"Vähemmällä enemmän - Miksi pienet askeleet ovat hyvästä ja liiallinen kunnianhimo pahasta", Juha T. Hakala, Alma Talent, 2020, 205 s.
"Juha T. Hakala (s.1962) on tietokirjailija, kasvatustieteen professori ja filosofi. Hän kirjoittaa purevaa asiaa yhteiskunnasta sekä työelämän muutoksista ja tilasta. miellyttävällä, arkijärkisellä tavalla. Hakalan teoksia on käännetty ruotsiksi ja englanniksi ja hänet on palkittu Suomen tietokirjailijoiden oppikirjapalkinnolla sekä opetusministeriön valtakunnallisella aikuiskoulutuksen laatupalkinnolla (Maisterihautomo)." (Takakansi)
©Esa Melametsä
"Elämäämme kohdistuvat vaatimukset tuntuvat kasvavan alituisesti.
Ei ihme, että monella meistä on arjessaan aikaansaamattomuuden ja uupumuksen kokemuksia. Ne voivat olla merkkejä siitä, että odotamme itseltämme liikaa. Tavoitteita toki tarvitaan, mutta liiallisella kunnianhimolla on vaaransa. Se kapeuttaa näköalaa ja nakertaa luovuutta; se ahdistaa mieltämme ja heikentää kykyämme oppia uutta.
Tiesitkö, että on paljonkin asioita, joista selviämme varmemmin, jos uskallamme pudottaa rimaa - ikään kuin rentoudumme. Alamme ottaa pienempiä askeleita. Kun lakkaamme kiristämästä purukalustoamme yhteen, ylivoimaiset tavoitteet kaikkoavat silmiemme edestä ja voimme ehkä elää hyvinkin todeksi ikivanhan merenkulkijoiden viisauden: "Kun olet matkalla, oikeastaan olet jo perillä."
(Takakansi)
Juha T. Hakalan asiantuntevassa seurassa olen tavannut viihtyä nauttien hänen rikkaasta ja oivaltavasta kielenkäytöstään ja sujuvasta kerronnastaan, joka antaa maallikollekin, asiasta, elämästä ja hyvinvoinnista kiinnostuneelle paitsi paljon tietoa myös ajateltavaa ja omien toimintamalliensa tarkastettavaa:
Nyt siis relevantti kysymys on: Niin miksi? Riittääkö vastaukseksi vanha merenkulkijain viisaus: Kun olet matkalla, oikeastaan olet perillä?
Teos sisältää luvut: Aluksi, Uteliaisuutta ja näkymättömiä asioita,
Pienten askeleiden voima, Suurten tavoitteiden lannistava paino,
Akateemisia harppauksia ja Kun kunnianhimo saa vallan.
Teos on mukavalukuinen, sillä jokainen luku on jaettu näppäriin kappaleisiin ja ne alkavat nasevalla sitaatilla, joissa itsessään jo on makusteltavaa ja fundeerattavaa. Esipuheesta Aluksi:
- Tuo (ohjaus-)työ oli opettanut minulle, että on asioita, joista selviämme varmemmin, jos pudotamme rimaa ja ikään kuin rentoudumme.
Alamme ottaa pienempiä askeleita. Eikä siinä kaikki. Kun lakkaamme kiristämästä purukalustoamme yhteen, huomaamme, mitä meissä alkaa tapahtua.
Pieniä ihmeitä.
- Rakas lukijani, ole hyvä! Tähän kirjaan olen koonnut sikermän elävästä elämästä noukittuja esimerkkejä, jotka toivoakseni osoittavat, että aina ei tarvitse pinnistellä.
- Jos uskot tämän, voit yllättyä iloisesti. Voit hylätä "sitten kun" -ajattelun.
Alat ehtiä enemmän. Saat ystäviä. Löydät takaisin ompeluseuraan, jossa sinulle ei ollut vuosiin aikaa vierailla. Voit olla mukavampi ihminen itsellesi ja läheisillesi. Voit pienentää verenpainelääkkeittesi annostelua ja mikä parasta: voit pujottaa jokaisen "pienesti askeltavan" päivän arvokkaaksi helmeksi elämäsi helminauhaan. Niitä pujotellessasi huomaat: toden totta, ei elämää kannata juoksemalla pilata.
Hakala valaisee aatoksenkulkuaan useiden tunnettujen filosofien, poliitikkojen, ajattelijoiden, tiedemiesten, nobelistien, huippu-urheilijoiden jne. kautta sekä myös käyttäen hauskasti tyyppejä kuten Urmas Uuttera.
Mistä peräytyvät arvoitukset suorittamisen pakosta ja täydellisyyteen pyrkimisestä? Onko pohja sille luotu jo lapsuudessa: se mikä tehdään, tehdään kunnolla tai ei ollenkaan, heti eikä viidestoista päivä?
Onko kysymys rakkauden hakemisesta, nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisen tarpeesta suorittamalla? Hakala etsii ja antaa vastauksia näihinkin sekä moniin muihin mieltä vaivaaviin kysymyksiin.
- Kun olet lukenut tärkeän kirjan, osa siitä kulkee aina mukanasi,. (Louis L'Amour) Näin toivoo Hakala lukijalleen tapahtuvan, eikä suinkaan turhaan, sillä teos jättää jälkeensä ajatuksia, suoraviivaistamisen tärkeyden oivaltamista sekä intoa oman riman korkeuden tarkistamiselle.
Juha T. Hakalan teokset ovat oiva esimerkki siitä, ettei tietoa ja ajatuksiaan aina tarvitse jakaa ryppyotsaisesti tahi sormella yksisuuntaisesti osoittaen, vaan sen voi tehdä myös kutkuttavan hauskasti ja aatostenkukkaa kastellen lukijansa havahduttaen, jolloin teoksen antoisuudesta ja omasta mielenkiinnon viriämisestä muodostuu oiva kokemus. Lukuilosta, terveellisestä ravistelusta ja sen myötä versoneesta ajatusryöpystä iso kiitos kirjailijalle! Koskaan ei ole liian myöhäistä....
Erittäin onnistunut ulkoasu ja taitto ovat Maria Mitrusen käsialaa:)
- Ja nyt, kun sinun ei tarvitse olla täydellinen voit olla hyvä. John Steinbeck
Tästä lukuhelmestä suuresti nautti ja opikseen ottaneena
helmiä pujottelemaan jää:
Hyvää analyysia. Kiitos
VastaaPoistaItse vielä työelämässä ahkeroivana olen ihmetellyt myös sitä, että itsensä uuvuttajat, joka paikan perfektionistit, ja toisten uuvuttajat eli besserwisserit, eivät pysty analysoimaan omaa toimintaansa, eikä korjaamaan sitä. En tiedä ovatko uupuneet niitä, jotka koko ajan joko selittävät olevansa uupuneita, tai niitä jotka puhuvat voimaeläimistä, rentoutumisesta, voimajoogasta, ja downshiftaamisesta (mutta eivät itse pysty downshiftaamaan eivätkä rentoutumaan, ja haalivat itselleen vapaa-ajaksikin uutta puuhaa).
Kiitos Jokke, hyvä pointti Nuo turhankin tutut tyypit eroavat - kaikeksi muiden onneksi - siten, että perfektionisti kohdistaa käytöksensä itseensä, mutta nuo besserwisserit ovat kaikkien riesa, ja joskus kyllä paloivat työyhteisössä päreet jäkimmäisten kanssa.
PoistaVoimaelämän uupuneet - ei koske rankan elämäntilanteen läpikäyviä - voivat kyllä jättää kohkaamisensa ja hyvällä syyllä katsoa peiliin...
Vähemmälläkin tulee tässä elämässä valmista ja hyvää, mielekasta tulosta, eloa ja oloa;)
Taisin hieman oikoa mutkia. Minusta ne joilla on rankka elämäntilanne, painivat eri sarjassa, ja heillä on perspektiiviä, ja taitoa pysyä tyynenä.
PoistaTaisin itse täsmentää turhaan, koska halusin varuiksi sulkea poikkeustilanteet ulkopuolelle eli se on meillä nyt tasan:)
PoistaTunnen että tämä on minun kirjani. Kiitos hyvästä kirjan esittelystä, Takkutukka!
VastaaPoistaMinulla on joihinkin asioihin pakokauhu, eli pelko siitä, etten suoriudu hyvin. Se on epävarmuutta ja alemmuudentuntoisuutta, joka sysää tekemään liikaa varmuuden vuoksi ja uuvuttamaan itseään turhalla. Olen toivonut, että aivoissani tapahtuisi sellainen muljahdus, että pääsisin tästä piirteestä, mutta en usko, että koskaan tulee niin käymään.
