"1793", Niklas Natt och Dag, Johnny Kniga Kustannus, 2018, 402 s.,
suomentanut Kari Koski.
"Niklas Natt och Dag (1979) kuuluu Ruotsin vanhimpaan elossa olevaan aatelissukuun. Kun hän ei lue tai kirjoita, hänellä on tapana soittaa kitaraa, mandoliinia, viulua tai japanilaista bambuhuilua, shakuhachia.
Hän asuu Tukholmassa vaimonsa ja pariskunnan kahden lapsen kanssa.
1793 ilmestyi Ruotsissa 2017 ja sen julkaisuoikeudet on tähän mennessä myyty noin 30 kielelle. Ruotsin Dekkariakatemia palkitsi 1793:n vuoden 2017 parhaana esikoisteoksena. " (Lievelehti ja kustantaja)
"Kuningas Kustaa III on ollut jo vuoden poissa päiviltä ja Ruotsi on paroni Reuterholmin rautaisessa otteessa. Sodassa vammautuneet miehet toimivat epävirallisina siveyspoliiseina kaupungissa, jossa prostituutio, rikollisuus ja väkivalta rehottavat. Ruotsinsalmen taistelussa vasemman kätensä kyynärpäästä alaspäin menettänyt Mickel Cardell on yksi siveyttä valvovista. Palkkansa viinassa nauttiva Cardell hälytetään katsomaan ruumista, joka on vailla raajoja, silmiä ja kieltä.
Tarvitaan kuoleman merkitsemä, keuhkotaudin riivaama lainoppinut Cecil Winge selvittämään murhaa. Henkirikos yhdistää säädyt ja sukupuolet, ja tietysti nämä kaksi resuista tutkijaa, joiden aseena on Wingen äly ja Cardellin puinen käsiproteesi, verraton ase kapakkatappeluissa. Vuoden 1793 Tukholma on korruptoitunut, köyhä, sairas ja likainen ja alkamassa on vielä historiallisen ankara talvi." (Takakansi)
Teos on jaettu neljään osaan: Indebetoun kummitus/syksy 1793, Punaista ja märkää/kesä 1793, Yöperhonen/Kevät 1793 ja Susista parhain/Talvi 1793.
Kun uppo-oudon kirjailijan nimi on Niklas Natt och Dag ja kirjan 1793,
niin tämä kombinaatio hieraisutti silmiä ja herätti uteliaisuuden, joka oli ihan pakko tyydyttää ja mysteerin sisältö selvittää. Kysymykset tulivat lukiessa vastatuiksi mitä parhaalla tavalla ja uteliaisuus osoittautui todella kannattavaksi.
- Carl Winge hymyilee vastaukseksi, ja hymy on täynnä surua muttei lainkaan katumusta, jossa voitolla ja tappiolla on molemmilla sijansa, ja näin yö laskeutuu Tukholman ylle, yksi vuoden viimeisistä. Se kohoaa Kastelletin muurien ylle, nousee linnan seinää pitkin ja edelleen kohti kirkontornien huippuja.
Yö kurkottaa Saltsjön yli kohti Skeppsbronia ja keskikaupunkia, Polhemin sulun ohi Riddarefjärdenille. Kaupungin kujilta varjot kohoavat sitä vastaan....
Teokseen uppotuessa kävi toisenkin kerran niin, että yö laskeutui tämän iltaunisen lukijan ylle. Niklas Natt och Dag on ilman muuta armoitettu tarinaniskijä, joka tässä on tehnyt kattavan taustatyön ja kirjoittanut runsaudensarven, joka vauhdikkuudessaan, aikakauden ja tapain kuvailussaan sekä kerronnan rehevyydessään on vastaansanomattoman viettelevä.
Kirjailijan juonenkuljetus on pakotteetonta ja luontevasti etenevää.
Kieliasu, on rikas: huimaa historiallista aikamatkailua, reheviä personallisuuksia, ihmispolon iloja ja suruja, juonitteluja ja vastaantuloja, rujosti ja räävittömästi tummiä sävyjä isolla pensselillä maalaten, - ja herkän siveltimen sipaisuin sävyttäen. Ranskan vallankumouksen kumu kantaa aina pohjoisen raukoille rajoille, mutta aina nousee ja laskee aurinko, yhteiskunnat mullistuvat,
ihmiset elävät ja kuolevat, rakastavat ja vihaavat kuten aina ennenkin ja myös tuon jälkeen... Historiallinen dekkariromaani uudella, raikkaalla ja varmalla otteella, kyllä kelpasi olla lukijana; toivottavasti jatkoa seuraa!
Ilmaan jää väreilemään kysymys: oliko ennen aina paremmin?
Kuinka historian siipien havina sipaisi Kirjasähkökäyrän Maita selviää klikkaamalla.
Tervetuloa lukusille ja vaihtamaan ajatuksia Akonkka, toivottavasti viihdyt näillä poluilla!
- Juonittelu synnyttää juonittelua, väkivalta väkivaltaa... Thomas Thorild, 1793.
Historian jännittävissä pyörteissä:
Tämä oli kyllä parasta mitä historiallinen dekkari voi olla. mahtavat henkilöhahmot ja vuosi on mitä parhain. Tosin olisin laittanut kirjan nimeksi muun kuin vuosiluvun, sillä tämä vuosiluku on ollut kirjailijoiden ahkerassa käytössä.
VastaaPoistaJuonittelua, mustamaalaamista, valehtelua. Kaiken huippu oli se, kun eräästä ihmisestä oli lyöty vetoa, että milloin se kuolee ja sitten ihan huhupuheesta potti oli jaettu, vaikka ihminen eli vielä.
Paras osuus oli naisten kehruuhuone. Tällä hetkellä olen tosi kiinnostunut kyseisestä aiheesta. Kyllä naiset ovat saaneet kärsiä kautta aikojen.
Tämä kirja on oikea koukkujen koukku!
Kiitos Mai: työ- ja ojennuslaitokseksihan tuota vankilaa sievemmin pruukattiin kutsua; voi aikoja voi tapoja... Ei ole naisen osa ollut ruusuilla tanssimista, eikä se sitä ole monin paikoin vielä tänä päivänäkän ja tähän ruma sana xxxxxxx.
PoistaTuo vedonlyönti oli tosiaan huippu, vain ihmispolo voi keksiä jotain noin kornia. Mutta teos oli - kuten kahdella sanalla osuvasti napautit: koukkujen koukku; lisää tällaista:)
Siis tämähän on nyt ihan pakko ottaa lukulistalle! Historiaan yhdistetyt kirjalliset jännitysmomentit: nam!
VastaaPoistaMinäkin ihmettelin kirjailijan sukunimeä, kun kirja männä viikolla pomppasi jossain vastaan - taisin selailla kirjakatalogia... :)
Kiitos Kaisa Reetta ja toivottavasti luet luun makiaksi!
PoistaMai nosti esille yhden tämän teoksen puhuttelevista vahvuuksista: kuljetaan kansanihmisten/rahvaan keskellä kengät loiskuen "siinä ihtessään", eikä sirosti sipsutella pikkurilli somasti kippurassa aatelisten kera salongeissa. Kirjailijan taustat huomioon ottaen noheva ote:)
Kiitos tervetulotoivotuksesta. Taidanpa viihtyä.
VastaaPoistaKiitos Anita, tuo oli ilo kuulla!
PoistaMainiota ja raikasta talviviikonloppua Sinulle:)
Nyt on pakko tunnustaa, että nämä historiateokset eivät osu minuun, ei millään. Mutta eihän kaikesta tarvi tykätä, eihän Takkutukka?
VastaaPoistaKiitos Cara, ei todallakaan tarvitse, pysytään reilusti mukavuusalueella, pienin siroin syrjähypyin;)
PoistaHistorialliset eivät ole omiakaan suosikkeja vaan kuuluvat Kanssakulkijan tontille. Nuorna neitona luin paljon sotahistoriaa tavoitteena selvittää, kuinka ihmeessä esim. holokausti ylipäitänsä oli mahdollinen, mutta ei auennut, ja aukeamatta jäänee...
Yhdistelmässä Natt och Dag/1793 syttyi uteliaisuus ja hienoinen epäilys siitä, onko tämä joku vitsi, ei ollut, vaan tämä dekkariromaani ns. osui ja upposi.
Tätä on kehuttu paljon, mutta jostain syystä en ole päässyt alkuun. Tuossa se makaa, edessäni lattialla, laina uusittu jo ainakin 3 kertaa enkä ole edes avannut kirjaa. Oletus on että tykkään siitä, en siis ollenkaan käsitä miksi aloittamine on niin vaikeaa. Vai onko vaan liikaa kirjastolainoja, että aina on niitä joissa on varauksia ja niitä jotka on uusittu jo 4 tai 5 kertaa...
VastaaPoistaKiitos Henna: tuossa on jotain hyvin tuttua:)
PoistaPaitsi oma kulloinenkin, vaihteleva lukuvire, tuo runsaudenpula (kohdallani itse aiheutettu kurjuus)poikii päättämättömyyttä. Käytettävissä oleva aika kun ei korreloi pinojen kasvun kanssa; mikä ei todellakaan ole reilua...