ja muita taivaan tarinoita", Esko Valtaoja, Lisbeth Landefort ja Tuula Moilanen,
Tähtitieteellinen yhdistys Ursa* ry, 2013, 52s. Lisbeth Landefortin ruotsinkielisten
alkutekstien suomennos Leena Vallisaari.
"Minne tähdenlento päätty? Kerronpa Sinulle salaisuuden, Lisbeth. Minun pöytälaatikkooni." Landefort ihmettelee, Valtaoja selittää ja puupiirtäjä Moilasen mäntyvanerille vesiväreillä ja pastelliliiduilla maalaamat värikylläiset kuvat kruunaavat tämän hurmaavan, innostavan ja sadunomaisenkin kokonaisuuden meille avaruuden amatööri-ihmetteijöille nautittavaksi!
Valtaoja konkretisoi: "Jos kutistetaan aurinko pienen etanan kokoiseksi, ja asetetaan se ruohikolle keskelle Helsinkiä, niin lähin naapuritähtemme, lähin toinen etana, on neljänsadan kilometrin päässä Vaasassa" ja "Mene kesällä uimarannalle, ja nouki kosteaan sormenpäähäsi yksi hiekanjyvänen. Se on meidän aurinkomme. katso sitten koko hiekkarantaa. Siinä ovat kaikki Linnunradan tähdet, meidän oman kotigalaksimme neljäsataa miljardia tähteä."
"Mikä voi olla ihmeellisempää kuin katsella meren rannalla tähtien välistä suoraan tyhjyyteen, avaruuden äärettömään mereen, ja ajatella, että se, mikä on tyhjää ja pimeää meidän katseellemme ja aisteillemme onkin maailmankaikkeuden todellisuus, jonka pinnalla me kellumme kuin vaahto rannan tyrskyillä. Ajatella, että todellisuus ei ollutkaan niin pieni ja rajallinen, kuin luulimme." (Valtaoja: "Ihmeitä")
Valtaojan meriittejä ja tiedemiehelle epätyypillistä leikkimielisyyttä sekä kykyä ja halua yksinkertaistaa asioita maallikollekin ymmärrettävään muotoon olen aina ihaillut ja tämä taiturikolmikon yhteistyö jätti tiedonjyvien ohella hyvän mielen ja iloisesti vilkkuvat, hymyilevät silmät
Myytynä:
