Esikoisen Kummisetä, Vaarin lapsuuden- ja oma nuoruudenystäväni kaukaa 45-vuoden takaa tapasimme eilispäivänä pitkästä aikaa.
Ystävyys: ei niin kuin laivat, joiden kurssit sattumalta risteävät merellä vaan, jotka kohdatessaan purjehtivat hetken yhdessä uljaana saattueena, erotakseen ja jatkaakseen kukin kohti omaa kotisatamaansa. Näin vaikka olevaisen myrskyt vuosikymmenten vieriessä ovat meitä ympäri maailmaa ja mantuja heitelleet ja paattejamme kolhineet.
Ystävä: hän kenen kanssa voi jutustella tahi olla hiljaa, jonka läsnäollessa on helppo hengittää ja jonka luona tunnet olevasi kotona sekä jonka tapaamisesta jää lämmin olo.
Päätimme tavata lounaan merkeissä kesän kynnyksellä, kohottaa iloisesti helmeilevän maljan sille ja kolmelle Wanhalle Konnolle!
Cheers:
keskiviikko 25. huhtikuuta 2012
torstai 19. huhtikuuta 2012
Kotiinpaluun kommervernkkejä...
Kun tässä olevaisessa nyt ollaan ikäänkuin matkalla niin jorinat jatkukoon. Ensimmäinen viikko sujui onnellisten tähtien alla Perhekunnan iloisissa tapaamisissa ja yhdessäolossa.
Kuitenkin voi ihme tätä päivittymisen ja kartalletulon tuskaa: pöytäkone hurisi kyllä kiltisti päivityksiä neljän kuukauden satsit, vaan sitten herjasi ja heitti näytölle American Megatredsit, vimpotin kello heitti riemukkaasti häränpyllyä ja vei meidät aikamatkalle toisaalta takaisin vuoteen 2001 ja etiäpäin kiirehtien 2013:ta: etteikö siis aikakonetta keksitty... Ei kuin mylly kainaloon ja biostohtoorille; juu - vaihtavat kyllä patterin, viiden minuutin homma, vaatimattomaan 157,-:n hintaan sarjasta: "Voithan itse avata, jos uskallat!" Mylly oitis putkena takaisin kainaloon, kotiin, Vaari pinkoo määrätietoisesti R-kiskalle. Uusi patteri ( 4,90,-), pientä obduktion aiheuttamaa puhinaa Vaarilta ja kas, eipä olla uusavuttomia. Meidän Vaarissa bunkkaa pieni salainen nörtti!
Aamutuimaan istahdamme autoon silmät unisikkarallatavoitteena henkilääkärimme suorittama vuosikatsastus Tapiolassa. Menopelin, joka seisokin ja irtiotetun, uudelleenladatun akun laiton jälkeen hurmaavasti käynnistyi ekalla, konsolivalojen jarruosio pärähtää vilkkumaan hilpeään diskomalliin. Keikka kuitenkin hoidetaan tietoisella riskillä, jarrut kun silti toimivat. Kotiinpäästyä soitto autotohtorille, varmistus, että abs:sät takkuaa ja voidaan ajella, kunnos huoltoon heti Vaalborgin jälkeen.
Last but not least: seuraavaksi rapsahtaa iloisesti postiluukku, vakuutusyhtiö lähestyy maksupyynnöllä auton käyttökatkon jälkeen. OK sinänsä, mutta summa huikeat alun toista tuhatta kahdeksalta kuukaudelta!! Mummon matalat verenpaineet ja laiska pulssi pinkaisevat laakista kelvollisiin lukemiin. Vaari otsasuoni pelottavasti pullistuneena ottaa rimpahuttaa vakuutustädille, tiedustelee nuivan sarkastisesti, josko maksut talven aikana nousseet vaatimattomat 200%:a?? Tädin varovaisen vastauksen mukaan hänen tietääkseen eivät. No, bonuksethan siinä olivat a) syystä b) toisesta pudota hupsahtaneet kyydistä. Lasku revitiin sen tuhanneksi silpuksi ja oikaistua 400,-:n pintaista jäädään odottelemaan.
Kaikesta tästä totaalisen urvahtaneina istuudumme mukavasti alas, sipaisemme vahvat pressot ja nauramme makeasti päivän revohkalle.
Puolikuuta peipposesta:
Kuitenkin voi ihme tätä päivittymisen ja kartalletulon tuskaa: pöytäkone hurisi kyllä kiltisti päivityksiä neljän kuukauden satsit, vaan sitten herjasi ja heitti näytölle American Megatredsit, vimpotin kello heitti riemukkaasti häränpyllyä ja vei meidät aikamatkalle toisaalta takaisin vuoteen 2001 ja etiäpäin kiirehtien 2013:ta: etteikö siis aikakonetta keksitty... Ei kuin mylly kainaloon ja biostohtoorille; juu - vaihtavat kyllä patterin, viiden minuutin homma, vaatimattomaan 157,-:n hintaan sarjasta: "Voithan itse avata, jos uskallat!" Mylly oitis putkena takaisin kainaloon, kotiin, Vaari pinkoo määrätietoisesti R-kiskalle. Uusi patteri ( 4,90,-), pientä obduktion aiheuttamaa puhinaa Vaarilta ja kas, eipä olla uusavuttomia. Meidän Vaarissa bunkkaa pieni salainen nörtti!
Aamutuimaan istahdamme autoon silmät unisikkarallatavoitteena henkilääkärimme suorittama vuosikatsastus Tapiolassa. Menopelin, joka seisokin ja irtiotetun, uudelleenladatun akun laiton jälkeen hurmaavasti käynnistyi ekalla, konsolivalojen jarruosio pärähtää vilkkumaan hilpeään diskomalliin. Keikka kuitenkin hoidetaan tietoisella riskillä, jarrut kun silti toimivat. Kotiinpäästyä soitto autotohtorille, varmistus, että abs:sät takkuaa ja voidaan ajella, kunnos huoltoon heti Vaalborgin jälkeen.
Last but not least: seuraavaksi rapsahtaa iloisesti postiluukku, vakuutusyhtiö lähestyy maksupyynnöllä auton käyttökatkon jälkeen. OK sinänsä, mutta summa huikeat alun toista tuhatta kahdeksalta kuukaudelta!! Mummon matalat verenpaineet ja laiska pulssi pinkaisevat laakista kelvollisiin lukemiin. Vaari otsasuoni pelottavasti pullistuneena ottaa rimpahuttaa vakuutustädille, tiedustelee nuivan sarkastisesti, josko maksut talven aikana nousseet vaatimattomat 200%:a?? Tädin varovaisen vastauksen mukaan hänen tietääkseen eivät. No, bonuksethan siinä olivat a) syystä b) toisesta pudota hupsahtaneet kyydistä. Lasku revitiin sen tuhanneksi silpuksi ja oikaistua 400,-:n pintaista jäädään odottelemaan.
Kaikesta tästä totaalisen urvahtaneina istuudumme mukavasti alas, sipaisemme vahvat pressot ja nauramme makeasti päivän revohkalle.
Puolikuuta peipposesta:
perjantai 6. huhtikuuta 2012
Home, sweet home & Kaikki Rakkaani...
Klo8.52 / 22,3 / 23% - siis sisälämpötilat...
Sadetta ei sittenkään saatu kuin puolentunnin kuuro maanantaina, jolloin taivaskin itki kanssamme. Aurikopäivä oli koko tiistain, lähtöpäivä kunnioitti meitä pilvisyydellä ja alhaalla viruvilla pilvillä. Eteenpäin näkyi luvassa aquaa ja sitä toivomme luonnolle ja viljelijöille täältä kotoa käsin.
Yleislakko 29.3. : Santa Cruzissa ja Las Americasissa marssivat mielenosoittajat. Puerto oli varuillaan, odotteleva ja täysin hiljainen. Paikalliset ja turistit pysyttelivät kodeissaan vs. hotelleissaan.Kaupat olivat suurimpia lukuunottamatta täydessä iskussa, luukut lyötiin auki vain kotvasen tavallista verkkaisemmin, jotta sen verran irtosi sympatioita... Merivesialtaat alkoivat operoida hiukka myöhässä vajaamiehityksellä, mutta pian olivat kiskat apposen auki ja oranssiasuiset SOS-miehet kiertelemässä. Ravintoloiden ja kahviloiden ulkoterassit olivat poissa, sisätilat tiukasti sermitettyinä ja vain raollaan olevin uksin toimivat normaalisti. Ovilla, kuten myös hotellien edustoilla seistä töpöttivät barskit turvamiehet pamppuineen ja aseineen mallia Securitas jnpp. Poliisit sen sijaan puuttuivat totaalisti katukuvasta koko päivän. Illan suussa vaivautunut atmosfääri vaihtui helpotukseksi ja normi puheensorinaksi ihmisten palatessa kaduille & kujille. Eipä olisi uskonut, että ajoittain korvat soimaan saanut hälinä tuntuisi noin tervetulleelta!!
Matkapäivänä pönötettiin puolen vuorokauden verran ja sitten töhötettiin sama rupeama purkaessa aarteita (kaikkea ihmettä, mutta taaatusti tarpeellista, that's for sure, sitä olikin ehtinyt föliin tarttua, ynnä huom. EI niin yhtikäs ylipainoa vaan reilusti jäi pelivaraa), paikoilleenaseteltaessa, päivitettäessä & lasehdittaessa. Kiitos Esikoisen pätevän urakoinnin kotiinpaluusta muodostui meille kaikkinensa oivallinen ja helppo. Huomenissa saamme yökylään kovasti odottamamme Seniorimurmelit, sunnuntaina on luvassa - jos vanhat merkit paikkansa pitävät - herkullinen pääsiäispäivällinen Esikoisen ja Miniäisen loihtimana ynnä kuulumisten vaihtoa ajan kanssa. Torstaina hurautamme aamuhämärissä Kuopuksen & Miniän pitelemättömäksi iloksi Pikkumurmeleita ja Perhekunnan Uusinta Jäsentä tapaamaan & halaamaan." Loihhtavaa", kuten Vaari asian ilmaisisi. Tuon täysin allekirjoitan ja nyt
Pääsiäispyhiä, -tipuja, -noitia & -taikoja:
Sadetta ei sittenkään saatu kuin puolentunnin kuuro maanantaina, jolloin taivaskin itki kanssamme. Aurikopäivä oli koko tiistain, lähtöpäivä kunnioitti meitä pilvisyydellä ja alhaalla viruvilla pilvillä. Eteenpäin näkyi luvassa aquaa ja sitä toivomme luonnolle ja viljelijöille täältä kotoa käsin.
Yleislakko 29.3. : Santa Cruzissa ja Las Americasissa marssivat mielenosoittajat. Puerto oli varuillaan, odotteleva ja täysin hiljainen. Paikalliset ja turistit pysyttelivät kodeissaan vs. hotelleissaan.Kaupat olivat suurimpia lukuunottamatta täydessä iskussa, luukut lyötiin auki vain kotvasen tavallista verkkaisemmin, jotta sen verran irtosi sympatioita... Merivesialtaat alkoivat operoida hiukka myöhässä vajaamiehityksellä, mutta pian olivat kiskat apposen auki ja oranssiasuiset SOS-miehet kiertelemässä. Ravintoloiden ja kahviloiden ulkoterassit olivat poissa, sisätilat tiukasti sermitettyinä ja vain raollaan olevin uksin toimivat normaalisti. Ovilla, kuten myös hotellien edustoilla seistä töpöttivät barskit turvamiehet pamppuineen ja aseineen mallia Securitas jnpp. Poliisit sen sijaan puuttuivat totaalisti katukuvasta koko päivän. Illan suussa vaivautunut atmosfääri vaihtui helpotukseksi ja normi puheensorinaksi ihmisten palatessa kaduille & kujille. Eipä olisi uskonut, että ajoittain korvat soimaan saanut hälinä tuntuisi noin tervetulleelta!!
Matkapäivänä pönötettiin puolen vuorokauden verran ja sitten töhötettiin sama rupeama purkaessa aarteita (kaikkea ihmettä, mutta taaatusti tarpeellista, that's for sure, sitä olikin ehtinyt föliin tarttua, ynnä huom. EI niin yhtikäs ylipainoa vaan reilusti jäi pelivaraa), paikoilleenaseteltaessa, päivitettäessä & lasehdittaessa. Kiitos Esikoisen pätevän urakoinnin kotiinpaluusta muodostui meille kaikkinensa oivallinen ja helppo. Huomenissa saamme yökylään kovasti odottamamme Seniorimurmelit, sunnuntaina on luvassa - jos vanhat merkit paikkansa pitävät - herkullinen pääsiäispäivällinen Esikoisen ja Miniäisen loihtimana ynnä kuulumisten vaihtoa ajan kanssa. Torstaina hurautamme aamuhämärissä Kuopuksen & Miniän pitelemättömäksi iloksi Pikkumurmeleita ja Perhekunnan Uusinta Jäsentä tapaamaan & halaamaan." Loihhtavaa", kuten Vaari asian ilmaisisi. Tuon täysin allekirjoitan ja nyt
Pääsiäispyhiä, -tipuja, -noitia & -taikoja:
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
Nyt jänskättää...
Klo9.11 / 18,7 / 82%, tönkkö pilvipeite peittää edelleen taivaan. Outo, aiemmin kokematon säätyyppi, syyksi on heitelty Hierron tulivuorta ja Kalimaa; edellisen pitäisi olla huililla ja Kalimasta puuttuvat puuskat ja hienonhieno hiekka.
huomispäivä siis: ensinnäkin sääkartan ja -profeettojen mukaan olisi kokonainen sadepäivä, liki viiteen kuukauteen melkoinen kuriositeetti siis luvassa. Taivaalle katseensa kurottavien joukkoon ovat nyttemmin liittyneet saaren runsaslukuiset mehiläistarhurit, toistatuhatta ja toistakymmentätuhatta pesää, ynnä asiasta vakavasti huolestunut Vaari. Laadukas hunaja on tärkeä kauppatavara ja vientituote sekä aamuteen sulostuttaja. Sato on tietty riippuvainen kevään kukkaloistosta, joka puhjetakseen pörriäistenkin iloksi vaatisi waterloota. No honey - no money.
Toisekseen: on Espanjan yleislakkopäivä, jonka rajoista ei täällä ole mitään varmuutta vaan silkkoja hurjia huhuja, mutta joka on herättänyt valtaisaa polemiikkiä, kritiikkiä ja hämmennystäkin. Kanarian saaret kun muutoinkin peräävät laajempaa autonomiaa,totaalista irtautumista emämaasta & itsenäisyyttä, ei eurooppalaisina vaan afrikkalaisina. Kamelin selän katkaissut korsi oli äskettäinen hallituksen päätös antaa Repsolille lupa jatkaa keskeytettyjä koeporauksiaan Fuerten ja Lanzan rannikoilla. Pääkallopaikan, manterelaisten mielestä ja ihan ministerin suulla: maailma saa nähdä, että öljy ja turismi sopivat hyvin yhteen. Saarelaiset sen sijaan eivät visioi hurjimmissa päiväunissaankaan utopistista näkyä: tyytyvänen turistipolo dyyneillä merentuoksussa ja aaltojenkohinassa tapittamassa öljynporauslauttaa, Semminkin kun tämä pääelinkeino, turismi, on lamavuosien jälkeen kuluvana sesonkin kehittynyt ilahduttavan positiivisesti, pääsiäisen majoituskapasiteetin käyttöasteenkin heiluessa 80 - 90%:n tasolla.
Piukka pähkinä purtavaksi lainsäätäjille ja poliisivoimille ovat kuluneella viikolla runsastuneet romanialaiskerjäläiset, jotka aiheuttavat selkeää yleistä ärtymystä. Riittääkö autonomia laatimaan ja voimaansaattamaan kerjääämisen kieltävän lain ja näin suomaan virkavallalle eväät ja aseen sen kitkemiseksi; kuuluu yksi päivänpolttavista kysymyksistä.
Ihmetelleen olemme viime päivinä parvekkeista ja ikkunoista roikkumaan ilmestyviä, lisääntyviä, kaikkialla samanlaisia, viininpunaisia orientaaliskuvioisia päiväpeitteen tahi lakanan kokoisia kankaita. Yleisiset tuuletuspäivät tuskin lienevät kyseessä niin hygieenisiä ja puhtoisenperään kuin täällä ollaankin, joten riittailemme tämän liputuksen liittyvän tulevaan Santa Semanaan l. Pääsiäiseen. Tiukkaamme vinkeään viritykseen selvyyttä yhytettyämme jonkun tutummista, asiaanperehtyneestä paikallisita persoonista. Villinhilpeä näky!
Torstai toivoa täynnäkö:
huomispäivä siis: ensinnäkin sääkartan ja -profeettojen mukaan olisi kokonainen sadepäivä, liki viiteen kuukauteen melkoinen kuriositeetti siis luvassa. Taivaalle katseensa kurottavien joukkoon ovat nyttemmin liittyneet saaren runsaslukuiset mehiläistarhurit, toistatuhatta ja toistakymmentätuhatta pesää, ynnä asiasta vakavasti huolestunut Vaari. Laadukas hunaja on tärkeä kauppatavara ja vientituote sekä aamuteen sulostuttaja. Sato on tietty riippuvainen kevään kukkaloistosta, joka puhjetakseen pörriäistenkin iloksi vaatisi waterloota. No honey - no money.
Toisekseen: on Espanjan yleislakkopäivä, jonka rajoista ei täällä ole mitään varmuutta vaan silkkoja hurjia huhuja, mutta joka on herättänyt valtaisaa polemiikkiä, kritiikkiä ja hämmennystäkin. Kanarian saaret kun muutoinkin peräävät laajempaa autonomiaa,totaalista irtautumista emämaasta & itsenäisyyttä, ei eurooppalaisina vaan afrikkalaisina. Kamelin selän katkaissut korsi oli äskettäinen hallituksen päätös antaa Repsolille lupa jatkaa keskeytettyjä koeporauksiaan Fuerten ja Lanzan rannikoilla. Pääkallopaikan, manterelaisten mielestä ja ihan ministerin suulla: maailma saa nähdä, että öljy ja turismi sopivat hyvin yhteen. Saarelaiset sen sijaan eivät visioi hurjimmissa päiväunissaankaan utopistista näkyä: tyytyvänen turistipolo dyyneillä merentuoksussa ja aaltojenkohinassa tapittamassa öljynporauslauttaa, Semminkin kun tämä pääelinkeino, turismi, on lamavuosien jälkeen kuluvana sesonkin kehittynyt ilahduttavan positiivisesti, pääsiäisen majoituskapasiteetin käyttöasteenkin heiluessa 80 - 90%:n tasolla.
Piukka pähkinä purtavaksi lainsäätäjille ja poliisivoimille ovat kuluneella viikolla runsastuneet romanialaiskerjäläiset, jotka aiheuttavat selkeää yleistä ärtymystä. Riittääkö autonomia laatimaan ja voimaansaattamaan kerjääämisen kieltävän lain ja näin suomaan virkavallalle eväät ja aseen sen kitkemiseksi; kuuluu yksi päivänpolttavista kysymyksistä.
Ihmetelleen olemme viime päivinä parvekkeista ja ikkunoista roikkumaan ilmestyviä, lisääntyviä, kaikkialla samanlaisia, viininpunaisia orientaaliskuvioisia päiväpeitteen tahi lakanan kokoisia kankaita. Yleisiset tuuletuspäivät tuskin lienevät kyseessä niin hygieenisiä ja puhtoisenperään kuin täällä ollaankin, joten riittailemme tämän liputuksen liittyvän tulevaan Santa Semanaan l. Pääsiäiseen. Tiukkaamme vinkeään viritykseen selvyyttä yhytettyämme jonkun tutummista, asiaanperehtyneestä paikallisita persoonista. Villinhilpeä näky!
Torstai toivoa täynnäkö:
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
Ei vielä suvi sunnuntai...
Klo08.45 / 14,1 / 82% & sininen taivas yllämme.
Viime päivät ovat olleet varsin kesäisiä ja aurinkolämpötilat huidelleet kolmessakympissä. Jonniinsortin Kalimaa lienee mukana pelissä, sillä kelin raskaudesta johtuen sekä paikalliset että turistit ovat vilkkaasti huristelleent pii-paa-autoilla tukkien ensiapuasemat. Kuivuudesta huolimatta kasvit ja puut alkavat rehottaa, puistoja ja penkkejä on pistetty priimakuntoon sekä kevätistutuksia putkahtelee kadunvarsipönttöihin ja akkunanpieliin. Papa saco- perunasato tuli siis menetetyksi ja heikolta näyttää ensi sesongin viinitilanne. Suurta hinnannousua paikallisille tuotteille povaa viinikauppiaamme otsa rypyssaä. Bad & sad!
Olo on kaksijakoinen: toinen jalka tukevasti Tenen tanhuvilla ja toinen hapuillen liukastelemassa (?) kotimaassa. Mieli on hiukka haikea ja täynnäriemukasta odotusta, hassunhilpeän ja passelisti seikkalurikkaan oleskelun jälkeen on mainiota palata halaamaan Rakkaansa niin, että luut rutisevat, omaan petiin ja pitkiin lämpöisiin suihkuihin. Ilman toista ei tietty olisi toistakaan. Jäljellä olevat talvehtijatkin horisevat etupäässä kotimaassa bongatuista leskenlehdistä, tulevista mökillemuutoista ruopsutuksineen, saunasta ja savulohesta.... Silleen.
Meillä on edessä vielä tulevalla viikolla hierojallakäynti, josko jaksaisi rennommin muskulatuurein pönöttää matkapäivän, jolle kuitenkin kaikkinensa kertyy melkoisesti mittaa, ennen kuin päässä hälinä tokenee, poski tyynyyn painuu ja simmut sulkeutuvat ynnä kuorsaus ja siilintuhina halkovat yötä. Tiistaina ennen lähtöä on tupatarkastus = vuokraemäntämme ja HO käyvät katsastamassa paikat, takuuvuokra ./. loppusiivous 35,- palautetaan meille ja sovitaan kenttäkyydistä ynnä hienosäädetään tulevaa talvea. Mutta:
Kesäaikaa:
Viime päivät ovat olleet varsin kesäisiä ja aurinkolämpötilat huidelleet kolmessakympissä. Jonniinsortin Kalimaa lienee mukana pelissä, sillä kelin raskaudesta johtuen sekä paikalliset että turistit ovat vilkkaasti huristelleent pii-paa-autoilla tukkien ensiapuasemat. Kuivuudesta huolimatta kasvit ja puut alkavat rehottaa, puistoja ja penkkejä on pistetty priimakuntoon sekä kevätistutuksia putkahtelee kadunvarsipönttöihin ja akkunanpieliin. Papa saco- perunasato tuli siis menetetyksi ja heikolta näyttää ensi sesongin viinitilanne. Suurta hinnannousua paikallisille tuotteille povaa viinikauppiaamme otsa rypyssaä. Bad & sad!
Olo on kaksijakoinen: toinen jalka tukevasti Tenen tanhuvilla ja toinen hapuillen liukastelemassa (?) kotimaassa. Mieli on hiukka haikea ja täynnäriemukasta odotusta, hassunhilpeän ja passelisti seikkalurikkaan oleskelun jälkeen on mainiota palata halaamaan Rakkaansa niin, että luut rutisevat, omaan petiin ja pitkiin lämpöisiin suihkuihin. Ilman toista ei tietty olisi toistakaan. Jäljellä olevat talvehtijatkin horisevat etupäässä kotimaassa bongatuista leskenlehdistä, tulevista mökillemuutoista ruopsutuksineen, saunasta ja savulohesta.... Silleen.
Meillä on edessä vielä tulevalla viikolla hierojallakäynti, josko jaksaisi rennommin muskulatuurein pönöttää matkapäivän, jolle kuitenkin kaikkinensa kertyy melkoisesti mittaa, ennen kuin päässä hälinä tokenee, poski tyynyyn painuu ja simmut sulkeutuvat ynnä kuorsaus ja siilintuhina halkovat yötä. Tiistaina ennen lähtöä on tupatarkastus = vuokraemäntämme ja HO käyvät katsastamassa paikat, takuuvuokra ./. loppusiivous 35,- palautetaan meille ja sovitaan kenttäkyydistä ynnä hienosäädetään tulevaa talvea. Mutta:
Kesäaikaa:
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
Päällekäyvät parasollit & sisukkaat siepparit...
Klo 17.21 / 20,0 / 68% ja kevyt pilvipeite.
"Sieppari ruispellossa", J.P. Salingerin nuoruuteni, salaakin luettu, 1951 ilmestynyt, Pentti Saarikosken kiistelty suomennos 1961, kulttikirja ja sittemmin luokiossakin kelpo esimerkkinä amerikkalaisesta "nyky"kirjallisuudesta käytetty teos.
Siepparina Martianezin merivesialtailla ahersi kuitenkin tänään Mummo ohjelmistosta: jännitystä & vaaratilanteita. Puuskaisessa tuulessa paikalleen lökölasselle tälläytyneenä, silmät autuaasti ummessa köllien, vasemmalta kuuluu terävä kolahdus. Räväytän simmut apposelleen ja vasurilla sieppaan kiinni metallivarsi uhkaavasti edellä, varjo avoinna vauhdilla kiskalta suoraan kohti sinkoavan parasollin. Vanhan siepparin refleksit toimivat ja olkapään rytkäyksestä huolimatta ote pitää. Paikkalla ollut ruotsalaispari tarjoutuu tarvittaessa mahdollisen vahingon todistajaksi.
Muisteltakoon; kouluaikoina ainoa laji, missä Mummo heti ekojen joukossa valittiin joukkueeseen oli pesäpallo, jossa ekasiepparina homma oli ja pysyi kirjaimellisesti hanskassa eli räpylässä. Totuuden nimessä muutoin olikin sitten vaisumpaa ja hiljaisempaa. No, kahdesta loppuviikosta olisi taatusti tullut varsin erilaiset ja ns. pitkävaikutteisesti virkistävät, jos varjonvarsi tunkeutunut kylkeen, kaulaan tahi kasvoihin, mutta näinhän se on, että läheltäpitiä ei meillä lasketa ja jottas tuurilla, taidolla & onnella olevaisessa mennään!
Loppukevennykseksi ajankohtaiset hedelmärintamalta: fiselas, ananaskirsikat, kapinkarviaiset 12,50 kg paperinohuen, beessin kuoren sisällä lämpimänkeltainen pirtsakka marja: http://www.kasvikset.fi/Suomeksi/Asiakkaille/Kasvitieto/Syotavat_kasvit/Eksoottiset_hedelmat/Ananaskirsikka_
sekä kaktusviikunat ( ei siis kaktusviinat, mahd. erhe yksinomaan lukijan tarkoitustahallinen harha), viininpunaiset, piikikkäät vesselit: kanta pois, halki ja sisus lusikoiden. Herkkua!
Maistellaan:
"Sieppari ruispellossa", J.P. Salingerin nuoruuteni, salaakin luettu, 1951 ilmestynyt, Pentti Saarikosken kiistelty suomennos 1961, kulttikirja ja sittemmin luokiossakin kelpo esimerkkinä amerikkalaisesta "nyky"kirjallisuudesta käytetty teos.
Siepparina Martianezin merivesialtailla ahersi kuitenkin tänään Mummo ohjelmistosta: jännitystä & vaaratilanteita. Puuskaisessa tuulessa paikalleen lökölasselle tälläytyneenä, silmät autuaasti ummessa köllien, vasemmalta kuuluu terävä kolahdus. Räväytän simmut apposelleen ja vasurilla sieppaan kiinni metallivarsi uhkaavasti edellä, varjo avoinna vauhdilla kiskalta suoraan kohti sinkoavan parasollin. Vanhan siepparin refleksit toimivat ja olkapään rytkäyksestä huolimatta ote pitää. Paikkalla ollut ruotsalaispari tarjoutuu tarvittaessa mahdollisen vahingon todistajaksi.
Muisteltakoon; kouluaikoina ainoa laji, missä Mummo heti ekojen joukossa valittiin joukkueeseen oli pesäpallo, jossa ekasiepparina homma oli ja pysyi kirjaimellisesti hanskassa eli räpylässä. Totuuden nimessä muutoin olikin sitten vaisumpaa ja hiljaisempaa. No, kahdesta loppuviikosta olisi taatusti tullut varsin erilaiset ja ns. pitkävaikutteisesti virkistävät, jos varjonvarsi tunkeutunut kylkeen, kaulaan tahi kasvoihin, mutta näinhän se on, että läheltäpitiä ei meillä lasketa ja jottas tuurilla, taidolla & onnella olevaisessa mennään!
Loppukevennykseksi ajankohtaiset hedelmärintamalta: fiselas, ananaskirsikat, kapinkarviaiset 12,50 kg paperinohuen, beessin kuoren sisällä lämpimänkeltainen pirtsakka marja: http://www.kasvikset.fi/Suomeksi/Asiakkaille/Kasvitieto/Syotavat_kasvit/Eksoottiset_hedelmat/Ananaskirsikka_
sekä kaktusviikunat ( ei siis kaktusviinat, mahd. erhe yksinomaan lukijan tarkoitustahallinen harha), viininpunaiset, piikikkäät vesselit: kanta pois, halki ja sisus lusikoiden. Herkkua!
Maistellaan:
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Morris Minit, meduusat & murisevat mustit...
Klo08.48/16,6 / 89% ja puhtoinen taivas.
Mummoa, tietynsortin autofriikkiä loppuhemmotellaan: kalasatamassa viikko sitten sunnuntaina Kuplafolkkaria, Triumphin urheiluautoa, vihreä Austin, MG, Volvo ja pari uljasta Jaggea, viitisenkymmentä kiiltäväkylkistä, rakkaudella pidettyä menopeliä vuosikymmenten takaa.
Eilen San Telmolle askeltaessamme riemukkaita tööttäyksiä ja potraa pörinää: Minit, Cooperit, nuo veikeät taskukokoiset vauhtihirmut, 30:n ajoneuvon letkana ilahduttivat silmää & sielua nostaen meiltä oikean käden peukut terhakkaasti pystyyn kiitokseksi ja tervehdykseksi. Häleetä! Sydämessäni ailahti aito nostalgian vire: musta herra Minimits vauhtiraidoin ja viinipunaisin plyyshisisustein oli allani 1980-luvun alkupuolella ja sillä pelillä ei totta vie liikennevaloista lähdettäessa jäänyt toiseksi - jos vain tiesi tankata... - ja kisaajiahan piisasi riesaksi asti.
Lauantain myrskyrypäys toi meille pääskyset ja punaisen lipun Las Teresitasin hiekkarannalle, jonne sankoin joukoin rantautuivat polttelevat meduusat.
Hurtisaaneista: Kanarian saarilla yhteensä 451.399 nelijalkaista hännänheiluttajaa, joista vaarallisiksi luokiteltuja 14.013 ja Teneriffalla vastaavasti 196.343 / 7.295 kpl. Ilman lisenssiä Tenellä tassuttelee 3.000 - 5.000 yksilöä ja sanktioituja (min, 150,- max, 15.000,-) v. 2011 187 kpl. Sitten 1991 valitettavat 31 kuolemaan johtanutta revohkaa. Ryhtiä remmin päähän!
Nyt Jenniferin hellään huomaan:
Downshifting:
Mummoa, tietynsortin autofriikkiä loppuhemmotellaan: kalasatamassa viikko sitten sunnuntaina Kuplafolkkaria, Triumphin urheiluautoa, vihreä Austin, MG, Volvo ja pari uljasta Jaggea, viitisenkymmentä kiiltäväkylkistä, rakkaudella pidettyä menopeliä vuosikymmenten takaa.
Eilen San Telmolle askeltaessamme riemukkaita tööttäyksiä ja potraa pörinää: Minit, Cooperit, nuo veikeät taskukokoiset vauhtihirmut, 30:n ajoneuvon letkana ilahduttivat silmää & sielua nostaen meiltä oikean käden peukut terhakkaasti pystyyn kiitokseksi ja tervehdykseksi. Häleetä! Sydämessäni ailahti aito nostalgian vire: musta herra Minimits vauhtiraidoin ja viinipunaisin plyyshisisustein oli allani 1980-luvun alkupuolella ja sillä pelillä ei totta vie liikennevaloista lähdettäessa jäänyt toiseksi - jos vain tiesi tankata... - ja kisaajiahan piisasi riesaksi asti.
Lauantain myrskyrypäys toi meille pääskyset ja punaisen lipun Las Teresitasin hiekkarannalle, jonne sankoin joukoin rantautuivat polttelevat meduusat.
Hurtisaaneista: Kanarian saarilla yhteensä 451.399 nelijalkaista hännänheiluttajaa, joista vaarallisiksi luokiteltuja 14.013 ja Teneriffalla vastaavasti 196.343 / 7.295 kpl. Ilman lisenssiä Tenellä tassuttelee 3.000 - 5.000 yksilöä ja sanktioituja (min, 150,- max, 15.000,-) v. 2011 187 kpl. Sitten 1991 valitettavat 31 kuolemaan johtanutta revohkaa. Ryhtiä remmin päähän!
Nyt Jenniferin hellään huomaan:
Downshifting:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)