Klo08.45 / 14,1 / 82% & sininen taivas yllämme.
Viime päivät ovat olleet varsin kesäisiä ja aurinkolämpötilat huidelleet kolmessakympissä. Jonniinsortin Kalimaa lienee mukana pelissä, sillä kelin raskaudesta johtuen sekä paikalliset että turistit ovat vilkkaasti huristelleent pii-paa-autoilla tukkien ensiapuasemat. Kuivuudesta huolimatta kasvit ja puut alkavat rehottaa, puistoja ja penkkejä on pistetty priimakuntoon sekä kevätistutuksia putkahtelee kadunvarsipönttöihin ja akkunanpieliin. Papa saco- perunasato tuli siis menetetyksi ja heikolta näyttää ensi sesongin viinitilanne. Suurta hinnannousua paikallisille tuotteille povaa viinikauppiaamme otsa rypyssaä. Bad & sad!
Olo on kaksijakoinen: toinen jalka tukevasti Tenen tanhuvilla ja toinen hapuillen liukastelemassa (?) kotimaassa. Mieli on hiukka haikea ja täynnäriemukasta odotusta, hassunhilpeän ja passelisti seikkalurikkaan oleskelun jälkeen on mainiota palata halaamaan Rakkaansa niin, että luut rutisevat, omaan petiin ja pitkiin lämpöisiin suihkuihin. Ilman toista ei tietty olisi toistakaan. Jäljellä olevat talvehtijatkin horisevat etupäässä kotimaassa bongatuista leskenlehdistä, tulevista mökillemuutoista ruopsutuksineen, saunasta ja savulohesta.... Silleen.
Meillä on edessä vielä tulevalla viikolla hierojallakäynti, josko jaksaisi rennommin muskulatuurein pönöttää matkapäivän, jolle kuitenkin kaikkinensa kertyy melkoisesti mittaa, ennen kuin päässä hälinä tokenee, poski tyynyyn painuu ja simmut sulkeutuvat ynnä kuorsaus ja siilintuhina halkovat yötä. Tiistaina ennen lähtöä on tupatarkastus = vuokraemäntämme ja HO käyvät katsastamassa paikat, takuuvuokra ./. loppusiivous 35,- palautetaan meille ja sovitaan kenttäkyydistä ynnä hienosäädetään tulevaa talvea. Mutta:
Kesäaikaa:
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
Päällekäyvät parasollit & sisukkaat siepparit...
Klo 17.21 / 20,0 / 68% ja kevyt pilvipeite.
"Sieppari ruispellossa", J.P. Salingerin nuoruuteni, salaakin luettu, 1951 ilmestynyt, Pentti Saarikosken kiistelty suomennos 1961, kulttikirja ja sittemmin luokiossakin kelpo esimerkkinä amerikkalaisesta "nyky"kirjallisuudesta käytetty teos.
Siepparina Martianezin merivesialtailla ahersi kuitenkin tänään Mummo ohjelmistosta: jännitystä & vaaratilanteita. Puuskaisessa tuulessa paikalleen lökölasselle tälläytyneenä, silmät autuaasti ummessa köllien, vasemmalta kuuluu terävä kolahdus. Räväytän simmut apposelleen ja vasurilla sieppaan kiinni metallivarsi uhkaavasti edellä, varjo avoinna vauhdilla kiskalta suoraan kohti sinkoavan parasollin. Vanhan siepparin refleksit toimivat ja olkapään rytkäyksestä huolimatta ote pitää. Paikkalla ollut ruotsalaispari tarjoutuu tarvittaessa mahdollisen vahingon todistajaksi.
Muisteltakoon; kouluaikoina ainoa laji, missä Mummo heti ekojen joukossa valittiin joukkueeseen oli pesäpallo, jossa ekasiepparina homma oli ja pysyi kirjaimellisesti hanskassa eli räpylässä. Totuuden nimessä muutoin olikin sitten vaisumpaa ja hiljaisempaa. No, kahdesta loppuviikosta olisi taatusti tullut varsin erilaiset ja ns. pitkävaikutteisesti virkistävät, jos varjonvarsi tunkeutunut kylkeen, kaulaan tahi kasvoihin, mutta näinhän se on, että läheltäpitiä ei meillä lasketa ja jottas tuurilla, taidolla & onnella olevaisessa mennään!
Loppukevennykseksi ajankohtaiset hedelmärintamalta: fiselas, ananaskirsikat, kapinkarviaiset 12,50 kg paperinohuen, beessin kuoren sisällä lämpimänkeltainen pirtsakka marja: http://www.kasvikset.fi/Suomeksi/Asiakkaille/Kasvitieto/Syotavat_kasvit/Eksoottiset_hedelmat/Ananaskirsikka_
sekä kaktusviikunat ( ei siis kaktusviinat, mahd. erhe yksinomaan lukijan tarkoitustahallinen harha), viininpunaiset, piikikkäät vesselit: kanta pois, halki ja sisus lusikoiden. Herkkua!
Maistellaan:
"Sieppari ruispellossa", J.P. Salingerin nuoruuteni, salaakin luettu, 1951 ilmestynyt, Pentti Saarikosken kiistelty suomennos 1961, kulttikirja ja sittemmin luokiossakin kelpo esimerkkinä amerikkalaisesta "nyky"kirjallisuudesta käytetty teos.
Siepparina Martianezin merivesialtailla ahersi kuitenkin tänään Mummo ohjelmistosta: jännitystä & vaaratilanteita. Puuskaisessa tuulessa paikalleen lökölasselle tälläytyneenä, silmät autuaasti ummessa köllien, vasemmalta kuuluu terävä kolahdus. Räväytän simmut apposelleen ja vasurilla sieppaan kiinni metallivarsi uhkaavasti edellä, varjo avoinna vauhdilla kiskalta suoraan kohti sinkoavan parasollin. Vanhan siepparin refleksit toimivat ja olkapään rytkäyksestä huolimatta ote pitää. Paikkalla ollut ruotsalaispari tarjoutuu tarvittaessa mahdollisen vahingon todistajaksi.
Muisteltakoon; kouluaikoina ainoa laji, missä Mummo heti ekojen joukossa valittiin joukkueeseen oli pesäpallo, jossa ekasiepparina homma oli ja pysyi kirjaimellisesti hanskassa eli räpylässä. Totuuden nimessä muutoin olikin sitten vaisumpaa ja hiljaisempaa. No, kahdesta loppuviikosta olisi taatusti tullut varsin erilaiset ja ns. pitkävaikutteisesti virkistävät, jos varjonvarsi tunkeutunut kylkeen, kaulaan tahi kasvoihin, mutta näinhän se on, että läheltäpitiä ei meillä lasketa ja jottas tuurilla, taidolla & onnella olevaisessa mennään!
Loppukevennykseksi ajankohtaiset hedelmärintamalta: fiselas, ananaskirsikat, kapinkarviaiset 12,50 kg paperinohuen, beessin kuoren sisällä lämpimänkeltainen pirtsakka marja: http://www.kasvikset.fi/Suomeksi/Asiakkaille/Kasvitieto/Syotavat_kasvit/Eksoottiset_hedelmat/Ananaskirsikka_
sekä kaktusviikunat ( ei siis kaktusviinat, mahd. erhe yksinomaan lukijan tarkoitustahallinen harha), viininpunaiset, piikikkäät vesselit: kanta pois, halki ja sisus lusikoiden. Herkkua!
Maistellaan:
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Morris Minit, meduusat & murisevat mustit...
Klo08.48/16,6 / 89% ja puhtoinen taivas.
Mummoa, tietynsortin autofriikkiä loppuhemmotellaan: kalasatamassa viikko sitten sunnuntaina Kuplafolkkaria, Triumphin urheiluautoa, vihreä Austin, MG, Volvo ja pari uljasta Jaggea, viitisenkymmentä kiiltäväkylkistä, rakkaudella pidettyä menopeliä vuosikymmenten takaa.
Eilen San Telmolle askeltaessamme riemukkaita tööttäyksiä ja potraa pörinää: Minit, Cooperit, nuo veikeät taskukokoiset vauhtihirmut, 30:n ajoneuvon letkana ilahduttivat silmää & sielua nostaen meiltä oikean käden peukut terhakkaasti pystyyn kiitokseksi ja tervehdykseksi. Häleetä! Sydämessäni ailahti aito nostalgian vire: musta herra Minimits vauhtiraidoin ja viinipunaisin plyyshisisustein oli allani 1980-luvun alkupuolella ja sillä pelillä ei totta vie liikennevaloista lähdettäessa jäänyt toiseksi - jos vain tiesi tankata... - ja kisaajiahan piisasi riesaksi asti.
Lauantain myrskyrypäys toi meille pääskyset ja punaisen lipun Las Teresitasin hiekkarannalle, jonne sankoin joukoin rantautuivat polttelevat meduusat.
Hurtisaaneista: Kanarian saarilla yhteensä 451.399 nelijalkaista hännänheiluttajaa, joista vaarallisiksi luokiteltuja 14.013 ja Teneriffalla vastaavasti 196.343 / 7.295 kpl. Ilman lisenssiä Tenellä tassuttelee 3.000 - 5.000 yksilöä ja sanktioituja (min, 150,- max, 15.000,-) v. 2011 187 kpl. Sitten 1991 valitettavat 31 kuolemaan johtanutta revohkaa. Ryhtiä remmin päähän!
Nyt Jenniferin hellään huomaan:
Downshifting:
Mummoa, tietynsortin autofriikkiä loppuhemmotellaan: kalasatamassa viikko sitten sunnuntaina Kuplafolkkaria, Triumphin urheiluautoa, vihreä Austin, MG, Volvo ja pari uljasta Jaggea, viitisenkymmentä kiiltäväkylkistä, rakkaudella pidettyä menopeliä vuosikymmenten takaa.
Eilen San Telmolle askeltaessamme riemukkaita tööttäyksiä ja potraa pörinää: Minit, Cooperit, nuo veikeät taskukokoiset vauhtihirmut, 30:n ajoneuvon letkana ilahduttivat silmää & sielua nostaen meiltä oikean käden peukut terhakkaasti pystyyn kiitokseksi ja tervehdykseksi. Häleetä! Sydämessäni ailahti aito nostalgian vire: musta herra Minimits vauhtiraidoin ja viinipunaisin plyyshisisustein oli allani 1980-luvun alkupuolella ja sillä pelillä ei totta vie liikennevaloista lähdettäessa jäänyt toiseksi - jos vain tiesi tankata... - ja kisaajiahan piisasi riesaksi asti.
Lauantain myrskyrypäys toi meille pääskyset ja punaisen lipun Las Teresitasin hiekkarannalle, jonne sankoin joukoin rantautuivat polttelevat meduusat.
Hurtisaaneista: Kanarian saarilla yhteensä 451.399 nelijalkaista hännänheiluttajaa, joista vaarallisiksi luokiteltuja 14.013 ja Teneriffalla vastaavasti 196.343 / 7.295 kpl. Ilman lisenssiä Tenellä tassuttelee 3.000 - 5.000 yksilöä ja sanktioituja (min, 150,- max, 15.000,-) v. 2011 187 kpl. Sitten 1991 valitettavat 31 kuolemaan johtanutta revohkaa. Ryhtiä remmin päähän!
Nyt Jenniferin hellään huomaan:
Downshifting:
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
Elohopea enkkalukemissa eilen...
Klo8.55 / 17,2 / 94% kevyttä auerta.
Puoliltapäivin siivouksen jälkeisiltä, ansaituilta pressolta ja cervezalta kalasataman El Faron auringossa nautittuina, kotiuduttuamme klo 12.00 mittari näytti 24,1 astetta (varjolämpötiloista on siis aina kyse) /27% ja puoltatoista tuntia myöhemmin hurjat 29,3 / 17%. Tässä välissä saapuivat pääskyparvet täyttäen taivaan sadoin siiveniskuin. Pikamyräkkä seurasi: tuikean tuuheita puuskia, hiekkaa ja pieniä, mustia kiviä ropisi katolta. Kuppiloiden ulkoterasseilta tempaistiin vauhdilla kalusteet ja sinkoilevat päivänvarjot sisätiloihin, joihin myös väki pakeni ja kaupunki hiljeni totaalisti. Aikas haipakkaa kyytiä!
Ekat uudet King Edward potaatit (kasvinhuonesellaiset arvatenkin, sillä ens. sato menehtyi kuivuuteen) ja saksalaista Hering "silliä" paprikasoosissa = sardiineja tomaattisoosissa, herkuteltiin, kun oltiin lakaistu parveke kolmeen kertaan ynnä putsattu mööpelit ja puisteltu pöytäliina. Herkullista, vaan ei yllä kotimaisen tasolle.Tillit, joita löytyy parista Fruteriasta jyrkän ylämäen päästä, jäivät jostain kumman syystä tuossa saunakelissä noutamati tällä erää.
Summa summarum: talvi on ollut kuivin jälkeen 1994, sitten 1946 ja näillä näkymin ohittaa kirkkaasti ensinmainitun, minkä meteorologit selittävät johtuvan Azoreiden "anticiclonista", joka oli jämähtänyt paikoilleen aiheuttaen puuskatuulet Teneriffalla ja Kanariansaarilla yleisemminkin. Helmikuu oli puolestaan kylmin sitten 1961, mikä puolestaan aiheutui Euroopan yltä saapuneesta kylmästä ilmamassasta. Sademäärä joulu- 2009 - helmikuu 2010 oli 117,2 l/m2 ja 2011 - 2012 vastaavasti vaivaiset 7,9 l/m2. Näillä eväillä saaret kohtaavat kevään kasvukausineen.
Huominen juhlapäivä 19.3. onkin Isäinpäivä, San Josen eli Joosefin päivä ja sitä on vietetty v:sta 1948. Tämä päivämäärä juontuu kahdesta seikasta: Jeesuksen isähahmoa Joosefia pidetään katolilaisittain esimerkillisenä isänä ja puolisona ja Jose on suosituin miestennimi Espanjassa.
San Jose on myös puuseppien ja nyttemmin modernimmin insinöörien suojeluspyhimys.
Isät, Iskät & Faijat sekä Vaarit, Ukit ja Joulu-ukit isosti
Onnea:
Puoliltapäivin siivouksen jälkeisiltä, ansaituilta pressolta ja cervezalta kalasataman El Faron auringossa nautittuina, kotiuduttuamme klo 12.00 mittari näytti 24,1 astetta (varjolämpötiloista on siis aina kyse) /27% ja puoltatoista tuntia myöhemmin hurjat 29,3 / 17%. Tässä välissä saapuivat pääskyparvet täyttäen taivaan sadoin siiveniskuin. Pikamyräkkä seurasi: tuikean tuuheita puuskia, hiekkaa ja pieniä, mustia kiviä ropisi katolta. Kuppiloiden ulkoterasseilta tempaistiin vauhdilla kalusteet ja sinkoilevat päivänvarjot sisätiloihin, joihin myös väki pakeni ja kaupunki hiljeni totaalisti. Aikas haipakkaa kyytiä!
Ekat uudet King Edward potaatit (kasvinhuonesellaiset arvatenkin, sillä ens. sato menehtyi kuivuuteen) ja saksalaista Hering "silliä" paprikasoosissa = sardiineja tomaattisoosissa, herkuteltiin, kun oltiin lakaistu parveke kolmeen kertaan ynnä putsattu mööpelit ja puisteltu pöytäliina. Herkullista, vaan ei yllä kotimaisen tasolle.Tillit, joita löytyy parista Fruteriasta jyrkän ylämäen päästä, jäivät jostain kumman syystä tuossa saunakelissä noutamati tällä erää.
Summa summarum: talvi on ollut kuivin jälkeen 1994, sitten 1946 ja näillä näkymin ohittaa kirkkaasti ensinmainitun, minkä meteorologit selittävät johtuvan Azoreiden "anticiclonista", joka oli jämähtänyt paikoilleen aiheuttaen puuskatuulet Teneriffalla ja Kanariansaarilla yleisemminkin. Helmikuu oli puolestaan kylmin sitten 1961, mikä puolestaan aiheutui Euroopan yltä saapuneesta kylmästä ilmamassasta. Sademäärä joulu- 2009 - helmikuu 2010 oli 117,2 l/m2 ja 2011 - 2012 vastaavasti vaivaiset 7,9 l/m2. Näillä eväillä saaret kohtaavat kevään kasvukausineen.
Huominen juhlapäivä 19.3. onkin Isäinpäivä, San Josen eli Joosefin päivä ja sitä on vietetty v:sta 1948. Tämä päivämäärä juontuu kahdesta seikasta: Jeesuksen isähahmoa Joosefia pidetään katolilaisittain esimerkillisenä isänä ja puolisona ja Jose on suosituin miestennimi Espanjassa.
San Jose on myös puuseppien ja nyttemmin modernimmin insinöörien suojeluspyhimys.
Isät, Iskät & Faijat sekä Vaarit, Ukit ja Joulu-ukit isosti
Onnea:
lauantai 17. maaliskuuta 2012
Kukkoilua & vedonlyöntiä...
Klo8.50 / 19,6 / 75% selkeää, eilisiltana ukkosti ja satoi VETTÄ tunnin ajan.
Lehdessä oli puolen sivun verran juttua sunnuntaisista kukkotappeluturnausten kulusta ja tuloksista. Ymmärtääkseni laji on laiton, mutta ei poiskitketty, tavanomainen vedonlyöntisumma 300 - 600,-, mutta jopa 10.000,- panoksia asetetaan. Vastenmielistä! Ja nyt antimoralistit hypätkööt seuraavan yli:
jos kaksi raavasta onttopäätä verissäpäin keskinäisestä sopimuksesta muksii tosissaan toinen toisiaan isojen poikien leikkikehässä: so what, mutta peräänkuulutan kiekujille rauhaa!
Edelliseen verrattuna kotoperäinen kanarialainen paini, kalsarinomaisvermeiset uroot sylikkäin, on suorastaan herttainen herrasmieslaji, joka sekin kelpaa viattomamman vedonlyönnin kohteeksi.
Aasinsiltaa: altailla joskus huvitan itseäni sarjasta: kuinka pitkän neuvonpidon jälkeen mies saa naisseuralaiseltaan kinutuksi luvan ja lisenssin hakea ensimmäisen, toisen jne. jarransa/tuoppinsa ja tuoko hän emännykselleen sallimisesta huojentuneena kiitokseksi kompensoivan kivennäisvesipullon, jäätelötötterön vaiko kahvin ynnä sipaistaanko ekahörppy brutaalisti ensiaskelilla kiskalta palatessa vaiko vasta sivistyneesti seslongilla. Tässä olen pysynyt vahvasti voitolla. Selvyyden vuoksi & rehellisyyden nimissä todettakoon, etten suinkaan ole treenannut tätä Vaarin kanssa pelkästään jo välttyäkseni ylikuntoon joutumisen uhalta....
Mutta sitten rojahti etuviistoon kolme raavasta, edellisillan viemää kotimaan "metsienmiestä" kirkkaankeltaiset, lippaniskaiset Loro Parque-kotsat päässä. Alle minuutin menee kolmeen sihahdukseen, varma nakki. Metsään meni ja rytisten! Nuo jätkänpiruleet vaan käänsivät tahdissa itseään selältä vatsalla edestakaisin kellontarkasti aikatauluttaen. Ei ensimmäistäkään sihahdusta, eikä kiskalle kipitystä. Tunnin kuluttua tihisyttää rapistelivat sentään tarmokkaasti muovikassiaan; no nyt, vaikka pahanlaisesti myöhässä, rekisteröi ilahtuneena Mummo. Vaan eivätkös nuo peijakkaat ukonpötkäleet vetäisseet framille kolme energiajuomatölkkiä ja huitaisseet ne hetkessä huiviinsa perään hekumallisesti röyhtäisten. Ei ole reilua, ihan sikaa, sanoo Mummo; enää ei voi luottaa edes suomalaiseen mieheenkään....
Luppopäiviä:
Lehdessä oli puolen sivun verran juttua sunnuntaisista kukkotappeluturnausten kulusta ja tuloksista. Ymmärtääkseni laji on laiton, mutta ei poiskitketty, tavanomainen vedonlyöntisumma 300 - 600,-, mutta jopa 10.000,- panoksia asetetaan. Vastenmielistä! Ja nyt antimoralistit hypätkööt seuraavan yli:
jos kaksi raavasta onttopäätä verissäpäin keskinäisestä sopimuksesta muksii tosissaan toinen toisiaan isojen poikien leikkikehässä: so what, mutta peräänkuulutan kiekujille rauhaa!
Edelliseen verrattuna kotoperäinen kanarialainen paini, kalsarinomaisvermeiset uroot sylikkäin, on suorastaan herttainen herrasmieslaji, joka sekin kelpaa viattomamman vedonlyönnin kohteeksi.
Aasinsiltaa: altailla joskus huvitan itseäni sarjasta: kuinka pitkän neuvonpidon jälkeen mies saa naisseuralaiseltaan kinutuksi luvan ja lisenssin hakea ensimmäisen, toisen jne. jarransa/tuoppinsa ja tuoko hän emännykselleen sallimisesta huojentuneena kiitokseksi kompensoivan kivennäisvesipullon, jäätelötötterön vaiko kahvin ynnä sipaistaanko ekahörppy brutaalisti ensiaskelilla kiskalta palatessa vaiko vasta sivistyneesti seslongilla. Tässä olen pysynyt vahvasti voitolla. Selvyyden vuoksi & rehellisyyden nimissä todettakoon, etten suinkaan ole treenannut tätä Vaarin kanssa pelkästään jo välttyäkseni ylikuntoon joutumisen uhalta....
Mutta sitten rojahti etuviistoon kolme raavasta, edellisillan viemää kotimaan "metsienmiestä" kirkkaankeltaiset, lippaniskaiset Loro Parque-kotsat päässä. Alle minuutin menee kolmeen sihahdukseen, varma nakki. Metsään meni ja rytisten! Nuo jätkänpiruleet vaan käänsivät tahdissa itseään selältä vatsalla edestakaisin kellontarkasti aikatauluttaen. Ei ensimmäistäkään sihahdusta, eikä kiskalle kipitystä. Tunnin kuluttua tihisyttää rapistelivat sentään tarmokkaasti muovikassiaan; no nyt, vaikka pahanlaisesti myöhässä, rekisteröi ilahtuneena Mummo. Vaan eivätkös nuo peijakkaat ukonpötkäleet vetäisseet framille kolme energiajuomatölkkiä ja huitaisseet ne hetkessä huiviinsa perään hekumallisesti röyhtäisten. Ei ole reilua, ihan sikaa, sanoo Mummo; enää ei voi luottaa edes suomalaiseen mieheenkään....
Luppopäiviä:
perjantai 16. maaliskuuta 2012
Mainiosta matkaseurasta...
lämmin kiitos lukijoille! Toivottavasti olette viihtyneet reissulla!
Jorinat jatkuvat sikälis mikälis tikussa puhtia piisaa & aihetta/askaa pukkaa.
Varuiksi kuittaan kuitenkin jo nyt:
Totean:
On lähdettävä voidakseen palata.
Elämä on tässä ja nyt. Tänään on avain eliseen ja eväät huomiseen.
Nämä kaksi ovat ikiomia, itseluomiamme mottoja, jotka täälläkin olemme todeksi eläneet.
Cada dia aprendo algo mas, joka päivä opin vähän lisää, on ollut tämän matkan ohjenuora.
Siteeraan:
Victor Borgea:"Hymy on lyhin etäisyys kahden ihmisen välillä" ja se on silmiin asti ulottuen todentunut kaikkina näinä päivinä.
Pian palaamme kotiin kiitollisin ja avoimin mielin elääksemme tätä päivää ja jakaaksemme sen Rakkaan Perhekuntamme kanssa, oppiaksemme heidän kanssaan ja heiltä joka päivä vähän lisää, kunnes on aika lähteä.
Hymyillen:
Jorinat jatkuvat sikälis mikälis tikussa puhtia piisaa & aihetta/askaa pukkaa.
Varuiksi kuittaan kuitenkin jo nyt:
Totean:
On lähdettävä voidakseen palata.
Elämä on tässä ja nyt. Tänään on avain eliseen ja eväät huomiseen.
Nämä kaksi ovat ikiomia, itseluomiamme mottoja, jotka täälläkin olemme todeksi eläneet.
Cada dia aprendo algo mas, joka päivä opin vähän lisää, on ollut tämän matkan ohjenuora.
Siteeraan:
Victor Borgea:"Hymy on lyhin etäisyys kahden ihmisen välillä" ja se on silmiin asti ulottuen todentunut kaikkina näinä päivinä.
Pian palaamme kotiin kiitollisin ja avoimin mielin elääksemme tätä päivää ja jakaaksemme sen Rakkaan Perhekuntamme kanssa, oppiaksemme heidän kanssaan ja heiltä joka päivä vähän lisää, kunnes on aika lähteä.
Hymyillen:
keskiviikko 14. maaliskuuta 2012
Letkut letkeät & muuttolinnut...
Klo9.06 / 18,9 / 62% ja taivaalla paksu pilvipeitto, josta huolimatta eilen oli hikihellettä = iltapäivällä varjossa jopa 23,4.
Vihreähän on toivon väri: vihreäpukuinen mies ja pitkä letku ovat aamuvarhaisesta iltamyöhään turhan tuttu näky käymässä uupumatonta taistoa kuivuutta vastaan kukkaistutuksia ja jopa palmuja, laakeripuita jnpp. kastellen. Teneriffa kuuluu eilisen sääkartan mukaan kokonaisuudessaan "extra seco" - alueisiin. Epätoivoisen näköistä, mutta kunnioitettavan sinnikästä uurastusta. Kevätistutuksetkin ovat pahasti myöhässä ehkä vielä tarhoissaan jonniinsortin vestippaa taivaalta varroten.
Sesonginvaihto kun on alkanut kaupungin ehostustyöt ovat myös täydessä vauhdissa: katukiveyksiä uusitaan ja parhaillaan jyrisee kotikadullamme tarmokkaasti pora vanhoja lohkeilleita irroitellen, taloja maalaillaan, vanhat massiiviset ja koristellut puuovet paklataan ja maalataan. Kaunista jälkeä tulee!
Pääskyjä kaartelee sirkutellen taivaalla enenevässä määrin. Enenevässä määrin kulkee myös talvehtijoiden muuttovirta kohti pohjoista, vimppa lento täältä on 14.4. Kesällä saapuvat puolestaan mannerespanjalaiset sankoin joukoin meri-ilmastosta nauttimaan, joten kunnossapitotöiden lomassa vedetään paikallisesti hetki henkeä.
Pikkuperjantaita:
Vihreähän on toivon väri: vihreäpukuinen mies ja pitkä letku ovat aamuvarhaisesta iltamyöhään turhan tuttu näky käymässä uupumatonta taistoa kuivuutta vastaan kukkaistutuksia ja jopa palmuja, laakeripuita jnpp. kastellen. Teneriffa kuuluu eilisen sääkartan mukaan kokonaisuudessaan "extra seco" - alueisiin. Epätoivoisen näköistä, mutta kunnioitettavan sinnikästä uurastusta. Kevätistutuksetkin ovat pahasti myöhässä ehkä vielä tarhoissaan jonniinsortin vestippaa taivaalta varroten.
Sesonginvaihto kun on alkanut kaupungin ehostustyöt ovat myös täydessä vauhdissa: katukiveyksiä uusitaan ja parhaillaan jyrisee kotikadullamme tarmokkaasti pora vanhoja lohkeilleita irroitellen, taloja maalaillaan, vanhat massiiviset ja koristellut puuovet paklataan ja maalataan. Kaunista jälkeä tulee!
Pääskyjä kaartelee sirkutellen taivaalla enenevässä määrin. Enenevässä määrin kulkee myös talvehtijoiden muuttovirta kohti pohjoista, vimppa lento täältä on 14.4. Kesällä saapuvat puolestaan mannerespanjalaiset sankoin joukoin meri-ilmastosta nauttimaan, joten kunnossapitotöiden lomassa vedetään paikallisesti hetki henkeä.
Pikkuperjantaita:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)