Heh, Jokke, huomaatko - minä tiedostan perfektionistiset piirteeni ja pystyn analysoimaan niitä. Korjaaminen on sitten vaikeampi juttu, ihmisen ominaisuudet ovat niin syvällä hänen minuudessaan. Ei voi odottaa myöskään, että joku vakava mutrusuu muuttuisi iloiseksi tai hiljainen puheliaaksi.
En siis usko, että tällaisen kirjan lukeminen auttaa korjaamaan persoonallisuutta, mutta kirja vaikuttaa kansikuvaansa myöten hauskalta ja rentouttavalta.
Kiitos Mrjatta, hyvin analysoit omaa tilannettasi ja se on jo puoli voittoa! Tietoisuus helpottaa, vaikka olisikin hyväksyttävä, mihins' koira kirpuistaan:)
PoistaNiinpä, ei kait sitä ihmispolo peruspiirteitään, joiden juuret usein ovat syvällä lapsuudessa, pysty kokonaan muuttamaan, aina ne penteleet putkahtelevat esiin.
Hakala on todella pätevä ja osaa esittää asiansa monipuolisesti, sormella osoittelematta sekä pienellä pilkesilmäisyydellä, jonka vuoksi tämäkin hänen teoksensa, jota kansikuva hyvin kuvaa, ihastutti ja antoi ajattelemisen aihetta...
Kannattaa tiedostaa asioita, joskus halusin töissä itse ratkaista ongelmat, mutta se ei toimi niin. Jos tekee itse liikaa, toisille ei jää tilaa, eikä luovuudelle.
PoistaTismalleen ja samalla tulee voittaneeksi oman kärsimättömyytensä ja kasvatettua itseään aina piirun verran:) Leben und leben lassen...
PoistaOn tosissaan ajan hermolla ja samaan aikaan ajatonta viisautta tarjoava teos. Siitä on kauan kun olen kärsinyt työuupumuksesta, kaksikin burn-outia tuli koettua menneisyydessä. Urmas Uutteran ja Lasse Laiskiaisen välimuotoa kannattaa etsiä 😀 Marjatan lailla (edellinen kommentoija) koen että tämä on minun kirjani. Ilokseni huomaan että olen osannut pudottaa rimaa ja rentoutua 🍺☕️🎂 - ainakin osittain. Tiukkaa tekee tosin olla lomalla ja odottaa takaisin töihin pääsyä 😀
VastaaPoistaOsasitpa taas löytää verrattoman opuksen meille esiteltäväksi 💜
Burn-outit ovat kova juttu ja niistä palautuminen hidasta. Sietää yrittää välttää, joten suositaankos jatkossa molemmat Lasse Laiskiaisen seuraa!?
PoistaItse olen - kuten hartaasti toivoisin ja yritän muodossa: olen ollut - puhdasverinen suorittaja, mutta erään kerran PdlC:ssä talviasumisen vimppa aamuna istuin rennosti pressokupposen kera asuntomme parvekkeelle katsellen auringon nousua ja maininkien verkkaista rantautumista ja koin yllättävän välähdyksen: minä en saa - eikä minun tarvitse saada - itseäni enkä tätä maailmaa valmiiksi... Huojensi. Rehellisyyden nimissä: tosin olen joutunut tuohon hetkeen monasti sittemmin palaamaan ja nykäisemään itseäni suitsista, muista & hold your horses.
Hyvä, että rima Sinullakin on pudonnut, jatka harjoituksia täältä tulee kannustushuutoja!
Toisaalta on optimi tilanne, että töihin pääsyä odottaa, se kertoo paljon työn laadusta ja suhteesta siihen:)
Jep: tämä on hyvä ja mukavalukuinen teos, joten tilaisuuden tullen ja tavoistani poiketen: suosittelen lämpimästi!
Onpas todella virkistävä näkökulma näissä nykyajan paineissa! Tämän voisi ottaa luettavaksi, jos vastaan sattuu. :)
VastaaPoistaKiitos Anki! Tämän vankan ammattilaisen, josta ryppyotsaisuus on kaukana, teosten parissa ei totta tosiaan pitkästy vaan virkistyy.
PoistaUusia näkökulmia suhtautumiseen, toimintamalleihimme ja ajatuksia, kuinka voisimme toimia toisinkin, mielenkiintoinen teos:)