"Tunturit puhuvat ynnä muita tarinoita, Aviador, 2023, 165 s. Kannen valokuva: Auli Närevuori-Mäkelä, kannen ulkoasu Satu Enstedt.
"Hannu Mäkelän (klik ) tuotanto käsittää yli 140 teosta. Hänen kirjallinen uransa on jatkunut jo lähes 60 vuotta ja jatkuu yhä. Mäkelän edellinen novellikokoelma Viiden minuutin juttuja ilmestyi vuonna 2022. Tätä edeltävinä teoksina hän on julkaissut muun muassa romaanit Varjo – Jeanne d’Arcin lyhyt toiveikas elämä, Pilven reuna sekä Rakkaudella, Alma." (Lievelehti)
©Auli Närevuori-Mäkelä
Hannu Mäkelän teokset ovat kulkenet matkassani pitkän taipaleen, viimeksi 2020 pohdittiin rakkauden olemusta: Mitä rakkaus on? Saatiinko siihen vastaus, onkin toinen asia ja tässä uutukaisessaankin Mäkelä pohtii visaista kysymystä Voiko rakkautta ymmärtää? Niin tai näin: lukijana jään Mäkelän seurassa aina saamapuolelle ja tulen hyvälle sekä seesteiselle mielelle.
Tämä kooste sisältää osion Saatteeksi, jossa Mäkelä toteaa mm. Lyhyt muoto on kiinnostava, koska joskus tulee tarve sanoa jotain irrallaan isommasta kehyksestä. Ja onhan meillä tässä maailmassa aina se kehyskin: maapallon tilanne juuri nyt. Sitä ei taida kukaan enää päästä pakoon, ellei ole täydellisen omavarainen erakko. Jonkinlainen satuolento siis.
Lisäksi tarjolla on 22 eri aiheista ja aikaista novellia, joiden kirjo on ilahduttavan laaja temppauttaen lukijansa erilaisiin miljöihin, elämänvaiheisiin ja aiheisiin. Lähdetään liikkeelle itsellekin rakkaasta seudusta, pohjoisesta ja tuntureista, jotka puhuvat ja sen ne todella tekevät jos vain osaamme ja maltamme kuunnella.
- Kun tunturit puhuivat, annoin niille itse äänen. Kuuntelin, katselin, liu`uin taas mukaan muistojen ja mielikuvien viedä. Pilvet tulivat ja menivät, katosivat vain. Samaa tietä menisimme aikanaan mekin.
Lapissa, pohjoisessa, Jäämeren rannoilla valtaa oman mielen ainutkertainen, kokonainen tunne, että kaikki oleellinen on yht`aikaa läsnä eikä minulta niin mitään puutu. Sielu lepää ja mieli rauhoittuu...
- Vakavuuskin on mahdollista jopa humoristille: "Minulla, ei tapahtumilla, on valta tehdä tästä päivästä onnellinen tai onneton. Voin valita kumman haluan. Eilinen on kuollut, huominen ei ole vielä täällä. Minulla on vain yksi päivä, tämä päivä, ja aion olla onnellinen sen kanssa.
- Suuntasin kotitalon nurkalle, sammutin moottorin ja sen pysymään pystyssä jalustallaan. Kotiin en kuitenkaan halunnut mennä, Lähdin siksi kävelemään ja näin taas itseni mopon selässä kiitämässä pitkin katuja tyttöjen ihaillessa.
Runo luvusta Van Goghin pelto: