XLIII Edition of the Rally of the Valley vintage cars....

Ja jälleen vietiin tältä Mummolta jalat alta: 38 antiikkiautokaunotarta, kiistämätöntä  glamouria torviaan töräytellen, tuuttaillen ja tööttäillen hyrisi Calle Colonille parkkiin.
On siinä Simonizia kerrakseen hinkattu ja trasselitukkoa toisenkin kerran  nyhdetty ennen kuin tässä putsingissa oltiin! Edustettuina olleita: Chevrolet ja Ford runsaimmin kappalein, Chrysler, Whippet Four, King,Cadillac 355A 1931, Buick Ford Anglia, Roosevelt 8 ja Vauxhall motors.

Kuvakavalkadille puheenvuoro:

 

Kulkuetta johti ruumisauto mallia Whippet Four Willys Overland ja sopivalla arvokkuudella sen tekikin. Tuon kyydillä, jos jollain, kelpaisi kyllä aikanaan vimppamatkaa taittaa.

Vertailun vuoksi täkäläinen kaunis nykyversio:

Mutta ennen ylläolevia, mennään sitten pelillä kuin pelillä tai vaikka apostolinkyydillä, niin ollaan käsilläolevissa tilanteissa läsnä ja eletään täydesti kulloistakin hetkeä,

Eikös juu:

Parasta A-luokan kohderyhmää...

kerrankin – edustan juuri nyt, mitä tulee taskuvarkaiden ammattikunnan näkökulmaan, sukupuoleni, ikäryhmäni ja turististatukseni ansiosta; kyseenalainen kunnia! Läheisessä Centro Comercial La Villan ostoskeskuksessa operoivat El Dian ja virkavallan kauppiaille ja myyjille jakaman tiedotteen mukaan romanialaistaiturit. Täällä kaupungin ydinkeskustassa ahkeroidaan urakalla myymälöissä. Parin päivän sisällä kertyi meidänkin taloomme kolme rahahuolista päästöä kaikki kolme uhria kokeneita ja reippaasti liikkuvia matkailijakonkareita. 

Eilisen mäkimercadoon suuntautuneen kauppareissun loppusuoralla Vaarin, ostospörsseineen (iso & ruma kun on)  kärrytellessä vihannes- ja Mummon puolestaan hygieniaosastolle sain seurakseni yllättäen pari nuorta miestä. No justiinsa, funtsasin, kohdalle osui. Nappasin määrätietoisen reippaasti listalla olleen  Libressetoosan hyppysiini, käännähdin iholle tulijoihin päin, jotka äkisti tuntuivat olevan äärestä kiinnostuneita näistä leidien tuotteista. Täällä kun ei tasan tarkkaan miessukupuoli  siippojensa Tampaxeja tms. ostele. Joko olivat nuoret herrat herkässä vaiheessa tai  jos peräti Tenan tarpeessa, suorastaankin hädänalaisessa ja huolestuttavassa jamassa. Tokaisin yrittäjille espanjaksi,  jotta tämä ei nyt ole hyvä idea – suorastaan typerä ynnä voinko kenties auttaa valinnassa . Jäin poikkeuksellisesti normaalia kohteliasta vastausta vaille, sillä sen verta toopena jäivät jälkeeni tapittamaan, jotta josko kaatui kielimuuriin jääden  peräti kokonaan ymmärtämäti. Itsellä oli paalua päällä farkuntaskussa vaatimattomat, mutta kioskista kotimatkalla suoritettavaan  päivän El Dian ostoon ehdottoman tarpeelliset  1,20,-  vaan  ei pikkulaukkua vs. lompsaa ja muistojen kaulaketjutkin  turvassa takin alla.

Kun ostosruuhkasta (tänään on paikallinen pyhäpäivä) kassalle ennättäydyimme,  näkyivät  pitkäkyntiset norkoilevan muina miehinä seinään nojaillen,  ikään kuin muka ostoksilla viipyviä naisiaan varroten ja pitkästyneitä esittäen, mutta silmät nuo syntisenkin sielun peilit tarkasti seuraten, mihin maksaneiden lompakot kullakin sujahtivat, josko  kiiruusti pois tungoksesta  pyrkiessä  pakkaushässäkässä  vielä onkeen ottaisi.

Harmillisesti en tuohon lähtöön, niin Idiomisanakirjan kuin olenkin täällä aikani kuluksi hiirenkorville opiskellut, saanut pinnistämälläkään päähäni pälkähtämään, kuinka maan kielellä loitselehdittaisiin lausumaan ”Rehellisyys maan perii!” Kokemusta rikkaampana, ylpeästi & hilpeästi

A-luokassa:

Sambamarssilla á la Carnival Parade ...

Lauantaiehtoo sujui rattoisasti kaupunkia kiertelevää Cabalgata anunciadora -paraatia pällistellessä: vauhtia, puku- ja väriloistoa ja estotonta elämäniloa roppakaupalla rumpujen päristyksen rytmikkäästi tahdittamana. Pienimmät osallistujat rattaissaan hytkyen,  vanhimmat kepin kanssa köpötellen ja tahtia kopsuttaen.

Illanvietto huipentui klo 22.30 alkaneeseen ja 06.00 päättyneeseen Gran Baileen.  Pontevan ja potran herrapumpun voimin, hurjalla energialla, intensiteetillä ja lavapresenssillä ilman taukoja tanssitettiin  ja viihdytettiin, siinä hyvin onnistuen, tasapuolisesti puertolaisia ja meitä paikalle pakkautuneita asialle omistautuneita hauskanpitäjiä ja letkeän lattarigenren ystäviä.

Hurvittelemassa  hilppaisi:

Pahoja & pikkuruisia pinteleitä...

 Kanarian saarten asukkaista 35,5 % eli 752.131 henkilöä elää  köyhyyden tai  syrjäytymisen uhan alla. Luku on vähentynyt 2,7 %:lla sitten vuoden 2009, jolloin nakutti huimat 803.725 yksilöä. Saarten väkiluku on kasvanut viime vuosina: 2.103.992 henkilöä v. 2009 ja vastaavasti 2.118.679  vuonna 2013  =  0,7%:n lisäys. Espanjan kansallinen  lukema on 27,3% . Vaikeudet kohdistuvat erityisesti nuorempaan ikäluokkaan ikähaarukassa 16 – 30 vuotta. Keskiluokka on maassa huventunut, mikä on yksi seikka ja toinen on köyhien siirtolaisten tulvan palauttaminen takaisin alkuperämaihinsa.  (El Dia 11.2.2015) Tämä on paha pinteli!

Siihen pikkuruiseempaan puristui  suihkuraikkaana ja freessinä  Mummo astuttuaan läppäri  yms. arsenaali kainalossaan, ei kuitenkaan  eikä tietenkään  iPhonea fölissä, vaan tiukasti kämpillä jemmassa,  viidennessä kerroksessa hissiin ja painettuaan nollaa. Hisseissä, jos jonkinlaisissa,  olen tähän ikään  jo hyvinkin ajaa hurautella milloin minkäkinmoisen natinan ja kitinän säestyksellä  ylös-alas.  Aina joskus mielessä on vilahtanut aatos kyytivälineen jumittumisesta kerrosten väliin. Tällä reissullahan on ehtinyt melkoinen määrä  ennekokematonta keljua, jos sitten myös vastaavasti paljon mieluista ja hykerryttävääkin, tapahtua, joten kun viitosen ja nelosen välillä hytkähti ja liukuovi hiljalleen alkoi avautua paljastaen karua harmaata betonia, niin….  En nyt viitsi saatikka kehtaa toistaa päräyttämääni verbaalista ryöppyä!

Passeli paniikkihäiriöriiviön paikka  elikkä ei kuin itsekseni hokemaan: rauhoitu, laske kymmeneen ja hengitä tasaisesti. Kaikki ihan kivoja, relevantteja  ohjeita, jos ne voi tarjoilla jollekin muulle kuin itselle kyseisessä tilanteessa, josta ei tilannekomiikkaa juuri sillä hetkellä irronnut. No sitten vaan vähemmän raikkaana ja freessinä painelemaan nappuloita yksi kerrallaan ihan testimielessä ja lopulta kuin ihmeen kautta liukuovi alkoi sulkeutua ja vankila nytkähti notkeasti kohti alakertaa.  Silleen. 

Toki tämä koettelemus on yksi hiekanjyvä aavikolla ensin mainittuun haasteelliseen tilanteeseen verrattuna. Toivon hartaasti, että  tuokin dilemma hiljalleen ja ajan kanssa helpottuu, sen syistähän riittäisi ruodittavaa  muutaman trilogian verran;  mitään patenttiratkaisua tai taikasauvan heilutustahan ei asiantilan  korjaamiseen löydy.

Tänään on suuri ilta PldC:ssa: valitaan vuoden karnevaalikuningatar ja meno tästä etiäpäin on sen mukaisesti  24/7!!

Voihan rähmä:

 

Marsuista eli "Exposición coches antiguos Mercedes"...

Noin kolmisenkymmentä Mersuvanhusta, joista joillakin kiertolaisilla ja kulkureilla mittareissaan  kunnioitettavat määrät kilometrejä Espanjasta, Saksan, Sveitsin ja Ranskan kautta Teneriffalle, hyrräsi arvokkaasti  aamupäivällä eleganttiin rivimuodostelmaan Avenida  de Colonille. Valtaosa näistä sielukkaista,  pieteetillä puleeratuista kaunottarista  edusti mallia henkilö, mukana muutama avokattoinen ja yksi ainokainen maatalouden parissa elämäntyönsä tehnyt kuormuri.

Glamouria kerrakseen ja säihkettä  vähintäinkin kylliksi, jotta tuossa ihastellessa rullasivat Mummorukan lökäpolvarit vastaansanomattomasti syttyrään, makkaralle alas nilkkoihin (ala-arvoista elastisiteettia nykysukissa)…

Totuuden ja pienen sisäisen esteetikon nimissä täten arkisesti tunnustan ja otan näin ollen tietoisen riskin yllä olevan vesittämiseksi:  itselle  auto on tasantarkkaan, vain ja ainoastaan vehje ynnä keino siirtyä pisteestä A pisteeseen B.

Kuitenkin pikkuruista lukkarinrakkautta tuntien

Hrududuista raportoi: