus Kustannus Oy, 2018, 507 s.,
suomentanut Sari Kumpulainen.

"Camilla Grebe  (s.1968) on Ruotsin suosituimpia jännityskirjailijoita.
 Hänen kansainvälinen läpimurtonsa oli kriitikoiden ja lukijoiden ylistämä  
Kun jää pettää alta, jonka itsenäinen jatko-osa Lemmikki on." (Lievelehti)
                                                          
"Brutaali murha ja muutama talviviikko kuihtuvassa Ormbergin kylässä saattavat kolme ihmistä yhteen: nuoren poliisin Malinin, jonka elämän askelmerkit on jo etukäteen suunniteltuna. Profiloija Hannen, joka on menettämässä jotain korvaamatonta. Teini-ikäisen Jaken, joka ei suostu jakamaan salaisuuttaan kenenkään kanssa. Murhatutkinta ei käy heille pelkästään hengenvaaralliseksi, vaan se myös muuttaa heistä jokaista perusteellisesti. Todellista rohkeutta on peloista pahimman kohtaaminen, vaikka totuuden hinta onkin usein kova.

Ruotsin parhaaksi rikosromaaniksi vuonna 2017 valittu Lemmikki on kirja niistä valheista, joita kerromme toisillemme, ja niistä, joihin päätämme itse uskoa." (Takakansi)

Tämä ensikosketus Grebeen oli  koko mokoma  yllätys. Kirjailija on luonut jämptin teoksen autioituvasta ja paikalleen pysähtyneestä kylästä asukkaineen,  pakolaisuudesta ja nuoren pojan ahdistuksesta, rohkeudesta ja kehityskaaresta. Mutta ennen kaikkea lukijana jouduin nielaisemaan ja räpyttelemään useampaan kertaan, sillä niin syvälle viiltävän herkästi ja sisäpuolisesti hän kuvaa muistisairauden etenemistä ja sen poikimia katoamisen ja avuttomuuden tuntemuksia...

Ormberg:  - Keskellä Södermanlandin viljavaa kulttuurimaisemaa sijaitsee Ormberg, jonka muutamat tuhannet hehtaarit kivistä metsämaata eivät sovi viljelyyn yhtä hyvin kuin ympäröivät seudut. Kylä oli ennen vanhaan kukoistava pieni tehdas- ja teollisuuspaikkakunta, mutta nykyään se kärsii väestökadosta. Kartalla näkyy loputtomiin metsää ja muutama maatila, jotka on kuin ripoteltu sinne tänne.

Hanna:  - Tilanne heikkenee päivä päivältä,  - Istuin eilisiltana sängyllä ja yritin muistella, mitä olimme tehneet päivän aikana. Siitä ei tullut mitään!
Tuntui kuin tunnit olisi pyyhitty mielestäni, pesty pois vahvalla liuotteella.
Muisti on kuin mustarastas...

Jake & Saga:  - Rintaani leviää lämmin tunne ja sydämeni hypähtelee, kun hänen olkansa koskettaa omaani. Vaistoan pikemminkin kuin tunnen, että hänen olkavartensa hennot karvat hipovat ihoani. Olen tietenkin miettinyt tuhat kertaa, että niin voisi käydä taas. Että voisimme suudella uudelleen.  Ajatus tuntuu yhtä aikaa kiihottavalta ja kauhistuttavalta - vähän kuin seisoisi järvenrannan hyppytornissa kolmen metrin tasanteella ja katselisi empien veden peilityyntä pintaa. Vaikka tietää, ettei hyppääminen ole vaarallista, pelkää silti kuollakseen, että jokin menee pieneen.

Teos antaa paljon ajateltavaa; meillä on pakolaisongelma, maaseutumme on autioitumassa, herra Alzheimer & Kumpp. kaappaavat yhä useamman meistä lupaa kysymättä kainaloonsa ja vievät meidät myös  omaishoitajina pitkille kiviselle, tuntemattomille poluilleen, -  mutta meillä on myös rohkeat, fiksut ja avarakatseiset nuoremme, joten...

Grebe on erinomaisesti onnistunut kokoamaan useista eri elementeistä ehyen ja  mainiosti balanssissa pysyvän, kiinnostavan teoksen, jonka ei olisi suonut loppuvan. Itse kerronta ja tapahtumain kuljetus etenevät vaivattoman oloisesti. Runsaspiirteinen henkilögalleria on synkassa ja loppuun asti ajateltu.
Huoliteltua, antoisaa ja vankkaa jälkeä! Ja vaikka meni ihoni alle, niin siitäkin Grebe suoriutui hienovaraisen kauniisti, ja  tähän lemmikkiinhän  minä tyttö täpöillä tykästyin!!

Josko tästä teoksesta muodostui lemmikki myös  Kirjasähkökäyrän Maille  ja
Rakkaudesta kirjoihin Annikalle, selviää klikkaamalla.

 - Jos kylvää tuulta, niittää myrskyä...   Bosnialainen sananlasku.
 Ei kylvetä tuulta, mutta mennään rohkeasti pelkojamme päin, näissä merkeissä

verratonta viikonloppua: