Aamusella Ottomaatilta retkirahat ja kauniin kesäpäivän kunniaksi nokka kohti Iittalaa.
Vanhan puukoulun nostalginen tuoksu, narisevat portaat, seisova ilma: 33:.n taiteilijan voimin pirteitä pingviinejä, herkkiä kukka-asetelmia, vienoja vanamoja ,muhkeaharjaisia leijonia, liki kolmiulotteisia majakoita ja vihreitä saaria; suosikkeina Mia Bergqvist, Sirkka Koivula, Pertti Ylinen ja Dodo Jari Siljamäki. Aina yhtä elämänmyönteistä, huumorihauskaa värien ilotulitusta ja hyvän mielen hyrinää.
Nosto vakiautomaatilla "yski" ja takkuili sen verran oudosti (skimmaus?), että kotiuduttua soitto pankkiin, josta kiitokset ilmoituksesta, pikainen tarkistuslupaus sekä kehotus välittömästi tarkistaa turvarajat, ajaa tilien nostorajat alas sekä suorittaa korttiin kohdistuvalta tililtä varojen poissiirto. Teimme työtä käskettyä ja nyt sitten vaanitaan silmä kovana hetkosen rahaliikennettä, jotta näin kuun alussa kun vielä ollaan löytyy kulloinkin katetta suoraveloitusten verran. Toistaiseksi kaikki normaalisti, mutta kinkkista & etovaa.
Hämmästyttää, kummastuttaa meno & meininki: murmeliväkeä liiskaillaan suojateille ja mummeleilta nyysitään kullat, monelle ne ainoat jäljelläolevat Kullat, kaulasta ja käsistä. Tälläytymisen asemestako on vaihdettava uloslähtiessä riisumiseen: asiointiromppeet lökäpöksyihin, "rautaa-rajalle" sijaan jemmattava Rolexit ja rihkamat rasioihin ja jätettävä mahdolliset rollaattorit parkkiin porstuaan??
En suostu pelkäämään omaa varjoani: onnettomat Ottomaatit jätän oman onnensa nojaan, nauran hersyvästi naivisteille ynnä käyn pilvipaimeneen...
Makoisia mansikoita:
keskiviikko 4. heinäkuuta 2012
torstai 21. kesäkuuta 2012
Keskikesän kynnyksellä...
on kuin tämä elämänvaihe: kaikki oleellinen on täydesti ja kauniisti yht'aikaa läsnä. Voi suhtautua tulevaan odottavin mielin, kuin heinäkuun helteisiin, makeisiin mansikoihin, punaposkisiin omenoihin ja elokuun taianomaisiin kuutamoiltoihin tietäen, että toiveikkuudella on tapana ruokkia ja toteuttaa itseänsä.
Mittumaariin saattelee oivallisesti Tove Janssonin Muumipeikon Juhannusruno:
Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
Juonikasta Jussia:
Mittumaariin saattelee oivallisesti Tove Janssonin Muumipeikon Juhannusruno:
Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
Juonikasta Jussia:
perjantai 25. toukokuuta 2012
Silja Serenade, Stockholm & Skansen...
Kuopuksen perheen kanssa kevätristeilyllä aurinkoisessa Tukholmassa pii-iitkästä aikaa. Se nyt vaan jotensakin on tyylikäs kaupunki tornitaloineen ja kesävaatteisine väkineen.
Edellisvierailu Skansenilla tapahtui 13-vuotiaana vaihto-oppilaana ja nyt taas, mutta viehkosti oli kaikki paikallaan. Pikkumurmeleissa erityistä ihastusta herättvät hiekassa kylpevä, lue rypevä, komianvärinen riikinkukkouros, naakat, oravat ja paluumatkalla kaiken (koissunpisun) uhallakin poimitut tienvarsikukat.
Meriaamiaiset ja buffetpäivälliset notkuivat runsauttaan noutopöytineen ja herkkutoreineen vähintäänkin taaten polttoaineen riittävyden kovassa menossa pallomeren ja leikkihuoneen riemuissa.
Vitosvaihteella ylös, talla pohjassa koko päivä ja suoraan kahtasataa Nukkumatin huomaan; nämä siunatut Temmeltävien Tuulten Kasvatit! Totuuden nimissä mainittakoon, että Vaarin kanssa meillä on ollut tämä loppuviikko hieman vaisumpaa ja hiljaisempaa...
Ilman toista ei olisi toistakaan; navigare necesse est!
Tusen tack:
Edellisvierailu Skansenilla tapahtui 13-vuotiaana vaihto-oppilaana ja nyt taas, mutta viehkosti oli kaikki paikallaan. Pikkumurmeleissa erityistä ihastusta herättvät hiekassa kylpevä, lue rypevä, komianvärinen riikinkukkouros, naakat, oravat ja paluumatkalla kaiken (koissunpisun) uhallakin poimitut tienvarsikukat.
Meriaamiaiset ja buffetpäivälliset notkuivat runsauttaan noutopöytineen ja herkkutoreineen vähintäänkin taaten polttoaineen riittävyden kovassa menossa pallomeren ja leikkihuoneen riemuissa.
Vitosvaihteella ylös, talla pohjassa koko päivä ja suoraan kahtasataa Nukkumatin huomaan; nämä siunatut Temmeltävien Tuulten Kasvatit! Totuuden nimissä mainittakoon, että Vaarin kanssa meillä on ollut tämä loppuviikko hieman vaisumpaa ja hiljaisempaa...
Ilman toista ei olisi toistakaan; navigare necesse est!
Tusen tack:
sunnuntai 13. toukokuuta 2012
Äitinä & Isoäitinä...
Pojilleni Isä oli Juhlaa ja Äiti Arkea, mutta Eeva Kilpeä vapaasti siteeraten toivon silti:
että jonkun salaperäisen, erehtymättömän biologisen lain mukaan olisin ollut paras mahdollinen Äiti juuri näille Pojille, sillä kuten leijonaemo pentujaan rakastan ja haluan suojella näitä raamikkaita, Ihmisen mittaan kasvaneita, keski-ikäisiä miehiä sydämeni vihoviimeiseen sykähdykseen, sillä he ovat parasta mitä elämässäni, yhdessä Vaarin, jolle kiitos kauniista ruusuista, kanssa, olen aikaansaanut.
Isoäitiys on silkkaa Juhlaa ja suurta Seikkailua, elämän suoma uusi mahdollisuus. Ikäänkuin kävisi marjassa tai sienessä tietäen, ettei kotiintultuaan joudu perkaamaan saalista.
Kiitos Esikoinen & Kuopus ynnä Murmeliviisikko siitä, että olette olemassa, sopivasti oleellisina osasina elämässäni!
Raks:
että jonkun salaperäisen, erehtymättömän biologisen lain mukaan olisin ollut paras mahdollinen Äiti juuri näille Pojille, sillä kuten leijonaemo pentujaan rakastan ja haluan suojella näitä raamikkaita, Ihmisen mittaan kasvaneita, keski-ikäisiä miehiä sydämeni vihoviimeiseen sykähdykseen, sillä he ovat parasta mitä elämässäni, yhdessä Vaarin, jolle kiitos kauniista ruusuista, kanssa, olen aikaansaanut.
Isoäitiys on silkkaa Juhlaa ja suurta Seikkailua, elämän suoma uusi mahdollisuus. Ikäänkuin kävisi marjassa tai sienessä tietäen, ettei kotiintultuaan joudu perkaamaan saalista.
Kiitos Esikoinen & Kuopus ynnä Murmeliviisikko siitä, että olette olemassa, sopivasti oleellisina osasina elämässäni!
Raks:
keskiviikko 25. huhtikuuta 2012
Wanhat Konnot...
Esikoisen Kummisetä, Vaarin lapsuuden- ja oma nuoruudenystäväni kaukaa 45-vuoden takaa tapasimme eilispäivänä pitkästä aikaa.
Ystävyys: ei niin kuin laivat, joiden kurssit sattumalta risteävät merellä vaan, jotka kohdatessaan purjehtivat hetken yhdessä uljaana saattueena, erotakseen ja jatkaakseen kukin kohti omaa kotisatamaansa. Näin vaikka olevaisen myrskyt vuosikymmenten vieriessä ovat meitä ympäri maailmaa ja mantuja heitelleet ja paattejamme kolhineet.
Ystävä: hän kenen kanssa voi jutustella tahi olla hiljaa, jonka läsnäollessa on helppo hengittää ja jonka luona tunnet olevasi kotona sekä jonka tapaamisesta jää lämmin olo.
Päätimme tavata lounaan merkeissä kesän kynnyksellä, kohottaa iloisesti helmeilevän maljan sille ja kolmelle Wanhalle Konnolle!
Cheers:
Ystävyys: ei niin kuin laivat, joiden kurssit sattumalta risteävät merellä vaan, jotka kohdatessaan purjehtivat hetken yhdessä uljaana saattueena, erotakseen ja jatkaakseen kukin kohti omaa kotisatamaansa. Näin vaikka olevaisen myrskyt vuosikymmenten vieriessä ovat meitä ympäri maailmaa ja mantuja heitelleet ja paattejamme kolhineet.
Ystävä: hän kenen kanssa voi jutustella tahi olla hiljaa, jonka läsnäollessa on helppo hengittää ja jonka luona tunnet olevasi kotona sekä jonka tapaamisesta jää lämmin olo.
Päätimme tavata lounaan merkeissä kesän kynnyksellä, kohottaa iloisesti helmeilevän maljan sille ja kolmelle Wanhalle Konnolle!
Cheers:
torstai 19. huhtikuuta 2012
Kotiinpaluun kommervernkkejä...
Kun tässä olevaisessa nyt ollaan ikäänkuin matkalla niin jorinat jatkukoon. Ensimmäinen viikko sujui onnellisten tähtien alla Perhekunnan iloisissa tapaamisissa ja yhdessäolossa.
Kuitenkin voi ihme tätä päivittymisen ja kartalletulon tuskaa: pöytäkone hurisi kyllä kiltisti päivityksiä neljän kuukauden satsit, vaan sitten herjasi ja heitti näytölle American Megatredsit, vimpotin kello heitti riemukkaasti häränpyllyä ja vei meidät aikamatkalle toisaalta takaisin vuoteen 2001 ja etiäpäin kiirehtien 2013:ta: etteikö siis aikakonetta keksitty... Ei kuin mylly kainaloon ja biostohtoorille; juu - vaihtavat kyllä patterin, viiden minuutin homma, vaatimattomaan 157,-:n hintaan sarjasta: "Voithan itse avata, jos uskallat!" Mylly oitis putkena takaisin kainaloon, kotiin, Vaari pinkoo määrätietoisesti R-kiskalle. Uusi patteri ( 4,90,-), pientä obduktion aiheuttamaa puhinaa Vaarilta ja kas, eipä olla uusavuttomia. Meidän Vaarissa bunkkaa pieni salainen nörtti!
Aamutuimaan istahdamme autoon silmät unisikkarallatavoitteena henkilääkärimme suorittama vuosikatsastus Tapiolassa. Menopelin, joka seisokin ja irtiotetun, uudelleenladatun akun laiton jälkeen hurmaavasti käynnistyi ekalla, konsolivalojen jarruosio pärähtää vilkkumaan hilpeään diskomalliin. Keikka kuitenkin hoidetaan tietoisella riskillä, jarrut kun silti toimivat. Kotiinpäästyä soitto autotohtorille, varmistus, että abs:sät takkuaa ja voidaan ajella, kunnos huoltoon heti Vaalborgin jälkeen.
Last but not least: seuraavaksi rapsahtaa iloisesti postiluukku, vakuutusyhtiö lähestyy maksupyynnöllä auton käyttökatkon jälkeen. OK sinänsä, mutta summa huikeat alun toista tuhatta kahdeksalta kuukaudelta!! Mummon matalat verenpaineet ja laiska pulssi pinkaisevat laakista kelvollisiin lukemiin. Vaari otsasuoni pelottavasti pullistuneena ottaa rimpahuttaa vakuutustädille, tiedustelee nuivan sarkastisesti, josko maksut talven aikana nousseet vaatimattomat 200%:a?? Tädin varovaisen vastauksen mukaan hänen tietääkseen eivät. No, bonuksethan siinä olivat a) syystä b) toisesta pudota hupsahtaneet kyydistä. Lasku revitiin sen tuhanneksi silpuksi ja oikaistua 400,-:n pintaista jäädään odottelemaan.
Kaikesta tästä totaalisen urvahtaneina istuudumme mukavasti alas, sipaisemme vahvat pressot ja nauramme makeasti päivän revohkalle.
Puolikuuta peipposesta:
Kuitenkin voi ihme tätä päivittymisen ja kartalletulon tuskaa: pöytäkone hurisi kyllä kiltisti päivityksiä neljän kuukauden satsit, vaan sitten herjasi ja heitti näytölle American Megatredsit, vimpotin kello heitti riemukkaasti häränpyllyä ja vei meidät aikamatkalle toisaalta takaisin vuoteen 2001 ja etiäpäin kiirehtien 2013:ta: etteikö siis aikakonetta keksitty... Ei kuin mylly kainaloon ja biostohtoorille; juu - vaihtavat kyllä patterin, viiden minuutin homma, vaatimattomaan 157,-:n hintaan sarjasta: "Voithan itse avata, jos uskallat!" Mylly oitis putkena takaisin kainaloon, kotiin, Vaari pinkoo määrätietoisesti R-kiskalle. Uusi patteri ( 4,90,-), pientä obduktion aiheuttamaa puhinaa Vaarilta ja kas, eipä olla uusavuttomia. Meidän Vaarissa bunkkaa pieni salainen nörtti!
Aamutuimaan istahdamme autoon silmät unisikkarallatavoitteena henkilääkärimme suorittama vuosikatsastus Tapiolassa. Menopelin, joka seisokin ja irtiotetun, uudelleenladatun akun laiton jälkeen hurmaavasti käynnistyi ekalla, konsolivalojen jarruosio pärähtää vilkkumaan hilpeään diskomalliin. Keikka kuitenkin hoidetaan tietoisella riskillä, jarrut kun silti toimivat. Kotiinpäästyä soitto autotohtorille, varmistus, että abs:sät takkuaa ja voidaan ajella, kunnos huoltoon heti Vaalborgin jälkeen.
Last but not least: seuraavaksi rapsahtaa iloisesti postiluukku, vakuutusyhtiö lähestyy maksupyynnöllä auton käyttökatkon jälkeen. OK sinänsä, mutta summa huikeat alun toista tuhatta kahdeksalta kuukaudelta!! Mummon matalat verenpaineet ja laiska pulssi pinkaisevat laakista kelvollisiin lukemiin. Vaari otsasuoni pelottavasti pullistuneena ottaa rimpahuttaa vakuutustädille, tiedustelee nuivan sarkastisesti, josko maksut talven aikana nousseet vaatimattomat 200%:a?? Tädin varovaisen vastauksen mukaan hänen tietääkseen eivät. No, bonuksethan siinä olivat a) syystä b) toisesta pudota hupsahtaneet kyydistä. Lasku revitiin sen tuhanneksi silpuksi ja oikaistua 400,-:n pintaista jäädään odottelemaan.
Kaikesta tästä totaalisen urvahtaneina istuudumme mukavasti alas, sipaisemme vahvat pressot ja nauramme makeasti päivän revohkalle.
Puolikuuta peipposesta:
perjantai 6. huhtikuuta 2012
Home, sweet home & Kaikki Rakkaani...
Klo8.52 / 22,3 / 23% - siis sisälämpötilat...
Sadetta ei sittenkään saatu kuin puolentunnin kuuro maanantaina, jolloin taivaskin itki kanssamme. Aurikopäivä oli koko tiistain, lähtöpäivä kunnioitti meitä pilvisyydellä ja alhaalla viruvilla pilvillä. Eteenpäin näkyi luvassa aquaa ja sitä toivomme luonnolle ja viljelijöille täältä kotoa käsin.
Yleislakko 29.3. : Santa Cruzissa ja Las Americasissa marssivat mielenosoittajat. Puerto oli varuillaan, odotteleva ja täysin hiljainen. Paikalliset ja turistit pysyttelivät kodeissaan vs. hotelleissaan.Kaupat olivat suurimpia lukuunottamatta täydessä iskussa, luukut lyötiin auki vain kotvasen tavallista verkkaisemmin, jotta sen verran irtosi sympatioita... Merivesialtaat alkoivat operoida hiukka myöhässä vajaamiehityksellä, mutta pian olivat kiskat apposen auki ja oranssiasuiset SOS-miehet kiertelemässä. Ravintoloiden ja kahviloiden ulkoterassit olivat poissa, sisätilat tiukasti sermitettyinä ja vain raollaan olevin uksin toimivat normaalisti. Ovilla, kuten myös hotellien edustoilla seistä töpöttivät barskit turvamiehet pamppuineen ja aseineen mallia Securitas jnpp. Poliisit sen sijaan puuttuivat totaalisti katukuvasta koko päivän. Illan suussa vaivautunut atmosfääri vaihtui helpotukseksi ja normi puheensorinaksi ihmisten palatessa kaduille & kujille. Eipä olisi uskonut, että ajoittain korvat soimaan saanut hälinä tuntuisi noin tervetulleelta!!
Matkapäivänä pönötettiin puolen vuorokauden verran ja sitten töhötettiin sama rupeama purkaessa aarteita (kaikkea ihmettä, mutta taaatusti tarpeellista, that's for sure, sitä olikin ehtinyt föliin tarttua, ynnä huom. EI niin yhtikäs ylipainoa vaan reilusti jäi pelivaraa), paikoilleenaseteltaessa, päivitettäessä & lasehdittaessa. Kiitos Esikoisen pätevän urakoinnin kotiinpaluusta muodostui meille kaikkinensa oivallinen ja helppo. Huomenissa saamme yökylään kovasti odottamamme Seniorimurmelit, sunnuntaina on luvassa - jos vanhat merkit paikkansa pitävät - herkullinen pääsiäispäivällinen Esikoisen ja Miniäisen loihtimana ynnä kuulumisten vaihtoa ajan kanssa. Torstaina hurautamme aamuhämärissä Kuopuksen & Miniän pitelemättömäksi iloksi Pikkumurmeleita ja Perhekunnan Uusinta Jäsentä tapaamaan & halaamaan." Loihhtavaa", kuten Vaari asian ilmaisisi. Tuon täysin allekirjoitan ja nyt
Pääsiäispyhiä, -tipuja, -noitia & -taikoja:
Sadetta ei sittenkään saatu kuin puolentunnin kuuro maanantaina, jolloin taivaskin itki kanssamme. Aurikopäivä oli koko tiistain, lähtöpäivä kunnioitti meitä pilvisyydellä ja alhaalla viruvilla pilvillä. Eteenpäin näkyi luvassa aquaa ja sitä toivomme luonnolle ja viljelijöille täältä kotoa käsin.
Yleislakko 29.3. : Santa Cruzissa ja Las Americasissa marssivat mielenosoittajat. Puerto oli varuillaan, odotteleva ja täysin hiljainen. Paikalliset ja turistit pysyttelivät kodeissaan vs. hotelleissaan.Kaupat olivat suurimpia lukuunottamatta täydessä iskussa, luukut lyötiin auki vain kotvasen tavallista verkkaisemmin, jotta sen verran irtosi sympatioita... Merivesialtaat alkoivat operoida hiukka myöhässä vajaamiehityksellä, mutta pian olivat kiskat apposen auki ja oranssiasuiset SOS-miehet kiertelemässä. Ravintoloiden ja kahviloiden ulkoterassit olivat poissa, sisätilat tiukasti sermitettyinä ja vain raollaan olevin uksin toimivat normaalisti. Ovilla, kuten myös hotellien edustoilla seistä töpöttivät barskit turvamiehet pamppuineen ja aseineen mallia Securitas jnpp. Poliisit sen sijaan puuttuivat totaalisti katukuvasta koko päivän. Illan suussa vaivautunut atmosfääri vaihtui helpotukseksi ja normi puheensorinaksi ihmisten palatessa kaduille & kujille. Eipä olisi uskonut, että ajoittain korvat soimaan saanut hälinä tuntuisi noin tervetulleelta!!
Matkapäivänä pönötettiin puolen vuorokauden verran ja sitten töhötettiin sama rupeama purkaessa aarteita (kaikkea ihmettä, mutta taaatusti tarpeellista, that's for sure, sitä olikin ehtinyt föliin tarttua, ynnä huom. EI niin yhtikäs ylipainoa vaan reilusti jäi pelivaraa), paikoilleenaseteltaessa, päivitettäessä & lasehdittaessa. Kiitos Esikoisen pätevän urakoinnin kotiinpaluusta muodostui meille kaikkinensa oivallinen ja helppo. Huomenissa saamme yökylään kovasti odottamamme Seniorimurmelit, sunnuntaina on luvassa - jos vanhat merkit paikkansa pitävät - herkullinen pääsiäispäivällinen Esikoisen ja Miniäisen loihtimana ynnä kuulumisten vaihtoa ajan kanssa. Torstaina hurautamme aamuhämärissä Kuopuksen & Miniän pitelemättömäksi iloksi Pikkumurmeleita ja Perhekunnan Uusinta Jäsentä tapaamaan & halaamaan." Loihhtavaa", kuten Vaari asian ilmaisisi. Tuon täysin allekirjoitan ja nyt
Pääsiäispyhiä, -tipuja, -noitia & -taikoja:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)