Hulppeissa helteissä hikoillessa hirvitti tarttua tähän ranteitarassaavaan tiiliskiveen, jota Haruki Mukarakamin pääteokseksi tituleerataan: "1Q84", Tammen keltainen kirjasto, 2013. Tuo nimi tietty oitis assosioituu Orwellin "Vuonna 1984":ään, josta kirjailijan kerrotaankin inspiraatiotaan ammentaneen. "Joka kerta kun avaat 1Q84:n, putoat kaninkoloon ja sitä kautta ainutlaatuiseen, addiktoivaan maailmaan", Sunday express, kirjan takakansi. Näin tapahtuu.
Murakamin aiempiin suomennoksiin tykästyneenä ryhdyin rohkeasti urakkaan ja kas, ennen kuin tämä tellus kutsui, huomasin olevani teoksen puolivälissä. Tässäkin kohtaa kristalloituu mitä parhaimalla tavalla se ihme, kuinka totaalisen eri kulttuureista olevat kirjailija ja lukija kohtaavat toisensa viileänvarjoisan puiston hiljaisuudessa viekutusten samalla penkillä sulassa sovussa, hyvässä yhteisymmärryksessä istuen ja jokun yhteisen erityisen ulottuvuuden jakaen...
Asianajajasta dekkaristina jo aiemmin totesin syntyvän kelvollista jälkeä. Ehdottomasti toisen sorttista tarinaa iskee myös psykoanalyytikko, psykologian professori Bruce Fink pehmytkantisessa jännärissään "Tarkastaja Canalin psykoanalyyttiset seikkailut", Teos, 2013. Lukukokemus muodostuu kolmesta eri kertomuksesta: Kadonneen partituurin tapaus, Väärennetyn liköörin tapaus ja Suuren puhalluksen tapaus.
Fink on kirjoittanut runsaasti oman alansa teoksia, mutta toivoa sopii, jottei tämä kaunokirjallinen esikoisteos suinkaan jää viimeiseksi! Alussa ärsytti ranskankielisten lauseiden ja sananparsien käyttö, ehkä sai kippuroimaan siksi, etten kieltä hallitse, mutta sivujen käännyttyä pidemmälti, kompurointi ja tuohon bagatelliin takertuminen lopahti ja lukeminen jatkui juoheasti huvittuinen mielin. Näppärää!
Keli, joka parhaillaan tarjoaa, mitä lokakuun loskissa kahlatessa kaiholla muistella, on kuin linnunmaitoa!
Natinat nurkkaan - nyt nautitaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti