Anne B. Ragde: "Perintötila/ Alltid tillgivelse"" - ex Libris...

"Perintötila", Anne B. Ragde, Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2017, 277 s., suomentanut Katriina Huttunen.

Anne B. Ragde  (s.1957)  on norjalainen kirjailija, jonka herkullisen osuva huumori ja lämmin ote ovat ihastuttaneet lukijoita jo yli kahdessakymmenessä massa. Ragde on kirjoittanut lastenkirjoja, romaaneja, dekkareita, novellikokoelmia sekä Brage-palkitun elämänkerran Sigrid Undsetista. Berliininpoppeleista hänet palkittiin mm. norjan kielen Riksmål-palkinnolla,
ja koko sarja on saavuttanut valtaisan suosion. Kirjailija asuu Trondheimissa ja rakastaa eläimiä, erityisesti sikoja." (Lievelehti)

"Paljon on ehtinyt tapahtua yllättäen sikatilan perineelle Torunnille, Kööpenhaminassa asuvalle huikentelevaiselle Erlendille, hautausurakoitsija Margidolle ja Tormod-isoisälle sitten viime tapaamisen. Vuonon reunalla seisova navetta on nyt arkkuvarastona, ja Margido löytää itsensä muutosten pyörteistä. Myös Erlendin ja Krimmen kaupunkilaiselämä on saanut uusia ulottuvuuksia kolmen pienen lapsen ja näiden hysteeristen äitien, lesbopariskunnan Lizzin ja Jytten myötä. Entä mitä tekee nelikymppinen Torunn, joka on tottunut isoihin irtiottoihin ja yllättäviin tempauksiin? Odotettu Perintötila romaani jatkaa Neshovin suvun ja sikatilan tarinaa, josta kertovat myös Berliininpoppelit, Erakkoravut ja Vihreät niityt. " (Takakansi)

Omaan vallinneeseen vuoristoratamaiseen viikkoon istui mainiosti paluu Neshovin suvun maille ja sattumuksiin. Tämä veikeä, kotoisa ja lämminhenkinen tarina yhden perhekunnan elämänkulusta ja toilailuista riemuine ja suruineen oli hauskaa luettavaa. Ragde hallitsee kepeän ja huumorilla höystetyn kerronnan taidon sekä kuljettaa kertomusta luonteikkaasti tapahtumasta ja henkilöstä toiseen. Erlendin ja Krimmen isäksi tulemisen kirvoittamat hätäpäiset hääräilyt tulevien äitien ympärillä heidän mitä kummallisimpia herkkutoiveitaan ja oudoimpia mieltymyksiään vauhdilla toteuttaessaan ovat kaikessa hellyttävyydessään inhimillisen tragikoomisia.

Krumme:   - oli kehittänyt itselleen korkean verenpaineen ja alkanut käyttää lääkkeitä. Erlendin mielestä se saattoi johtua myös pömppömahasta, vähäisestä liikunnasta ja siitä, että Krumme täyttäisi neljän vuoden kuluttua viisikymmentä, mutta Krumme väitti sen johtuvan ainoastaan ahdistuneisuushäiriöstä.
-  Sitä se on, Krumme sanoi, - Vaivallani on oikeasti nimi, Ei sitä voi mitätöidä huomauttelemalla halveksivasti mahastani.  - Minähän rakastan mahaasi, 
Erlend sanoi. - Popsi sinä vain verenpainelääkkeitäsi. Lakkaan rakastamasta sinua, jos laihdutat.

Erlend:   - oli kiinnittänyt kattoon fosforitähtiä, ja toiselle seinälle kerättiin 
Bing & Grøndahlin posliinilautasten kokoelmaa. Kaikissa lautasissa oli jokin aihe H.C. Andersenin sadusta. Se oli Erlendin ja lasten yhteinen hanke. 
Jokainen lautanen oli ostettu kaupasta, ei netistä, ja lapset pääsivät mukaan valitsemaan. He kihisivät odotuksesta, koska Erlend oli joka kerta lisännyt jännitystä perehdyttämällä heidät kuhunkin satuun etukäteen.

-  Freedom's just another word for nothing left to lose... 

Torunn yllättää jälleen äkkikäänteellään ja pihistää elämänmuutoksensa kaveriksi ja tukijalaksi viattoman huskyn pennun exältään mukaan paluumatkalleen menneeseen, tilan haltuunottoon ja vanhan roinan poisraivaamisurakkaan. Jokainen joka joskus on joutunut pesänselvityksen ja läheisensä asunnon tyhjentämisen eteen, tietää mistä muistojen ryöpytyksestä ja ambivalentteina yli hyökyvistä  tunteista tuossa projektissa on kyse. Se on kaiken yhdessä eletyn kertaamista, vapautumisen tunnetta ja ahdistusta menneen kohtaamisesta.

Omakohtaisesti viimeisen kerran kohdalla selvisin hyvin aloitettuani neutraaleista kohteista kuten siivouskaapista, mutta vaatekomeroiden ovet avattuani ja parit leningit jätesäkkiin viikattuani kuulin selkeästi rakkaan Tätini äänen kipakasti tiukkaavan: "Mitä ihmettä sie oikein kuvittelet tekeväis?"
Ja niin lysähti tämä tyttö lattialle kotvaseksi jauhosäkin lailla itseään keräämään ja korsettiaan kiristämään....  Kunnes päällimmäiseksi hulvahti suuri kiitollisuus yhdessä vietetyistä läheisistä vuosikymmenistä. Ja niin jatkui sinnikkäästi urakka ja tuli päätökseensä.

Torunn:  - Koira ryntäsi häntä kohti, hän sieppasi sen syliinsä ja nosti kasvojaan vasten, hengitti lumen kasteleman koiranturkin raikasta tuoksua, sai tassusta leukaan ja kiihkeän nuolaisun nenäänsä ja ajatteli: Oliko sittenkään tappio tyytyä koiran läsnäoloon ja seuraan? Anna teki hänet iloiseksi ja oli niin kaunis ja tuoksui niin hyvältä. Ja eikö hän pian kykenisi määrittelemään omaa onneaan? Uskaltaisiko hän? ...

Ragde on  kirjoittanut mehevän ja  iloittelevan  jatko-osan, joka ei tunnu väkisin väännetyltä  sarjalle, jonka veijarimaisten aiempien osien parissa olen viihtynyt. Kirjailija kuvaa elävästi arkisia sattumuksia, yhteentörmäyksiä ja ristiriitoja kuin myös  myös elämän valoisia tähtihetkiä lähentymisineen ja ilonkyyneleineen. Mehevä ja rateva teos, josta jäi ilkikurinen jälki:)

-  Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan. (Leo Tolstoi, Anna Karenina)  Tai sitten vv...

P.S. Tähän on ihan pakko ympätä näin jälkikäteen silmiini osunut Winston Churchillin totemus: I am fond of pigs. Dogs look up to us. Cats look down to us. Pigs treat us as equals...

Niin tai näin virein mielin kohti

syyskuun kuulautta: