Paolo Cognetti: "Suden onni/La felicità del lupo" - ex Libris...

"Suden onni", Paolo Cognetti, Bazar, 2024, 197 s., suomentanut Mirja Hovila, kansi Tuomo Parikka.

Milanosta kotoisin oleva Paolo Cognetti (s. 1978) on monipuolinen tarinankertoja, joka on kirjailijan työnsä lisäksi työskennellyt dokumenttielokuvien parissa.

Cognettilta on aiemmin suomennettu kirja Kahdeksan vuorta. Se palkittiin 2017 Italian arvostetuimmalla kirjallisuuspalkinnolla, Premio Stregalla. Kirjasta tehty samanniminen elokuva sai Suomen ensi-iltansa keväällä 2023, ja se palkittiin Cannesin elokuvafestivaaleilla. Suden onni on Gognettin seitsemäs teos. (Lievelehti)

                                                         ©Roberta Roberto

 

 

"Nelikymppinen milanolaismies Fausto jättää eräänä syksyisenä päivänä kaupunkilaiselämän taakseen ja muuttaa Alppien keskelle pieneen Fontana Freddan kylään. Persoonallinen, omien sääntöjensä mukaan elävä yhteisö saa hänet pian pauloihinsa, ja hän päätyy kokiksi kylän ainoaan ravintolaan.

Fausto tutustuu Silviaan, joka myös työskentelee ravintolassa. 

Heistä kahdesta tulee rakastavaiset, mutta kevään koittaessa kumpikin palaa kotiseudulleen saattamaan entisen elämänsä kesken jääneet asiat loppuun.

Kesän ollessa kuumimmillaan Fausto palaa Fontana Freddaan, mutta huomaa, että hänen tuntemansa Silvia ei enää ole sama ihminen. Miten käy heidän rakkautensa?" (Takakansi)

 

 

 

Edelliskerran tapasimme Cognettin kanssa hänen teoksensa Kahdeksan vuorta tiimoilta, josta: Tasapainoista, kirkkaan vuoripuron lailla solisevaa  vaivattoman oloista tarinan iskentää  siitä, kuinka ympäröivä luonto -  tässä vuoret - meitä  muokkaa ja syliinsä sulkee jättäen erossaolon aikoina katoamattoman kaipauksen pääsystä takaisin, - kotiin.... 

Tässä uutukaisessa on 36 lyhyttä lukua ja viimeiseksi Fontana Freddan unet.

 

Kokkotulet:  - Kello oli jo yli kymmenen illalla, kun kesäisen auringonlaskun pitkä häntä vihdoin sammui, Silloin laidunmailta tuodut polttopuupinot sekä risukasat, laatikot, lavat, rehusäkit ja vanhat autonrenkaat valeltiin bensiinillä ja sytytettiin palamaan. Santorio näki niiden syttyvän yksi toisensa jälkeen. 

- Hän laski niitä viisi, kuusi, seitsemän. Ne alkoivat hiipua, mutta tuulenpuuska sai ne taas leimahtamaan. Ei edes hänenlaisensa mies voinut katsoa tätä näkyä välinpitämättömänä.  Tulet kertoivat, että ylhäällä vuorilla on yhä joku, että sitä elämää on vielä olemassa, mikäli alempana asuvat olisivat unohtaneet sen.

 

Santorso:  Sinä olet siis täällä, hän mietti. No tervetuloa. Aina joku lähtee ja joku palaa, vai mitä? Maailma on sen, joka ottaa sen haltuunsa.

 Cognetti on todella taitava: lukiessa tempautui mukaan tarinan atmosfääriin ja maisemiin sekä tuli voimakas tunne olemisesta itsekin paikan päällä Italiassa, alpeilla kirjailijan lihaa ja verta olevien henkilöhahmojen joukon jatkona, arjen yläpuolella...

 

Cognetti on  lahjakas tunnelman luoja ja hän kirjoittaa kaunista sekä kiireetöntä tekstiä, joka soljuu kuin kristallinkirkas vuoripuro, itsekseen, saaden lukijansa pohtimaan omaa elämäänsä ja sijaansa maapallollamme.

 Alpeilla piipahti:

Chris Carter: " Veistäjä/ The Death Sculptor" - ex Libris...

"Veistäjä", Chris Carter, Otava, 2023, 429 s., suomentanut Inka Parpola.

"Brasiliassa kasvanut Chris Carter opiskeli USA:ssa ja työskenteli rikospsykologina. Los Angelesiin muutettuaan hän vaihtoi puvun revittyihin farkkuihin ja salkun sähkökitaraan. Muusikon työ kuljetti Chrisiä ympäri maailmaa. Nykyään hän asuu Lontoossa ja omistautuu bestsellerkirjailijan uralleen." (Lievelehti)

 

                                                    ©Neil Spence Photography                                                           

 

"Keikkahoitajana työskentelevä opiskelija löytää järkytyksekseen potilaansa, syyttäjä Derek Nicholssonin, raa'asti murhattuna. Teko vaikuttaa järjettömältä, sillä pitkälle levinnyttä syöpää sairastanut mies olisi joka tapauksessa menehtynyt pian.

Tappajan jälkeensä jättämä verinen näyttämö saa jopa LAPD:n erikoismurharyhmän kaiken nähneen Robert Hunterin tyrmistymään.

Millainen viesti uhrin silvottuun, ikään kuin veistokseksi aseteltuun ruumiiseen kätkeytyy?

Juuri kun Hunter ja hänen työparinsa Carlos C   Garcia uskovat löytäneensä johtolangan, löytyy uusi ruumis - ja uusi veistos. Hunterin täytyy yhdistää tapaustutkinnan palaset ennen kuin murhaaja saa viimeisteltyä makaaberin mestariteoksensa." (Takakansi)

 

 

Edelliskerran tapasimme Carterin kanssa hänen teoksensa "Teloittaja" (2023) tiimoilta seuraavin aatoksin: Tässä kakkososassa Carter luo henkilöhahmoihinsa kiinnostavasti syvyyttä ja karaktääriä sekä ominaispiirteitä, tapahtumat kulkevat ripeästi ja jahkailematta, jaarittelematta ja verbaliikka on ilahduttavan eloisaa, joten odottavin mielin ottamaan selvää siitä, mitä veistäjä saa aikaiseksi.

Teoksessa on 119 lukemaan houkuttelevaa  lyhyttä ja iskevää lukua, joista muutamia makupaloja tehokaksikko Hunterin ja Garcian johdolla:

- Hunter ja Garcia:  - kuuluivat RHD:n yhteydessä olevaan pieneen erikoisyksikköön - Erikoismurharyhmään eli HSS:ään. Yksikkö oli perustettu käsittelemään yksinomaan korkean profiilin sarjamurhia ja henkirikoksia,

jotka vaativat runsaasti tutkinta-aikaa ja asiantuntemusta. Hunterin tausta rikollisen käyttäytymisen analyysin ja biopsykologian alalla tarkoitti, että hänet oli määrätty vielä erikoistuneempaan yksikköön. Kaikki henkirikokset, joiden tekijä oli ylenpalttisen brutaali tai sadistinen , oli siirretty erillisen ultaraväkivaltaisten rikosten yksikköön. Tämä kahden hengen UV-yksikkö muodostui Robert Hunterista ja Carlos Garciasta, miehistä, jotka eivät vähästä hätkähtäneet. 

He olivat nähneet enemmän kuin omiksi tarpeeekseen asioita, joita kukaan muu tämän maan päällä ei ollut nähnyt....

 

Näillä ominaisuuksilla on toden totta käyttöä, kun he Alice Beaumontin, 

joka puolestaan työskentelee Los Angelesin piirisyyttäjän toimistossa, avukseen saaneena  selvittelevät erikoista patsastelijan aikaansaamaa murhavyyhtiä ja pähkivät, mitä tämä Veistäjä heille teoksillaan haluaa kertoa ja viestittää sekä yrittävät perata järkeä järjettömästä...

Carterin kirjallinen tyyli ja napakka ote tuottaa tekstiä pitävät edelleen hyvin pintansa, mutta vaikka kuinka mielelläni elävässä elämässä ihastelen erilaisia taideteoksia patsaita myöten enkä liioin erityisherkkiin lukeudu,  ei tämän brutaalin, tappajan  uhriensa osasista kokoamista veistoksista tule kuin lähinnä lievästi etova mieli. Jos Carterin tarkoitus on brutaaliudella hätkähdyttää, onnistuu hän siinä vaivatta, mutta mutta etovuudellakin on rajansa...

Onkin mielenkiintoista jatkossa nähdä, mihin  kirjailija suuntansa kääntää, sillä aikaisemmista osista pidin paljonkin niiden sujuvan ja eloisan  kirjoitustyylin sekä henkilökuvausten ynnä juonenkäänteiden ansiosta, mutta mutta ....

Hienohelmana nipotteli:

James Norbury: "Iso panda ja pieni lohikäärme"/ Big Panda and Tiny Dragon" - ex Libris...

"Iso panda ja pieni lohikäärme", James Norbury, Nemo, 2024, 159 s.

 Kuvitus James Norbury ja suomentanut Mika Siimes.

 

"James Norbury (klik ja kuvia teoksesta),  toteaa kiitossanoissaan näin:  

Tämä kirja on elämänmittaiseni kokemuksen tulosta. Siksi kiitän kaikkia tapaamiani ihmisiä. Olette tehneet minusta sen ihmisen, joka olen. Ellen olisi juuri se ihminen, en olisi voinut luoda tätä kirjaa."

 

 

"Epätodennäköiset ystävykset taittavat matkaa läpi neljän vuodenajan.

 Iso panda arvostaa pieniä hetkiä mutta näkee asioista laajemman kuvan. Pikkuruisella lohikäärmeellä on avara ja lämmin sydän.

 

Matkan aikana ystävykset oppivat elämään hetkessä, tulemaan toimeen epävarmuuden kanssa ja löytämään voimaa vastoinkäymisten ylittämiseen. Synkimpinäkin päivinä he muistavat, että kevät on tulossa." (Takakansi) 

 

Mainioita ja kantavia ominaisuuksia nuo yllä mainitut. Tämä kaunis ja puhutteleva teos valikoitui tuntemattoman kirjailijan ja herkän kansikuvansa sekä esittelyssä lukemani lauseen: - Herkästi kuvitettu lahjakirja ystävyyden voimasta sopii kaiken ikäisille  -ansiosta luettavaksi, eikä todellakaan turhaan, sillä se ei jätä kylmäksi vaan nostaa hymyn huulille.

 

Teos sisältää luvut: Kevät, Kesä, Syksy, Talvi, Kevät ja Jälkisanat sekä Kiitokset, joista muutamia poimintoja makusteltaviksi:

Kevät:  - Kumpi on tärkeämpää", kysyi iso panda, "matkanteko vai päämäärä? "Matkaseura", sanoi pieni lohikäärme.

- Jokainen matkalla tekemäsi päätös sinut lähemmäksi päämäärääsi tai vie sinut kauemmaksi siitä. 

 

Kesä:  - Jotkut ihmiset ovat kuin kynttilöitä. He palavat loppuun tuodessaan valoa muille. 

 

Syksy:  -   "Entä jos tapaan ihmisiä, jotka eivät pidä minusta tai asioista, joita teen? kysyi pieni lohikäärme."Sinun on kuljettava omaa polkuasi", sanoi panda. Parempi menettää heidät kuin kadottaa itsensä.

 -  Kuunteleminen on yksi hienoimpia lahjoja, jonka voi toiselle antaa.

-  Kun sytytät lyhdyn toiselle, valaiset samalla omaa polkuasi.

Talvi:  - Joskus on hyvä lähteä liikkeelle, vaikka ei tiedä minne on menossa.

 

Teos antaa paljonkin ajattelemisen aihetta ja sisältää hyviä oivalluksia, 

joten vaikka se sopii saumatta satu- ja katselukirjaksikin, ei se jätä aikuistakaan kylmäksi, sillä tämän kaoottisen maailmanmenon keskellä on erityisen tärkeää pysähtyä ajattelemaan ja etsimään sitä oleellista, joka kullekin meistä on elämän laadun ylläpitämiseksi tärkeää. Yksinkertaisuudessaan sympaattiset ja onnistuneet piirrokset kruunaavat kokonaisuuden. 

Teos todentaa myös sen, ettei erilaisuus ole este ystävyydelle tai kanssakäymiselle vaan se voi olla myös rikkaus ja vahvuus...

Varsinkin näin ystävänpäivän alla mitä mainioin yllätyslahja ystävälle, läheiselle kuin myös lahjakirja pikkuväelle eli kaikille, jotka haluavat pysähtyä tuokioksi, nauttia sekä teoksen visuaalisesta annista että Norburyn oivalluksista. Nykymaailmassa ei toden totta ole tarjolla liikaa positiivisuutta, rakentavaa mentaliteettia eikä liioin hyviä uutisia tahi vaihtoehtoisia ajattelumalleja...

Hyvää ja lämminhenkistä tulevaa ystävänpäivää kaikille teille raapustusteni lukijoille ja niitä kommentoiville! Kiitos kun olette!

Kaverusten seurassa viihtyi:

Markku Envall: "Rajan kahta puolta" - ex Libris...

"Rajan kahta puolta ja muita esseitä", Markku Envall, WSOY, 2024, 232 s.

"Markku Envall (s. 1944) on monipuolinen kirjailija, jota on kiitetty muun muassa vuoropuheluun kutsuvasta ilmaisustaan sekä kyvystään kirjoittaa arkipäiväisistä asioista kaunokirjallisuuden keinoin. Edellisestä teoksestaan Rautasydän

(WSOY 2022) hän sai Vuoden aforismikirja tunnustuksen. Envall on saanut kirjailijantyöstään useita palkintoja ja tunnustuksia. Finlandia-palkinnon hän sai vuonna 1990 teoksestaan Samurai nukkuu."  (Takakansi)

 

 

   

                                                             ©Pertti Nisonen

 

"Rajan kahta puolta on tekijänsä kymmenes esseekokoelma. 

Markku Envallin mietteliäs esseeminä liikkuu aiheissaan kirjallisuuden klassikoista yksityisiin kokemuksiin, havaintoihin sekä päivänpolttaviin kysymyksiin.

Teos jakaantuu kirjallisuutta sekä laajempia elämänilmiöitä käsitteleviin teksteihin. Kirjallisuusesseissään Envall tarkastelee muun muassa

Joseph Conradin, Graham Greenen, Juhani Ahon sekä Aaro Hellaakosken teoksia. 

Kirjan jälkimmäisessä osastossa käydään rohkeasti käsiksi suuriin kysymyksiin, kuten syyllisyys, ihmisviha, häpeä, kauneus, vapaus, laiskuus ja vanhuus. Väestöräjähdyksen analyysissaan Envall suosittelee ihmiskunnan kooksi yhtä miljardia. Kirjan päättää se mikä yksilön elämänkin: kuolema." (Takakansi)

 

 

Todettakoon heti kättelyssä, että Envallin ajatuksia herättelevän tuotannon parissa olen viihtynyt kautta linjan vaivatta ja että niiden lukeminen on herättänyt suurta mielihyvää ja antanut uusia näkökulmia elämään kokonaisuudessaan. Viimeksi kyseessä oli Rautasydän (klik) (2022), josta totesin: Envallin vahvuus on siinä, että hän luotaa luontevasti niin syntyjä syviä kuin myös keppostelee sanaruletillaan keveitä keinahduksia. 

Tässä uutukaisessa on kaksi osaa, joista ensimmäisessä mm. otsikkoina Eristys, Mies ja laiva ja Rajan kahta puolta ja jälkimmäisessä aiheina mm. Kiitos, Miljardi  ja Kuolema ennen kuolemaa. Lisäksi lopussa löytyvät Bibliografiset jälkisanat kirjailijaluetteloineen. Muutamia irrallisia makupaloja aloittaen eri alustojen lukemisen kokemuksista:

- Kirjan lukeminen on lukemisen kuninkuuslaji. Lehtien lukeminen on hyppivää ja pomppivaa. Jos olisin kyllin hullu lukeakseni paksun sanomalehden jokaisen rivin, se veisi minulta viikon. Poimiva lukeminen hävittää proosasta rytmin ja jatkuvuuden, Kukaan ei tarvitse kuin pienen osan siitä tekstimassasta, 

joka sanomalehteen on painettu...

 

Yllä olevan lisäksi sanomalehdissä on niin paljon hajanaisia ns. uutisia ja artikkeleita, että monista riittää anniksi otsikko ja pari ensimmäistä riviä sen toteamiseen, ettei asia ole joko kiinnostava tai muutoin relevantti.

 

- Novellilla ja romaanilla ei ole muuta eroa kuin pituus. Suppean romaanin voi lukea päivässä, mutta yleensä romaani on lukijalta kesken, kun hän menee nukkumaan. Moni romaani on suurempi ilo ollessaan kesken kuin loppuun luettuna. Rakastetun kanssa eläminen voittaa hänen hyvästelemisensä, 

ja muistelemisensa. Romaani on kuin toinen koti, kakkosasunto, kesämökki: 

siinä asuu muusta arjesta vapautettuna. Siinä saa etuoikeuden päästä mukaan kuviteltujen ihmisten ulkoiseen ja sisäiseen maailmaan.

 

Kesämökillä, laiturin nokassa: niinpä... Tätäkin koostetta lukiessani toteutuu tuo Envallin yllä oivasti lukijan mielentilaa kuvaava tunne: kuin lillittelisi jalkojaan kauniina kesäpäivänä lämpimässä järvivedessä koivujen hennosti huojahdellessa taustalla ja kuikan uljaasti kelluessa silmien editse väreilevällä vedenpinnalla. Tuota harvinaista hetkeä, jossa kaikki oleellinen on yht'aikaa läsnä eikä niin mitään puutu....

 

Sanotaan, että joku tulee iholle, mikä on yksiselitteisesti epämiellyttävä tunne, mutta Markku Envall tulee suoraan ihon alle on sen sijaan seikka, jonka lukijana annan mieluusti tapahtua. Hän kutkuttelee myös hennolla sulalla omia ajatteluni rajoja niitä laajentaen ja uusia ajatusmalleja tuputtelematta, mutta tervetulleesti  vankalla elämänkokemuksella maustettuna tarjoten.  Kyky ja seikka, joka on eittämätön todiste hänen kirjailijan hienoviritteisistä taidoistaan vankalla elämänkokemuksella ryyditettynä.  Yksinkertaisesti: teos, johon solahti vaivatta sisään ja joka antoi tuulahduksen uutta ja raikasta perspektiiviä.

 

Kauneus on katsojan silmässä, sanotaan.  Taitavasti ja herkästi Envall avaa myös kauneuden kokemisen laajaa karttaa vanhoin sanontasitaatein maustettuna:

Myymälässä:  -  Hänen näkemisensä ei ajallisesti eronnut hänen tekemästään vaikutuksesta, ne olivat samanaikaisia. En ehtinyt harkita enkä totuttautua näkemääni enkä reaktiooni. Tuntui kuin säköisku olisi kulkenut kehoni ja mieleni läpi. Kun esitin tilaukseni, etsin sanoja, hain ne kaukaa.

Vanhoja viisauksia;  -  Kiinalainen sananlasku sanoo: Kauniit kasvot kova kohtalo. Lause ei suoraan sovellu tämän ajan kulttuuriin... 

  -  Suomalainen kansanviisaus puolestaan  sanoo: Ei kauneutta voi pataan panna. Se lause nousee nälän keskeltä. Sen sanoja ei arvannut että tulee aika, joka myy kauneutta ja kaikkea muuta kauneuden avulla.

Niinpä...

Kale Puonti: "Kokaiinikeilapallo ja muita huumekytän tapauksia" - ex Libris...

"Kokaiinikeilapallo ja muita huumekytän tapauksia, Kale Puonti, Bazar 2023, 

224 s.

 

"Kale Puonti (s.1962) Työskenteli yli 30 vuotta poliisina  Helsingissä huume- ja järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnassa. Hän on nähnyt aitiopaikalta kansainvälisen huumerikollisuuden rantautumisen Suomeen ja ollut mukana monissa suurta julkisuutta saaneissa jutuissa." (Lievelehti) 

 

 

                                                                ©Upi Tirronen
 

"Huumausaineiden ympärillä pyörii Suomessa miljoonabisnes, jota virkavalta yrittää parhaansa mukaan kuihduttaa. Suomalaiset huumekauppiaat ovat harvoin tv-sarjoista tuttujen suurrikollisten kaltaisia, vaan usein kyse on tavalla tai toisella epätoivoisiin tilanteisiin joutuneista ihmisistä.

Yli 30 vuotta huumepoliisina Helsingissä työskennellyt Kale Puonti on koonnut kirjaansa uransa erikoisimpia, tragikoomisimpia ja merkittävimpiä huumejuttuja. Lain väärälle puolelle ovat eksyneet muun muassa huumeiden käyttöä tutkinut yliopistotutkija, eläköitynyt taidemaalari, helsinkiläinen vaatekauppias ja venäläinen mummo, jolla oli kiinniotettaessa mukanaan tavallista tuhdimmat meetvurstileivät." (Takakansi)

 

 

Edelliskerran kuljimme Puontin kanssa yhtä matkaa Fadin merkeissä:

Puonti jatkaa dekkaristin uraansa entisin vahvuuksin eli lyhyin ja napakoin luvuin ja konstailemattomalla sekä selkeällä ynnä uskottavalla kerronnallaan.

Tässä uutukaisessa puolestaan Puonti kuvaa esimerkein pitää uraansa erilaisten mieleensä jääneiden ja värikkäiden huumetapausten kautta toimiessaan kotoisasti ilmaistuna  Stadin myrkyssä:

 

-. Huumekytän työtä ei voi tehdä virkamiehenä tai virka-aikaan. Työ on jatkuvaa säätämistä ja aikataulumuutoksia. Sosiaaliset taidot ovat erityisen tärkeitä, 

eikä nykyaikana muutaman ylimääräisen kielen osaamisestakaan ole haittaa.

 

Puonti avaa eri tapauksia nasevasti ja hauskasti kirjoitetuin, pilkesilmäisesti  nimetyin ja tiiviin luvuin, seikka, joka avaa lukijalle mahdollisuuden tutustua maamme  huumehistoriaan myös selektiivisin ja itseä kiinnostavin tapauksin kuten itse tein, koska huumeet kaikkinensa eivät kuulu kiinnostuksen ykköskaartiin, joten liikuin  lukijana tyystin uppo-oudolla alueella.

Huumerikollisuus  on - valitettavasti - kehittynyt ripein askelin myös tietotekniikan monimuotoistumisen myötä  seikka, joka luonnollisesti on edesauttanut myös tutkinnan sujuvuutta,  ja sen keinot ovat sekä kansainvälistyneet että muodostuneet erillisiksi organisaatioiksi, joiden "pääkonttorit" sijaitsevat maamme ulkopuolella.  

 

Monimuotoiset näyttävät olevan huumerikollisuuden toimintatavat ja kasvot onneksi myös huumepoliisimme  ovat vankkoja  eri osa-alueiden ammattilaisia. Kilpajuoksu jatkuu...

 

- Rikostutkinnan muutokset ja tietotekniikan kehittyminen ovat roolittaneet ryhmätyöskentelyä viime vuosina erityisen paljon. Yksi tutkija voi olla synnynnäinen tietokonenörtti. Toinen dekkari tulee paremmin toimeen asiakkaiden ja tiedottajien kanssa. Kaikenlaisia hahmoja tarvitaan, ja kaikki tulokset ja takavarikot ovat saumattoman yhteistyön tulosta.

Yksittäisiä sankareita ei ole.

 

Eloisasti ja valaisevasti kirjoitettu kooste ja oiva kurkistus niin rikollisten kuin virkavallankin pyrkimyksiin ja toimintaan.  Pasilan Myrkky -sarjan Sarjan uusin osa Joni on ilmestynyt tänä vuonna ja on tietty varauksessa:)

Mielenkiinnolla ja uteliaana vartoillen:

Sirkka-Liisa Kivelä: "Vanha löytää itsensä ja maailman: Vanheneminen iäkkäiden runoilijoiden kuvaamana" - ex Libris...

"Vanha löytää itsensä ja maailman: Vanheneminen iäkkäiden runoilijoiden kuvaamana", Sirkka-Liisa Kivelä.  Bookea, 2023, 271 s.

"Sirkka-Liisa Kivelä on yleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkäri ja yleislääketieteen emeritaprofessori. Hänen tieteellinen toimintansa on kohdistunut iäkkäiden depressioihin, kaltoinkohteluun, kaatumistapaturmiin, lääkkeiden käyttöön ja hoitoon." (Lievelehti)

"Vanheneminen on syvällisen kehittymisen aika. Ikääntyvä löytää itsensä muistojen ja pohdintojen kautta. Hän vapautuu rooleistaan. Vanhenemisesta voi tulla uudenlaisen luovuuden kausi laajentuneen mielikuvituksen yhdistyessä elämänkokemukseen. Luonto kasveineen ja eläimineen tulee läheiseksi, ja iäkäs voi kokea olevansa osa luonnon ja maailmankaikkeuden jatkumoa. Kuolemanpelot vähenevät. Fyysiseen hidastumiseensa sopeutuneet vanhukset toivovat maapallon ja luonnon säilymistä, lasten ja nuorten hyvää tulevaisuutta sekä arvostusta ja inhimillisyyttä itseään kohtaan.

Yleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkäri, emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä on koonnut tähän runoantologiaansa vanhenemista ja vanhuutta käsitteleviä runoja ikääntyneiden runoilijoiden 2000-luvulla painetuista teoksista. Runoilijoiden oma ikääntyminen tulee esille syvällisinä näkemyksinä, ja emeritaprofessori Kivelä on täydentänyt niitä psykososiaalista vanhenemista koskevien uusimpien tietojen perusteella." (Takakansi) 

Teos sisältää osion lukijalle ja luvut: Menneen muistot, Aikakäsityksen muutos, Ystävät ja Itsensä löytäminen, uusi luovuus, veitikkamaisuus sekä  Lapset, nuoret, vanhenevat ja vanhat. Muuttuva fyysinen keho, Surut ja sureminen. Toiveet ja haaveet, Parisuhteen rakkaus, Oman kuoleman lähestyminen, Vetäytyminen ja yksinäisyys ynnä Rakkaan läheisen vakava sairaus, hoito ja kuolema sekä Toimintakyvyttömyys, avun ja hoivan tarve sekä Kuolleiden kohtaaminen ja Iäkkäiden syrjintä. Kunkin luvun jälkeen on valikoima aihepiiriin liittyviä kauniita ja osuvia, elävöittäviä runoja.

Todellisuus tuntuu, ei enää

lineaarisena etenemisenä, 

vaan monena heiluriliikkeenä.

Pentti Saaritsa (2014)

 

Ennen vanhaan  omassa lapsuudessani ja nuoruudessani suvun vanhukset olivat arvokkaita ja kunnioitettuja henkilöitä. Nykyisin vanheneminen on epätrendikästä ja vanhukset ongelmajätettä... Kuitenkin ainoa tapa elää pitkään on edelleenkin tulla vanhaksi ja se kohtaa useimpia meistä.

Tämä vankan ammattilaisen  hienoviritteisesti lämmöllä ja ammattitaidolla oivaltavasti kirjoitettu teos avaa mainiosti aihepiiriä laajalta kantilta ja jättää lukijalle miellyttävän olon paljon mietittävän ja oivaltamisen lisäksi.

 

Vanhuus,

voiko se olla näin hupsu ja kevyt

Kyllikki Villa, 2005

- Itsetuntemus lisääntyy ja iäkäs löytää oman itsensä. Hän hyväksyy elämänsä sellaisena, mitä se on ollut ja mitä se on. Hän haluaa olla juuri se, joka hän on. Hän ei halua elää ja tuoda itseään esille erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin kuuluneiden käyttäytymispiirteiden eli roolien kautta. Joissakin tilanteissa iäkäs esiintyy tietyn roolin kautta, mutta yleinen roolien putoaminen kuuluu keskeisiin vanhenemisen kasvun piirteisiin. Iäkäs vapautuu  omaksi itsekseen.

 

- Isovanhemmat ja iso-isovanhemmat ovat tärkeitä vanhenemisen malleja lapsille ja nuorille. Nämä suvun seniorijäsenet ja muutkin iäkkäät edustavat toiminnallaan, puheillaan ja käyttäytymisellään sitä, mitä on olla iäkäs. Muistikuvat lapsuudessa kohdatuista myönteisistä, rehellisistä ja aidoista isovanhemmista saattavat antaa seniori-ikään tulleille lastenlapsille tai lastenlastenlapsille malleja sopeutua fyysisen kunnon heikentymiseen  ja löytää mielenkiintoista toimintaa.

 

On vaikea puhua lapsista mitään

ne ovat liian läheltä

kivulla synnytettyjä ja kiireen keskellä kasvatettuja. 

 

Mutta lastemme lapset

miten ihanaa helmikudetta

elämämme kankaassa.

Eeva Heilala, 2006

 

Lämmin kiitos Sirkka-Liisa Kivelälle! Tervetullut asiallisesti ja ymmärtäväisellä otteella vankan alan ammattilaisen kirjoittama ja koostama  loistoteos, joka paitsi poistaa turhia pelkoja ja epäluuloja,  antaa runsaasti tukea omille havainnoille mm. ajan kiihtyvästä kulumisesta,  kyvystä nauttia kulloisestakin päivästä ja hyvistä hetkistä sekä kiitollisuutta ylisukupolvisesta lämpimästä ja antoisasta yhteydestä aatostenvaihtoineen, alati lisääntyvästä arvostuksesta luonnon suomaa rauhaa ja kauneutta kohtaan, sukupolviketjun ja koko ajan vähenevän ystäväketjun suhteen. Rauhallisuutta hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa ja rohkeutta sekä voimaa muuttaa ne jotka voi.

Taitoa säilyttää uteliaisuutensa tulevia päiviä kohtaan. 

Hilpeä ja hauska suorastaan hervoton kansikuva on nimeltään Suvipurjehdus ja se on Simo Hannulan käsialaa!

Niinpä, elämä on ihmeellinen seikkailu kahden ikuisuuden välillä kuten oma mottoni kuuluu...Ja vastaava Anoppikollegaltani: "Roppa rapistuu, nuppi käy rippikoulua":)

 

Tällä mennään & juonikasta matkaa:

João Luís Barreto Guimarães: "Välimeri / Mediterraneo" - ex Libris

"Välimeri", João Luís Barreto Guimarães, Enostone, 2023, 68 s., suomentanut Tarja Härkönen.

"João Luís Barreto Guimarães (s. 1967) on portugalilainen kirurgi ja runoilija, jonka on vuodesta 1989 lähtien julkaissut viisitoista runokokoelmaa. Hän on Portugalin näkyvimpiä ja palkituimpia runoilijoista, ja häntä on käännetty Euroopan kielille. " (Takakansi)

 

                                                     ©Igor Martins, Global Images
 

"Välimeri on nimensä mukaisesti ylistyslaulu Välimerelle. Keskiössä on matkan teko, mutta ei vain maisemiin vaan myös historiaan ja kulttuuriin.

Euroopan kehtoon. Välimeri on myyttinen Etelä. jonne kaivataan ja josta haaveillaan. Välimeri päättyy siellä missä oliivipuut loppuvat, mutta kyseessä ei ole maantieteellinen paikka, vaan kysymys on mielentilasta, sivistyksestä ja elämäntavasta, tunnemaisemasta ja siitä miten maailmassa ollaan." (Takakansi)

 

 

Maravilhoso!! Uusi portugalilainen runoilijatuttavuus ja erikoinen yhdistelmä: varsinaiseltaan ammatiltaan kirurgi sekä Välimeri  herättivät mukavia ja mieluisia aatoksia, joten avoimin ja uteliain mielin ottamaan selvää tästä uutukaisesta. Kooste kätkee sisälleen neljä lukua ja hauskasti nimettyjä runoja kuten: 

Sielun arkielämä, Fysiikan ongelma, Syntisihti, Se mikä on ääretöntä jne. 

Muutamia maistiaisia koosteen annista:

 

Erään ilmeen arkeologiaa:

Ilme (jokin tunteen jälki) kesti

sekunnin sadasosan

lähden etsimään sitä

mutta sitä ei enää ole. Sen

tanssi joka nyt on poissa (eettisen vai

amoraalisen?) ilman

pinnalta on vain arvailun varassa. Miten 

tavoittaa mennyt pathos

jollei se edes ehtinyt

muistiin asti (oliko se intohimoinen ilmae

vai

autio ja tyhjä?) 

 

 

Argonautit Oiassa:

Joillekin

 maan loppu on ilman muuta

maailmanloppu. Toisille taas

maailmanloppu on 

matkanteon alku. Antakaa heille

soutuvene eikä kukaan osaa sanoa oliko

se joka kiskoi

halki tuntemattoman Egeanmeren oikeassa

jos maihin jäävän mieleen jää kuiskimaan ajatus

matkasta.

Nämä positiivisesti erilaiset ja persoonalliset runot kestävät useamman lukukerran ja ne suorastaan edellyttävät lukijaltaan sitä avautuakseen kaikessa pelkistyneisyydessään ja vailla turhaa häröilyä. Runot herättävät ajatuksia, pilkahduksia ja oivalluksia, muistoja meren tuoksusta ja vakuuttavat siitä,

ettei seesteisen, kuulaan ja kirkkaan tarvitse olla ylisanoitettua. Tarja Härköseltä jälleen kerran vakuuttava suomennos.

 - Antiikin viisaat opettivat että Välimeri jatkuu niin kauas kuin minne oliivipuu ulottuu.  Predrag Matvejevic

Muito obrigada!