"Hiljaa takavasemmalle", Ian Rankin, Blue Moon, 201, 438 s., suomentanut Ulla Ekman-Salokangas.
Ian Rankin (s. 1960) on Edinbugrhissa asuva yksi genrensä myydyimpiä kirjoittajia Britanniassa. Hänen teoksiaan on käännetty runsaalle kahdellekymmenelle kielelle ja hän on saanut alan merkittävimmät kunnianosoitukset Britannian Timattitikari-palkinnosta Yhdysvaltain rikoskirjallisuuden Oscariin, Edgar Allan Poe-palkintoon. Nyt jo kahdenkymmenen romaanin mittainen Rebus-sarja muodostaa tummavärisen panoraaman Edinburghin ja koko Skotlannin kehityksestä 1980-luvulta uudelle vuosituhannelle. Hiljaa takavasemmalle on sarjan kuudestoista suomennos."(Lievelehti)
"Rikoskomisario John Rebusin eläköityminen on vain kymmenen päivän päässä, kun maansa hallintoa kohtaan kriittinen venäläinen runoilija löytyy kuoliaaksi mukiloituna Edinburghin kadulta. Kaupungissa on myös "Skotlannin taloutta pelastamaan tulleiden" vaikutusvaltaisten venäläisten liikemiesten valtuuskunta. Päällystö ja poliitikot haluavat, että runoilijan kuoleman tutkinta hoidetaan nopeasti ja vähin äänin. Myös Rebusin verivihollinen, Edinburghin johtava gangsteri Cafferty pahoinpidellään, ja epäilykset kohdistuvat omaa tilinpäätöstään tekevään Rebusiin. Ainahan John Rebus on ollut omapäinen, mutta menisikö hän niin pitkälle? Ja Caffertyn lonkerot ulottuvat moniaalle, yhteyksiä on venäläisiin liikemiehiinkin..." (Takakansi)
Litvinenkon myrkytysmysteeri spekulaatioineen jyllää parhaillaan täysiään lehdistön otsikoissa, kun takaraivojen lujuutta aletaan testailla useampaankin kertaan, kun nuori palvelus- ja miellyttämishaluinen konstaapeli Todd Goodyear hivuttautuu Siobhanin pikku-apulaiseksi ja ryhtyy yltiöpäiseen yritykseen kampittaa vanhakettu- Rebus tämän omalla kotikentällä.
Komisarion otsanrypistyksiä ja synkänoloisia mietintöjä eläkkkeellelähdön eli -joutumisen kynnyksellä: "Ongelmana oli se että Rebusin oli aika poistua kumarrellen. - Ylihuomenna Rebus olisi istutettu tanssilattian laidalle. Muutamassa viikossa hän olisi yhä taaempana sulautumassa muihin katselijoihin, ei enää osallistujana. Hän oli nähnyt sen toisissa poliiseissa; he jäivät eläkkeelle ja lupasivat pitää yhteyttä, mutta jokainen käynti vanhan porukan parissa vain alleviivasi sitä, kuinka erilleen he olivat liukuneet. Ensin kokoonnuttaisiin kuukausittain lasillisten ääressä vaihtamassa kuulumisia. Ja sitten ne jäisivät kokonaan pois. Selkeä välien katkaisu oli paras, niin hänelle oli kerrottu..." Pohditaan syntyjä syviä: Mitä sellainen elämä on, jossa ei ole edes jotain kaduttavaa? Hyvä kysymys, - onko sellaistakin....
Tavan mukaan musiikki soi: John Hyatt, Johnny Cash, John Martyn ja Rory Gallagher:
Ja parit kelpo tokaisut, jos ei suorastaan elämänviisaudet: Se vanha pappi, jonka Rebus oli tuntenut, vuosia sitten kuollut, oli kerran sanonut että poliisien laita oli samoin kuin pappien, koko maailma oli heidän rippituoliaan. Toisekseen: Kun mahdoton karsitaan, jäljelle jäävän, oli se miten epätodennäköistä tahansa, täytyy olla totuus. Loogiikantynkää...
Siobhanin ja Rebusin keskinäinen kommunikointi on huumorilla höystettyä, kotoisenoloisella naljailulla kuorrutettua dialoginvetoa napakoimmillaan. Niin mainio veikko kuin Rebus onkin, olisi juonenkulkuun nähden suuren sivumäärän typistämisellä saavutettu tiiviimpi ja maukkaampi lukukokemus. Kyllähän Rebusin varmaotteisessa käs'kynkässä ja Rankinin kynäilemän sujuvasainaisen tekstin seurassa viihtyi, - taas kerran.
Vauhdilla vuorostaan
etuoikealle pinkoo:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti