Pekka Matilainen: "Miniatyyrimaalari" - ex Libris...

"Miniatyyrimaalari", Pekka Matilainen, Atena Kustannus Oy, 2017, 422 s.

"Pekka Matilainen (s.1946)  on työskennellyt muun muassa Yliopisto-lehden päätoimittajana. Matilainen on opiskellut klassista filologiaa ja tutkinut mm. renessanssin Firenzeä. Hän on käsitellyt aikakauden Italiaa myös palkitussa esikoisdekkarissaan Kupoli (2013) sekä tietokirjassaan Muutoksen tekijät   (2016). Matilainen on kiinnostunut historiasta laajemminkin ja mainitsee Englannin 1800-luvun viktoriaanisen ajan paheekseen. Hän on julkaissut aiemmin useita tietokirjoja ja saanut tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon vuonna 1993 sekä Skepsis ry:n Sokrates-palkinnon kriittisestä journalismista vuonna 1999. Nykyisin Matilainen viettää aikaansa mökkeilemällä, rakentamalla luonnonmukaista puutarhaa, sekä harrastamalla intohimoisesti joogaa ja meditaatiota." (Kustantaja)

"Rooman porteista raahustaa sisään uupunut hahmo. Eletään Herran vuotta 1432, ja miniatyyrimaalari Toni on tehnyt pitkän matkan Baselista Alppien yli Roomaan edetäkseen urallaan Vatikaanissa. Pian kaupungin kuhina imaisee hänet sisäänsä, ja hän kohtaa humanistien joukossa tutut kasvot, entisen opettajansa Antonio Loschin, jonka kanssa hän metsästi kadonnutta käsikirjoitusta yhdeksän vuotta sitten. Toni saa kopioitavakseen ja kuvitettavakseen antiikin aikaisen käsikirjoituksen, joka sisältää arkaluontoista tietoa maailman todellisesta olemuksesta ja kyseinalaistaa kirkon totuudet. Samaa käsikirjoitusta havittelee säälimätön inkvisiittori Fabius Santini,
jonka rovioissa ovat palaneet monet harhaoppisiksi tuomitut. Santini ilmestyy Roomaan. Toni huomaa olevansa umpikujassa." (Takakansi)

Teoksen keskiössä on luostarin scriptoriumin uumenissa pölyjä kerännyt nahalla päällystettyihin puisiin  kansiin sidottu koodeksi, josta ensi silmäyksellä näki,
että se oli hyvin vanha. Poggio tunsi käsiensä hikoavan ja kuivasi ne viittansa helmoihin ennen kuin käänsi puisen kannen sivuun ja sai nimiölehden esiin: 
"De rerum natura". "Maailmankaikkeudesta, sananmukaisesti "Asioiden luonteesta” on roomalaisen filosofin ja runoilijan Lucretiuksen kirjoittama eeppinen runoelma. Se kuvaa epikurolaista todellisuuskäsitystä, jossa keskeisenä on atomismi." (Wikipedia)
-  Kaikki koostuu hienon hienosta materiasta, myös sielu... kuoleman jälkeistä elämää ei ole... Vähemmästäkin pääsi roviolle. 
 Ja näin murskaava yhteentörmäys iäisyyskysymyksistä on valmis.

-  Olin kävellyt rantatietä hyvän matkaa ja vanhan kaupunkimuurin portti häämötti edessäni, kun epäilys iski minuun. Mitä olin näkemässä?
Siirryin tieltä sivuun ja istahdin kivelle. Aurinko oli noussut vuorten takaa,
mutta ei vielä paahtanut kuumana niin kuin se myöhemmin tekisi ja oli tehnyt jo monena päivänä enteillen kesähelteiden alkamista. Kävi heikko tuulenvire; 
ilma oli aamukasteesta raikas ja lintujen sirkutus täytti pensaat.
Perhonen laskeutui hetkeksi polvelleni ja lähti taas. Korkealla pääni päällä liiteli haukka hitain ja laajoin kaarroksin. Kaukaa kuului kengittäjäsepän vasaran pauke. Joki virtasi laiskasti rantatöyräiden välissä, vastarannan rakennukset näkyivät aamuisessa usvassa kuin ohuen harson takaa ja talojen välillä kaduilla liikkui epäselviä ihmishahmoja. Ikuinen kaupunki oli herännyt, ja elämä kuhisi ympärilläni. Tunsin kipeän voimakkaasti olevani osa sitä kaikkea, tässä ja nyt, elossa ja olin valmis kääntymään takaisin...

                                                
                                                    Kuva: www.pekkamatilainen.com


Matilainen hallitsee historialliset faktat, henkilöhahmojen hersyvän rakentamisen ja elämän rehevänoloisen, siloittelemattoman  kuvauksen sekä omaa myös valloittavan luontokuvauksen ja tunnelman luonnin taidon. Lumoava ja suurella perehtyneisyydellä kirjoitettu teos, jota en henkilökohtaisesti sijoittaisi yhteen, (dekkari-) genreen sen historiallisen annin ja raamien kattavuuden vuoksi. Tätä maalaria ei olisi millään hennonnut laskea käsistään, vaikkakin itse taiteilija oli jo aikaa sitten päivän päätteeksi sulkenut ja lukinnut työkammionsa ovet ja omat silmät puolestaan raukeina luppasivat uniajan tultua reippaasti ylitetyksi.

Historiallinen nojatuolimatka renessanssin ajan Firenzeen oli kiehtova ja mukaansatempaava kokemus, joka kaiken muun hyvän lisäksi aiheutti lämpimän muistoailahduksen kerran kaupungin kaduilla kuljettujen askeleiden ja taideaarteiden parissa vietettyjen kotvasten ja riemun  tiimoilta...

Korkeatasoinen ja viehko teos,  josta täten suuret  kiitokset Pekka Matilaiselle ja
Atena  Kustannus Oy:lle! Ota, lue ja nauti:)

Hyvä tarina on aina kertomisen arvoinen....

Valde bona: