"Mefiston kosketus", Max Seeck, Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2017, 350 s.
Max Seeck (s.1985) on helsinkiläinen markkinointialan yrittäjä, kirjailija ja käsikirjoittaja, jonka esikoistrilleri Hammurabin enkelit ilmestyi vuonna 2016. Suomen dekkaseura valitsi teoksen Vuoden esikoisdekkariksi, ja sen käännösoikeudet on myyty Saksaan, Viroon ja Islantiin. (Lievelehti)
"Kuolleeksi
luultu suomalainen diplomaatti on paennut Kroatiasta väärennetyn passin
turvin ja jättänyt jälkeensä päättömän ruumiin. Zagrebin
suurlähetystössä työskennelleen Westerlundin jäljet päättyvät Tukholman
lentokentälle.
Kun Interpolin tutkija Annika Lehto kuulee tapauksesta, hän on heti valmis keskeyttämään sairauslomansa ja lähtemään Westerlundin perään.
Mukaansa hän onnistuu saamaan Daniel Kuisman, puolustusvoimain asiantuntijan, jonka kanssa hän on aiemminkin ollut diplomaatin kintereillä. Mutta mitä pidemmälle Annikan ja Danielin tutkimukset etenevät,
sitä selvemmäksi käy, että heidän jäljittämänsä miehen sisällä asuu pahuus,
jonka kanssa on parempi olla joutumatta kosketuksiin." (Takakansi)
Kun Interpolin tutkija Annika Lehto kuulee tapauksesta, hän on heti valmis keskeyttämään sairauslomansa ja lähtemään Westerlundin perään.
Mukaansa hän onnistuu saamaan Daniel Kuisman, puolustusvoimain asiantuntijan, jonka kanssa hän on aiemminkin ollut diplomaatin kintereillä. Mutta mitä pidemmälle Annikan ja Danielin tutkimukset etenevät,
sitä selvemmäksi käy, että heidän jäljittämänsä miehen sisällä asuu pahuus,
jonka kanssa on parempi olla joutumatta kosketuksiin." (Takakansi)
Kyseessä on action-tyyppinen
dekkari, joka starttaa maantieteellisesti useista paikoista
Vantaalta Helsingin, Detroitin, Zagrebin ja Åndalsnesin kautta
puikkelehtien Hangontiellä ja piipahdellen Raaseporissa päätyen aina
San Franciscoon saakka samaan hengenvetoon marssittaen näytille koko kaartin toimijoita. Seikka, joka näin lukijana tilkan turhauttaa. Mutta kuinka ollakaan, Seeck parantaa tahtia, lisää pökköä pesään ja nykäisee puolissa välin vitosvaihteen päälle, jolloin jälkipuolisko etenee vauhdikkaasti ja luonteikkaasti hälventäen alun hajanaisuutta.
- Tulipalo. Westerlundin vanhemmat. Kolkko, tunnekylmä isä. Oliko Westerlundista kehittynyt hirviö, koska hän ei ollut saanut kotona huomiota ja rakkautta? Oliko poika kasvanut kieroon vain siksi, että kasvualusta oli ollut alkuaankin mätä? Sillä ei oikeastaan ollut mitään merkitystä. Daniel ei halunnut nähdä Westerlundia uhrina. Tämä ei ansainnut tulla ymmärretyksi.
Kuten ei kukaan muukaan hirmutekoihin syyllistynyt. Sillä aina oli jokin syy - yksilön tekemät kauheudet pystyttiin aina perustelemaan lapsuusajan traumoilla, seksuaalisella hyväksikäytöllä, väkivallalla tai pelkästään etäisillä ja käytökseltään kylmillä vanhemmilla. Oli ikäänkuin kiveen kirjoitettu, että pahan piti kiertää.
Paska piti laittaa eteenpäin. Se ei saanut pysähtyä...
Shout-outissaan kirjailija osoittaa kiitoksensa mm. prof. Hannu Lauermalle saadusta avusta psykopaatin sielunmaiseman ymmärtämisessä. Ja asiaan perehtyneisyys paistaakin positiivisella tavalla Seeckin kerronnassa ja sairaan mielen kuvauksissa sekä profiloinnissa.
Á propos Lauerman teos Hyvän kääntöpuoli on kiinnostavaa luettavaa.
Hammurabista Mefistoon / silmä-silmästä paholaiseen, sielunviholliseen.
Seeckin teosten nimivalinnat ovat näpsäköitä; mikä lienee seuraavan avainsana? Jos Hammurabin enkelit Sinua siivittivät, niin eiköpähän Mefiston kosketuskin Sinua hipaise ja kutkuttele. Summa summarum: edeltäjästään petrannut, keskihyvä, eräänlaista omaleimaista raikkautta sisällään pitävä ja toimintatarmoinen dekkari, joka sopii kitkatta elokuun tummenevien iltojen viihdykkeeksi ja arjen häivyttäjäksi. Jännitystä, vauhtia ja vaaratilanteita!
Mitä teidän ihmisenne tekisivät, jos pahaa ei olisi olemassa, ja miltä maa näyttäisi, jos kaikki varjot katoaisivat? Mihail Bulgakov, Saatana saapuu Moskovaan.
Jaa-a:
San Franciscoon saakka samaan hengenvetoon marssittaen näytille koko kaartin toimijoita. Seikka, joka näin lukijana tilkan turhauttaa. Mutta kuinka ollakaan, Seeck parantaa tahtia, lisää pökköä pesään ja nykäisee puolissa välin vitosvaihteen päälle, jolloin jälkipuolisko etenee vauhdikkaasti ja luonteikkaasti hälventäen alun hajanaisuutta.
- Tulipalo. Westerlundin vanhemmat. Kolkko, tunnekylmä isä. Oliko Westerlundista kehittynyt hirviö, koska hän ei ollut saanut kotona huomiota ja rakkautta? Oliko poika kasvanut kieroon vain siksi, että kasvualusta oli ollut alkuaankin mätä? Sillä ei oikeastaan ollut mitään merkitystä. Daniel ei halunnut nähdä Westerlundia uhrina. Tämä ei ansainnut tulla ymmärretyksi.
Kuten ei kukaan muukaan hirmutekoihin syyllistynyt. Sillä aina oli jokin syy - yksilön tekemät kauheudet pystyttiin aina perustelemaan lapsuusajan traumoilla, seksuaalisella hyväksikäytöllä, väkivallalla tai pelkästään etäisillä ja käytökseltään kylmillä vanhemmilla. Oli ikäänkuin kiveen kirjoitettu, että pahan piti kiertää.
Paska piti laittaa eteenpäin. Se ei saanut pysähtyä...
Shout-outissaan kirjailija osoittaa kiitoksensa mm. prof. Hannu Lauermalle saadusta avusta psykopaatin sielunmaiseman ymmärtämisessä. Ja asiaan perehtyneisyys paistaakin positiivisella tavalla Seeckin kerronnassa ja sairaan mielen kuvauksissa sekä profiloinnissa.
Á propos Lauerman teos Hyvän kääntöpuoli on kiinnostavaa luettavaa.
Hammurabista Mefistoon / silmä-silmästä paholaiseen, sielunviholliseen.
Seeckin teosten nimivalinnat ovat näpsäköitä; mikä lienee seuraavan avainsana? Jos Hammurabin enkelit Sinua siivittivät, niin eiköpähän Mefiston kosketuskin Sinua hipaise ja kutkuttele. Summa summarum: edeltäjästään petrannut, keskihyvä, eräänlaista omaleimaista raikkautta sisällään pitävä ja toimintatarmoinen dekkari, joka sopii kitkatta elokuun tummenevien iltojen viihdykkeeksi ja arjen häivyttäjäksi. Jännitystä, vauhtia ja vaaratilanteita!
Mitä teidän ihmisenne tekisivät, jos pahaa ei olisi olemassa, ja miltä maa näyttäisi, jos kaikki varjot katoaisivat? Mihail Bulgakov, Saatana saapuu Moskovaan.
Jaa-a:
Kuulostaa jännältä dekkarilta! Kirjojen lukemisessa on parasta kun löytää sen mikä "Imaisee" mukaansa...ei malta/pysty lopettamaan kun on vielä pakko lukea pari sivua...muutama luku.. :)) Mukavia lukuhetkiä!!
VastaaPoistaKiitos Päden paja; kirjoissa parasta on se jokin, des Pudels Kern, idea. joka jollain tasolla koskettaa, puhuttelee tai tempaa mukaansa vieraille maille... Erinomaista elokuun jatkoa Sinulle:)
PoistaVastaaPoista
Heippa Päden paja; olet isosti tervetullut mukaan matkalle näille kirjallisille ja elämän kiemurteleville poluille vaihtamaan kommentteja ja kuulumisia:)
PoistaKiitos arviostasi. Samoilla mennään (taas), Mefisto odottaa pinossa ja pääsee ensi viikolla sareen luettavaksi. Hammurabista tykkäsin, muistaakseni. Hyviä kotimaisia ei liikaa ole.
VastaaPoistaKiitos Cara! Toden totta hyvistä kotimaisista ei ole runsaudenpulaa ja tämä sopii hyvin saaritunnelmain viihdykkeeksi. Mainiota reissua ensi viikolle:)
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaPsykopaateista saa hyytäviä tyyppejä rikoskirjallisuuteen, ja ikävä kyllä heitä on oikeassakin elämässä. Tuo takakannen lainaus jossa pahuus mainitaan, pisti miettimään miten vahingollista ihmisen psyykelle mahtaa olla etsivän tai poliisin ammatissa jossa pahuutta kohtaa... Monelle on ankeaa arkea sekin kun joutuu olemaan työpaikkakiusaajan kanssa tekemisissä.
VastaaPoistaRita A; mainio pointti tuo elämän likaisen puolen kanssa ammatissaan päivittäin tekemisissä olevien psyykkinen kestokyky, jota voi vain ihmetellä ja ihailla. Siinä kehittyy aivan tietty oma rankka ja monille muille aukeamaton huumorintajunsa ja tilanteen käsitteleminen ammattilaisena, työnä, joka jonkun on tehtävä ja johon ihminen on koulutettu. Mutta kaikkeen ei kuulemma totu koskaan kuten suruviestin viemiseen ja lapsiin kohdistuvaan kaltoinkohteluun...
VastaaPoistaOn helppo ymmärtää, kun hyvä tuttavani, jo eläkkeellä oleva poliisi totesi: "Olen nähnyt ihan kaiken." Silti hän on säilyttänyt uskonsa ihmiseen ja elämän ilonsa. Ehkäpä noissa ammateissa ymmärtää antaa paremmin arvoa elämän pienille kauniille ja onnellisille hetkille ja ihan tavallisen arjen vaivattomalle sujuvuudelle sekä perheelleen ja läheisilleen kompastumatta lillukan varsiin tai pieniin harmeihin:)