Sirkka-Liisa Kivelä: "Vanha löytää itsensä ja maailman: Vanheneminen iäkkäiden runoilijoiden kuvaamana" - ex Libris...

"Vanha löytää itsensä ja maailman: Vanheneminen iäkkäiden runoilijoiden kuvaamana", Sirkka-Liisa Kivelä.  Bookea, 2023, 271 s.

"Sirkka-Liisa Kivelä on yleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkäri ja yleislääketieteen emeritaprofessori. Hänen tieteellinen toimintansa on kohdistunut iäkkäiden depressioihin, kaltoinkohteluun, kaatumistapaturmiin, lääkkeiden käyttöön ja hoitoon." (Lievelehti)

"Vanheneminen on syvällisen kehittymisen aika. Ikääntyvä löytää itsensä muistojen ja pohdintojen kautta. Hän vapautuu rooleistaan. Vanhenemisesta voi tulla uudenlaisen luovuuden kausi laajentuneen mielikuvituksen yhdistyessä elämänkokemukseen. Luonto kasveineen ja eläimineen tulee läheiseksi, ja iäkäs voi kokea olevansa osa luonnon ja maailmankaikkeuden jatkumoa. Kuolemanpelot vähenevät. Fyysiseen hidastumiseensa sopeutuneet vanhukset toivovat maapallon ja luonnon säilymistä, lasten ja nuorten hyvää tulevaisuutta sekä arvostusta ja inhimillisyyttä itseään kohtaan.

Yleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkäri, emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä on koonnut tähän runoantologiaansa vanhenemista ja vanhuutta käsitteleviä runoja ikääntyneiden runoilijoiden 2000-luvulla painetuista teoksista. Runoilijoiden oma ikääntyminen tulee esille syvällisinä näkemyksinä, ja emeritaprofessori Kivelä on täydentänyt niitä psykososiaalista vanhenemista koskevien uusimpien tietojen perusteella." (Takakansi) 

Teos sisältää osion lukijalle ja luvut: Menneen muistot, Aikakäsityksen muutos, Ystävät ja Itsensä löytäminen, uusi luovuus, veitikkamaisuus sekä  Lapset, nuoret, vanhenevat ja vanhat. Muuttuva fyysinen keho, Surut ja sureminen. Toiveet ja haaveet, Parisuhteen rakkaus, Oman kuoleman lähestyminen, Vetäytyminen ja yksinäisyys ynnä Rakkaan läheisen vakava sairaus, hoito ja kuolema sekä Toimintakyvyttömyys, avun ja hoivan tarve sekä Kuolleiden kohtaaminen ja Iäkkäiden syrjintä. Kunkin luvun jälkeen on valikoima aihepiiriin liittyviä kauniita ja osuvia, elävöittäviä runoja.

Todellisuus tuntuu, ei enää

lineaarisena etenemisenä, 

vaan monena heiluriliikkeenä.

Pentti Saaritsa (2014)

 

Ennen vanhaan  omassa lapsuudessani ja nuoruudessani suvun vanhukset olivat arvokkaita ja kunnioitettuja henkilöitä. Nykyisin vanheneminen on epätrendikästä ja vanhukset ongelmajätettä... Kuitenkin ainoa tapa elää pitkään on edelleenkin tulla vanhaksi ja se kohtaa useimpia meistä.

Tämä vankan ammattilaisen  hienoviritteisesti lämmöllä ja ammattitaidolla oivaltavasti kirjoitettu teos avaa mainiosti aihepiiriä laajalta kantilta ja jättää lukijalle miellyttävän olon paljon mietittävän ja oivaltamisen lisäksi.

 

Vanhuus,

voiko se olla näin hupsu ja kevyt

Kyllikki Villa, 2005

- Itsetuntemus lisääntyy ja iäkäs löytää oman itsensä. Hän hyväksyy elämänsä sellaisena, mitä se on ollut ja mitä se on. Hän haluaa olla juuri se, joka hän on. Hän ei halua elää ja tuoda itseään esille erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin kuuluneiden käyttäytymispiirteiden eli roolien kautta. Joissakin tilanteissa iäkäs esiintyy tietyn roolin kautta, mutta yleinen roolien putoaminen kuuluu keskeisiin vanhenemisen kasvun piirteisiin. Iäkäs vapautuu  omaksi itsekseen.

 

- Isovanhemmat ja iso-isovanhemmat ovat tärkeitä vanhenemisen malleja lapsille ja nuorille. Nämä suvun seniorijäsenet ja muutkin iäkkäät edustavat toiminnallaan, puheillaan ja käyttäytymisellään sitä, mitä on olla iäkäs. Muistikuvat lapsuudessa kohdatuista myönteisistä, rehellisistä ja aidoista isovanhemmista saattavat antaa seniori-ikään tulleille lastenlapsille tai lastenlastenlapsille malleja sopeutua fyysisen kunnon heikentymiseen  ja löytää mielenkiintoista toimintaa.

 

On vaikea puhua lapsista mitään

ne ovat liian läheltä

kivulla synnytettyjä ja kiireen keskellä kasvatettuja. 

 

Mutta lastemme lapset

miten ihanaa helmikudetta

elämämme kankaassa.

Eeva Heilala, 2006

 

Lämmin kiitos Sirkka-Liisa Kivelälle! Tervetullut asiallisesti ja ymmärtäväisellä otteella vankan alan ammattilaisen kirjoittama ja koostama  loistoteos, joka paitsi poistaa turhia pelkoja ja epäluuloja,  antaa runsaasti tukea omille havainnoille mm. ajan kiihtyvästä kulumisesta,  kyvystä nauttia kulloisestakin päivästä ja hyvistä hetkistä sekä kiitollisuutta ylisukupolvisesta lämpimästä ja antoisasta yhteydestä aatostenvaihtoineen, alati lisääntyvästä arvostuksesta luonnon suomaa rauhaa ja kauneutta kohtaan, sukupolviketjun ja koko ajan vähenevän ystäväketjun suhteen. Rauhallisuutta hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa ja rohkeutta sekä voimaa muuttaa ne jotka voi.

Taitoa säilyttää uteliaisuutensa tulevia päiviä kohtaan. 

Hilpeä ja hauska suorastaan hervoton kansikuva on nimeltään Suvipurjehdus ja se on Simo Hannulan käsialaa!

Niinpä, elämä on ihmeellinen seikkailu kahden ikuisuuden välillä kuten oma mottoni kuuluu...Ja vastaava Anoppikollegaltani: "Roppa rapistuu, nuppi käy rippikoulua":)

 

Tällä mennään & juonikasta matkaa: